Mallioppimista koskeva teoria on erään Margaret Mahler-nimisen psykologin suuri oivallus, ja sen avulla puretaan sanoiksi sellainen asia, että ihmisen käytös periytyy sen kautta, miten hänen vanhempansa ovat häntä kohtaan käyttäytyneet. Kun puhutaan siitä, miten ihminen muita kohtaan käyttäytyy, niin siitä voidaan sitten päätellä se, millaiset kotiolot tuolla henkilöllä on ollut. Kun kirjoitan työelämästä, niin tietenkin puhun yleisellä tasolla, ja kun käytetään sanaa “työelämä”, niin silloin tarkoitetaan yleensä jotain muuta kuin puolustusvoimia tai poliisia.

Tuon mallioppimisen kautta voidaan jäljittää esimerkiksi rikollisia, ja voidaan sanoa että rikollinen tekee vain sitä, mitä hänelle itselleen on tehty. Ihminen joka on työskennellyt äärimmäistä kuria vaativassa ympäristössä kuten armeijassa paljastuu melko nopeasti, koska noissa paikoissa on tapana esimerkiksi poistua vasta kun hän antaa luvan. Kuitenkin ilman lupaa poistuminen tietenkin on asia, mistä rangaistaan. Ja tuo tapa on yksi asia, mikä tietenkin helpottaa asevoimissa palvelua, mutta siviiliin tuollainen äärimmäinen komentaminen on tietenkin siviilissä tehtäviä työtehtäviä ajatellen hiukan jäykkä sekä monimutkaisuutensa takia sopimaton tapa puhua sekä hoitaa asioita.

Mutta kun mietitään työpaikan ikäviä ihmisiä, niin tietenkin he ovat jostain sellaiset tavat oppineet, ja vaikka ihminen ikään kuin tietää tehneensä väärin, niin silti hänen on vaikeaa muuttaa tapojaan. Kun puhutaan ihmisestä, joka vuosia on tehnyt työtä laitoksissa, missä on jokainen asia komennettu erikseen, niin silloin tietenkin tuo asia paistaa hänestä läpi. Se että sanon tuon tavan olevan sopimaton siviiliin johtuu siitä, että asevoimissa täytyy olla tietty kuri sekä tavat, miten asioita hoidetaan. En tietenkään tarkoita sitä, että tuo tapa pyytää lupaa puhua tai poistua voidaan itsessään pitää mitenkään vääränä, mutta siviilissä työläisiltä odotetaan oma-aloitteisuutta. Kuitenkin on olemassa asioita, joista näkee sen, että onko kyseessä jonkinlainen “kingi”.

Monet ihmiset ovat omasta mielestään vakuuttavia, kun he haluavat leikkiä ystävää. Kuitenkin muutamat huonosti mietityt sanamuodot paljastavat heidät, ja yksi niistä on “kuten tiedät”. Samoin muut hieman alentuvasti kerrotut huomautukset sitten paljastavat henkilön todellisen aseman omassa yhteisössään. On paljon ihmisiä, jotka ovat toisille ihmisille mitä ihanimpia tovereita, mutta samalla voidaan sanoa, että mitä kirkkaampi ihminen on, niin sitä syvempi on hänen varjonsa.

Tuolla tarkoitan sitä, että joku johtaja saattaa olla hyvin salliva että mukava toista ryhmää kohtaan. Kuitenkin tuolloin pitää muistaa se, että kaikki työpaikan työt pitää sitten jonkun tehdä, ja jos joku työryhmä tekee vain mukavia asioita, kun taas toiselle lankeaa vain vessan siivoamisia. Tuolloin pitää miettiä sitä, että mitä varten tällainen asia sitten tapahtuu?

Onko tuossa “paremmassa ryhmässä” tapahtunut jotain, koska sille ollaan niin kamalan mukavia? Tai ollaanko työpaikalle sitten tuomassa kuvausryhmää, jonka tehtävänä on tallentaa esim. yhtiön työpäivä jotain ohjelmaa varten, joten silloin tietysti olisi mukavaa, jos ohjelmassa olisi hymyileviä sekä tyytyväisiä työläisiä. Joten tuolloin voi johtajalle tulla mieleen se, että hän käyttää edustusryhmää kuvauksissa. Tuolloin voidaan toimia, niin että nuo oikeat työntekijät saavat ehkä vapaapäivän, jolloin paikalle tuodaan sellainen näyttelijöistä koostuva ryhmä.

Sama ihminen voi jonkun toisen työryhmän kanssa olla kuin orjapiiskuri. Se tarkoittaa sitä, että komentamaan kasvetaan vain komentamisen kautta. Kuitenkin ihmisen kehitys on sellaista, että se minkä joskus jättää tekemättä löytyy joskus ihmisen edestä. Se mikä saa ihmisen käyttäytymään jotenkin ihmeellisesti johtuu joskus asioista, joista kukaan ei varmaan koskaan saa selvää. Kun puhutaan psykologisista kokeista, niin itselleni joskus on tullut mieleen sellainen hyvin häiriintynyt ajatus, että mitä jos ihmiseltä viedään oikeus esimerkiksi siihen sokeri-annokseen, minkä lapsi saa syntyessään.

Tuollainen koe saattaisi olla jonkun ihmisen mieltä kiehtova testi, mitä tuollainen lapsi sitten voi ajatella vanhempana miehenä tai naisena. Näitä kokeita tekee välillä joukko ilmeisen häiriintyneitä ihmisiä, joiden päähän ei koskaan ole mahtunut sellaisia asioita, kuin että tietyillä asioilla on tärkeä osa ihmisen elämässä. Kuitenkin on ihmisiä, joiden toiminta on erittäin erikoista, ja silloin tällöin sitten kysäisen sellaisen kysymyksen itseltäni, että miten tuollainen ihminen kehtaa tehdä niitä asioita, mitä hänen kerrotaan esimerkiksi lehdissä tehneen?

