Hei! Saavuit pienimuotoisen pieniamerikanpaimenkoirakasvatukseni tutustumissivulle. Olen Suvi Kari, kolmekymppinen perheenäiti, agrologi AMK ja biologian opiskelija. Merlemur-pampaita syntyy, ainakin tällä hetkellä ajateltuna, harvakseltaan keskelle pikkulapsiperheen vilskettä. Pampaiden kanssa rallytokoilen liikenevän ajan puitteissa ja ne ovat täysin rinnoin mukana kaikessa mitä teemme täällä maalla vapaana puuhaillen.
Pieniamerikanpaimenkoira ei ollut itselleni mikään itsestään selvä rotuvalinta vuonna 2019 etsiessäni seuraavaa koiraa, sillä minulla on ollut erilaisia rotuja aina coton de tuléarista pyreneittenkoiraan saakka. Hyvässä pampaissa yhdistyy kuitenkin kaikki koiralta toivomani piirteet kauniissa paketissa. Koiria minulla oli pitkään hevosharrastuksen rinnalla pyörimässä kotitallilla ja harrastimme pääasiassa agilityä. Kasvattamista kohtaan minulla on ollut aina kova draivi ja siihen tartuinkin ensin suomenhevosten kanssa. Hevosharrastuksen hiivuttua, viimeistään perheellistymiseen, painopiste kiinnostuksen saralla on siirtynyt koiriin. Ensimmäinen Merlemur-pentue syntyi huhtikuussa 2023 Tammelassa, vaikka kasvattajan peruskurssin suoritin jo vuonna 2019. Kennelnimi Merlemur on sinänsä kyllä ranskaa tarkoittaen mustarastasta ja muuria, mutta sen alkuperä on minulle mieleisessä merle-värissä, jota esiintyy minua kiinnostavissa roduissa, sekä mörinässä, jota Hilla-pampaimme pitää onnellisena sängyssä tai nurmella kieriessään.
Kasvatuksessa pidän ensisijaisen tärkeinä koiran terveyttä ja luonnetta. Nuoren rodun monimuotoisuutta silmälläpitäen en paheksu vaihtelua rodun ulkomuodon suhteen, mutta pampai tulisi kuitenkin olla tunnistettavissa rotuisekseen - ja olla niin rakenteeltaan kuin luonteeltaankin terve ja tasapainoinen. En toivo tyypin keventyvän liiaksi, sillä rotumääritelmän mukaisessa keskiraskaassa, työkäyttöön fyysisesti sopivassa rotutyypissä pysyminen takaa kelpoisen käyttö- ja perhekoiran moneen menoon.
Terveyden ylläpitämiseen meillä on paljon avaimia käsissämme, mutta niitä on myös käytettävä. Minusta jalostuksen ulkopuolelle jätettäviä koiria ovat sairaat, selvästi heikkorakenteiset ja huonoluonteiset - ja karsinnan tulisi kohdistua nimenomaan näihin yksilöihin. Rotutyypin, värin ja monen muun ominaisuuden suhteen voimme joustaa, mutta huonoluonteista koiraa ei kukaan kotiinsa toivo eikä sairaaksi jalostetulla rodulla kovin pitkälle pötki. Pampai on rotuna vielä suhteellisen terve, mutta tilanne ei välttämättä pysy samana jos siihen tuudittaudutaan eikä karsita luuston tai muun terveysongelman vuoksi heikkoja yksilöitä jalostuksesta. Jotta pampai noteerattaisiin jatkossa varteenotettavana harrastus- ja perhekoirana, meidän on keskityttävä myös koirien luonteisiin. Pyrin itsekriittisyyteen ja analyyttisyyteen jalostuspäätöksiä tehdessä, sillä pienilukuisessa rodussa isompi pentue on jo suuri prosentuaalinen osuus rodun vuosittaisesta rekisteröintimäärästä.