Integrointi on derivoinnin käänteisoperaatio eli "derivointia takaperin". Teknisesti se on huomattavasti hankalampaa kuin derivointi, joskus jopa mahdotonta. Integroinnin sovellukset liittyvät matematiikassa yleensä geometriaan, koska sen avulla voidaan laskea pinta-aloja ja tilavuuksia.
I VIIKKO
Integrointi 6 + 12 + 11
Käänteisluvut
Määrätty integraali
Negatiivinen eksponentti
II VIIKKO
Murtolausekkeiden integrointi
Kerto- ja jakolaskun ja sisäfunktion ongelma x
Hankalia integraaleja (Chain Rule)
Hiihtoloma ⛷
III VIIKKO
Constant
Itseisarvo, määrätty integraali
Kikkailu, määrätty integraali
"Add a constant"
Etäpäivät
IV VIIKKO (3.3. alkaen)
Pinta-ala ja tilavuus 12 + 12 + 17
kahden käyrän välinen pinta-ala
pyörähdyskappale ja käyrän piirtäminen laskimella
V VIIKKO
integrointi y-akselin suhteen ("käänteisfunktio")
Geogebra: alue ja pinta
funktion siirto (pyörähdyskappaleissa)
funktion/käyrän muodostaminen itse
muut kuin pyörähdyskappaleet
VI VIIKKO (17.3. alkaen)
Numeerinen integrointi 0 + 6 + 1
ylä- ja alasumma
keskipiste- ja puolisuunnikasmenetelmä
Geogebra
"No tässä on Ville moi!"
Älä koskaan integroi jako- tai kertolaskun osia erikseen.
Isoin ero derivointiin tulee siinä, että kerto- ja jakolaskuille ei ole olemassa omia integrointikaavoja (vrt. MAA6), vaan jokainen tilanne pitää miettiä erikseen.
Sisäfunktiosta näpit irti. Se ei muutu derivoidessa, eikä myöskään integroidessa.
Integrointimerkintä on kaksiosainen, lopussa pitää olla dx. Sulkujen käyttö on vapaaehtoista.
Kun derivoidessa funktion f(x) derivaattaa merkitään f'(x), integroidessa funktion f(x) integraalifunktiota merkitään F(x).
Vakiota on hyvä merkitä kirjaimella C (constant).
Koska derivoidessa mahdollinen potenssi ja/tai sisäfunktion derivaatta tulee lausekkeen eteen, integroidessa nämä pitää kumota saman luvun käänteisluvulla.
Jos sisäfunktion derivaatta sisältää muuttujan x, sitä EI VOI kumota, vaan on keksittävä jotain muuta.
Lukiossa ei käsitellä kaikkia mahdollisia integrointimenetelmiä ja joskus integrointi ei ole mahdollista millään keinolla.
Integroi ensin
Sijoita luvut ja laske "ylempi miinus alempi"
Vakio C:tä ei tarvitse ottaa mukaan, koska se katoaisi joka tapauksessa miinuslaskussa.
Määrätyllä integraalilla lasketaan kurssin toisessa osassa pinta-aloja ja tilavuuksia.
Esimerkki
Kerto- ja varsinkin jakolaskun integroiminen on aina hankalaa, koska kerto- ja jakolaskun derivoimiskaavoille ei ole integroinnissa vastinetta.
Kerto- tai jakolaskua EI SAA integroida erikseen, vaan pitää aina löytää jokin muu tilanteeseen sopiva keino. Erityisesti jakolaskuissa tilanteita on paljon erilaisia, jolloin oikean etenemistavan tunnistaminen on vaikeaa.
Toinen ongelma on sisäfunktion derivaatta, jota EI VOI kumota, jos sisäfunktion derivaatta sisältää myös muuttujan x.
Piirrä riittävän hyvä kuva (Geogebralla, jos saa).
Päättele kuvan avulla mitä aluetta tehtävässä kysytään.
Laske tarvittavat leikkauspisteet (Nspirellä, jos saa).
Integroi.
X-akselin alapuolelle jäävä alue tulee integroidessa negatiivisena, joten pinta-alaa laskiessa siitä pitää ottaa itseisarvo.
Pyörähdyskappaletta tai kahden käyrän väliin jäävää aluetta laskiessa vastaavaa ongelmaa ei ole.
Integroinnin voi ajatella liittävän äärettömän määrän janoja yhteen, jolloin niistä muodostuu pinta-ala. Jokaisen janan pituus kohdassa x on sama kuin funktion arvo kohdassa x eli f(x).
Tässä f(x) on ylempänä ja g(x) alempana sijaitseva funktio.
Monimutkaisemmassa tilanteessa voi vaihtua, kumpi käyrä on ylempänä, jolloin pinta-ala pitää laskea osissa. Sen sijaan x-akselin sijainnista ei tarvitse välittää mitään.