Kuinka esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö johtaja laittoi koko tuon yhtiön omaisuuden omiin taskuihinsa, vaikka hänellä on todella suuret tulot? Tuossa tapauksessa ironista on se, että tuohon yhtiöön olivat sijoittaneet rahaa lähinnä pienituloiset ihmiset.

Samalla tavalla sitten kysyisin, että miten esimerkiksi presidentin armahduksen saanut henkilö ajattelee, kun hän lähtee tekemään lisää rikoksia? Eikö silloin pitäisi sitten istahtaa alas, ja kysyä häneltä itseltään sellaisia asioita, kuin että onko vankilassa todella niin mukavaa olla, että henkilön kannattaa lähteä sellaista tekemään, mistä varmasti on seurauksia? Sama koskee myös koululaisia, jotka toistuvasti polttavat savukkeita koulussa. Jos henkilö on joka ainoa kerta jälki-istunnossa, kun sellainen pidetään, niin silloin ei varmasti ole kysymys enää pelkästä halusta leikkiä kovaa.

Tuolloin kyseessä on sellainen asia, että tuo lapsi kyllä jotenkin pelkää mennä kotiinsa. Tai ainakin koulussa on silloin mukavampaa kuin kotona. Jos ihminen mieluummin ottaa rangaistuksen vastaan, kuin lähtee paikkaan, mitä voidaan pitää sellaisena “turvasatamana”, niin silloin varmasti on jotain pielessä. Sama koskee myös sellaisia tapauksia, missä henkilö suoraan kapakasta loikkaa auton rattiin, vaikka on juonut useita alkoholiannoksia. Tietenkin hänen pitää tietää sellainen asia, että törkeästä rattijuopumuksesta lähtee ajokortti.

Mutta kuitenkin hän tällaisen teon teki, joten miksi hän halusi ajokortistaan eroon? Kun henkilön ajokortti lähtee kuivumaan, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että kyseessä ei ole edes taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Samoin tuolloin henkilön maine on pilalla ja tie pystyssä ainakin kuljetusalan suhteen. Mutta kuitenkin tuolloin pitäisi kysyä, että haluaako tuo ihminen eroon ajokortistaan? Eli mieleeni tulee sellainen hyvin erikoinen kysymys, kuin että pelkääkö tuo henkilö ajamista tai liittyykö esimerkiksi ajokorttiin sellaisia asioita, joiden takia henkilö haluaa pilata maineensa.

Varsinkin jos kyseessä on nuori henkilö, niin silloin asia on takuulla hyvin ikävä häntä itseään kohtaan, koska huuto kotona on tuolloin takuulla todella kova. Ei varmasti ole sen jälkeen mukavaa mennä kotiin, ja sanoa että tuore ajokortti lähti lopullisesti pois. Tietenkin asiaa voisi ymmärtää toisin, jos kyseessä on keski-ikäinen rikoskierteessä oleva henkilö, joka on jo kymmeniä kertoja tehnyt tämän asian. Mutta kuitenkin silloin pitää kyllä miettiä, että miten henkilö päätyi siihen ratkaisuun, että hänellä “pitää olla” rattijuopumusten suomenennätys. Itse en kyllä usko, että kyseessä on asia, joka tekee hänestä ainakaan kovin kovaa kavereiden silmissä.

Samoin kun puhutaan koulujen keskeyttämisestä, niin silloin tietenkin voidaan aina kysyä sellaisia asioita, kuin että miten niin pääsi käymään? Oliko joku sitten todella antamassa työpaikkaa tällaiselle henkilölle, joka jätti kaikki koulunsa kesken? Vai oliko silloin luvattu sitä, että jättämällä opiskelun väliin, saisi henkilö paikan “rennossa kaveripiirissä”, missä hänen ei tarvinnut tehdä mitään henkilökohtaisia päätöksiä. Kun keskustellaan noista “rennoista toveripiireistä”, niin toki on ihmisiä, joiden mielestä on “hienoa” kun ei tarvitse itse tehdä päätöksiä. Kuitenkin voidaan samalla sanoa tai pikemminkin kysyä sellainen kysymys, että onko tuollaisen henkilön mielestä todella niin, että esimerkiksi ekonomi on hänen mielestään vähemmän arvostettu henkilö, kuin se “aitona” pysynyt puliukko, joka ei juurikaan ole koulun penkillä viitsinyt takapuoltaan kuluttaa?

Samoin olisi varmaan mukavaa tietää, että onko tällaiselle henkilölle kerrottu siitä, että kuka sitten yhtiössä tekee oikeastaan päätöksiä, ja siihen tietenkin liittyy kysymys siitä, kerrotaanko ihmisille se, millaisia pätevyysvaatimuksia esimerkiksi tietyt johtotason tehtävät vaativat? Uskoisin että varmasti on työmarkkinoilla helpompaa, jos ihmisellä olisi koulutus, koska silloin ainakin hän tietää jotain työtehtävistä etukäteen. Ammattimiehellä saa myös teettää työtä niin, että koko ajan ei seiso valvoja vieressä, eikä hänen lähettämäänsä työhakemusta myöskään käsittele mikään ihminen, jolla ei mitään koulutusta ole. Ja en usko että esimerkiksi merkonomi lähettää vastaukseksi kovin rumaa kieltä sisältäviä viestejä.

http://marxjatalous.blogspot.fi/