Laskettaessa funktion ja x-akselin väliin jäävä alue, toinen funktio on itse x-akseli eli y = 0.
Esimerkki: Preli 2023
Integroinnin voi ajatella liittävän äärettömän määrän ympyrälevyjä yhteen, jolloin niistä muodostuu tilavuus. Ympyrälevyn pinta-ala kohdassa x on f(x)-säteisen ympyrän pinta-ala.
Jos käyrä pyörähtää jonkin muun vaakasuoran kuin x-akselin ympäri, sitä voidaan siirtää vastaava määrä alas/ylös ja laskea sitten tilavuus pyöräyttämällä uusi käyrä x-akselin ympäri.
Tämä on käyrän ja y-akselin välinen pinta-ala.
Vastaavasti voidaan laskea pyörähdyskappaleen tilavuus käyrän pyörähtäessä y-akselin ympäri.
Funktio pitää muuttaa käänteisfunktiokseen eli x:n ja y:n "roolit vaihtuvat" ja integrointi tapahtuu pitkin y-akselia eli integroimisväliksi otetaan kyseiset y-koordinaatit.
Pisteitä pitää tietää yhtä monta kuin on ratkaistavia kirjaimia, koska tarvitaan niin monta yhtälöä
Huomaa kertomerkki kahden kirjaimen väliin
Käyrä on funktio, jos jokaista x:n arvoa vastaa vain yksi y:n arvo
Paraabeli on funktio, ympyrä ei ole. Vaakasuora viiva on funktio, pystysuora viiva ei ole.
Jos tehtävässä kelpaavat likiarvot (desimaaliluvut) tai kertoimet sattuvat olemaan kokonaislukuja, yhtälön muodostamiseen voi käyttää myös Geogebraa. Paraabeli saadaan komennolla SovitaPolynomi(A,B,C).
Rajaus toimii myös käyrää piirtäessä.
Helpoin tapa värittää alue on integroida se.
Geogebra laskee ja värittää kaiken automaattisesti komennoilla Integraali(f(x), a, b) ja Integraaliväli(f(x), g(x), a, b), mutta tulokset ovat likiarvoja (desimaalilukuja).
Leikkauspisteitä ei saa katsoa kuvasta, vaan ne on laskettava, joten tehtävä kannattaa yleensä tehdä Nspirellä ja käyttää Geogebraa vain, jos haluaa tehdä hienon kuvion.
Rajaa funktiosta haluamasi osa ja ota 3D-piirtoalue.
Pinta(f(x), 2𝜋, xAkseli)
kaksi piitä on yksi kokonainen kierros (=360 astetta)
xAkselin tilalle voi laittaa yAkselin
Jos funktion integrointi ja siten pinta-alan laskeminen tarkasti on mahdotonta (tai funktiota ei edes tiedetä!), pinta-alaa voidaan kuitenkin arvioida likimääräisesti.
Käyttäen alasummia, saadaan selville miten suuri pinta-ala on vähintään ja käyttäen yläsummia, miten suuri se on enintään.
Etsitään joka väliltä funktion pienin arvo ja käytetään sitä suorakulmion korkeutena.
Etsitään joka väliltä funktion suurin arvo ja käytetään sitä suorakulmion korkeutena.
Käytännössä ylä- ja alasummien käyttö on hankalaa (ilman Geogebraa). Huomattavasti helpompi tapa arvioida pinta-alaa on laskea suorakulmioiden pinta-alat käyttäen jokaisen jakovälin keskipistettä suorakulmion korkeuden määrittämiseen.
#Numeeriseen integrointiin on kehitetty parempiakin menetelmiä, joista ehkä käytetyin on Simpsonin sääntö.
Menetelmän ongelma on, että sen tarkkuudesta ei tiedetä oikein mitään eikä edes sitä, onko näin saatu tulos liian suuri vai liian pieni.
Esimerkki
Jaettaessa väli [1, 3] neljään tasalevyiseen osaan, jokaisen välin leveys eli d = 0,5. Välien keskipisteet sijaitsevat tällöin kohdissa {1,25; 1,75; 2,25 ja 2,75}.
Esimerkissä välejä on 4 ja viimeinen arvo 0.5 (=50 %) tarkoittaa sitä, että suorakulmion keskikohta on puolivälissä osaväliä eli käytetään keskipistemenetelmää.
Ei lasketakaan suorakulmioiden, vaan puolisuunnikkaiden pinta-alat yhteen.
S2024 A 4 (määrätyn integraalin avulla saadaan laskettua pinta-ala, joten laskemalla pinta-ala saadaan selville määrätyn integraalin tulos)
S2022 B2 11 (numeerinen integrointi)
K2022 B1 9 (numeerinen integrointi)
K2019 B1 9 (numeerinen integrointi)