Mitä on taiteidenvälisyys?

Mitä on taiteidenvälisyys ja millaisia käsitteitä ja ilmiöitä siihen liittyy?

Taiteidenvälisyydessä yhdistellään vähintään kahta eri taidemuotoa. Taiteidenväliseen työskentelyyn kuuluu taiteenlajien uudet yhdistelmät ja idean muuttumiset yhden taiteen ilmaisutavasta toiseen. Esimerkiksi merta voidaan esittää intertekstuaalisesti soittamalla, liikkumalla, maalaamalla tai runoilemalla ammentaen eri taiteenlajeista.

Taiteidenvälisyys on usein prosessi. Esimerkiksi pakkaspäivästä kirjoitettu runo voidaan säveltää lauluksi, jonka tahtiin sitten laaditaan tanssiesitys. Esimerkiksi elokuva on taiteita yhdistävä taiteenlaji, ja näyttämöteoksissakin, kuten oopperassa, valmis teos syntyy taiteiden vuorovaikutuksen tuloksena.

Jotkut taidemuodot ovat kuitenkin olemukseltaan lähellä toisiaan, vaikka kyseessä ei olekaan sinällään taiteidenvälinen teos. Esimerkiksi abstrakti kuvataide lähenee musiikkia, koska se ei esitä tunnistettavia tapahtumia ja hahmoja. Vaikka musiikki on abstraktimpi taidemuoto kuin kuva, musiikissakin on sävellystyylejä, jotka ovat enemmän esittäviä kuin toiset. Esimerkiksi säveltäjä Richard Wagnerin (1913–1883) käyttämät johtoaiheet (Leitmotif) voivat olla torvifanfaareja tai linnunäänen tyyppisiä tai tunnistettavia populäärejä melodioita. Musiikin melodia voi esittää jotain tiettyä henkilöä, ideaa tai tematiikkaa.

Tutustu Varkauden Mekaanisen musiikin museon historiallisiin taiteita yhdistäviin soittimiin ja hämmästy, mitä merkillisyyksiä erityisesti musiikin ja kuvan yhdistämisen idea on tuottanut!

Taiteidenvälisellä oppitunnilla koettua

Alma Muukka-Marjovuo on kehittänyt Sibelius-lukiossa taiteidenvälistä opetusta. Ohessa on esimerkkejä kurssien opiskelijoiden työselosteista. Ensimmäisissä sitaateissa on työselosteista pätkiä, joissa opiskelijat ovat kirjoittaneet merkityksistä, joita he ovat löytäneet taiteita yhdistävälle opetukselle kurssin päätyttyä. Vuosi oli 2002. Opiskelijoiden nimet on muutettu:

"Taiteita yhdistävän kurssin aikana opin, että taide voi olla melkein kaikkea: ääntä, liikettä, kuvia, videoita ja edellisten yhdistelmiä. Taide on kurssin jälkeen minulle tärkeämpää kuin ennen, esimerkiksi jos olen katsomassa balettia ja tanssija tulkitsee roolinsa erittäin hyvin, se saa minut kyyneliin."

–Maria

"Kurssin aikana opin taiteesta, että taiteen muotoja on loputtoman paljon, otan esimerkiksi kurssityön, jossa kuvasta piti tehdä sävellys – olen varma, että Schumann on aikoinaan tehnyt osan sävellyksistään samalla metodilla, kuva voi kertoa enemmän kuin miljoona nuottia tai miljoona sointua. Taiteen merkitys on nykyihmiselle mielenkiintoinen asia. Tavallinen pulliainen on ainoastaan tekemisissä arkipäivän taiteen kanssa, ei hänelle Kiasman tai Ateneumin salat aukene ja kun Suomenkin väestöstä luokitellaan 95 prosenttia tavallisiksi pulliaisiksi niin arkipäivän taiteella on huomattavasti suurempi merkitys kuin taidemuseotaiteella. Ainakin minä otan henkilökohtaisesti enemmän vaikutteita hienosta biisistä tai upeasta levynkannesta kuin Ateneumin taulusta. Kehityksen suunta on kuitenkin loistava! Kiasman kautta taiteesta on tullut enemmän tavallista ihmistä koskettavaa, sillä ennen taide oli ylimystön oikeus, nyt siitä on tullut osa meidän jokapäiväistä elämäämme!"

–Kalle

"Taiteita yhdistävä kurssi oli minulle pieni hyppäys taiteen maailmaan rankan koulupäivän keskellä. Oli rentouttavaa tehdä nykytaidetta, pieni pimeys on aina paikallaan. Nykyään kilpailu on kovaa työelämässä, työpaikoillakin pitäisi järjestää yhteisiä taidenautintoja ihmisten stressin vähentämiseksi. Taiteen voisi mielestäni vapauttaa kokonaan kaupallisesta maailmasta, taide on musiikkia, maalausta, tanssia, luontoa, tapahtumia, taide on elämää. Välillä tulee hetkiä, kun sen unohtaa ja ohitse lipuu monta tärkeää hetkeä ennen kuin havahtuu horroksestaan."

–Liisa

Kurssi aloitettiin aina jollain taiteita yhdistävällä ryhmätehtävällä. Seuraavien opiskelijasitaattien tarkoituksena on kuvailla tyypillisiä kurssin tehtäviä.

"Aloittaessamme jakauduimme ryhmiin. Jokainen ryhmä sai pöydälleen suuren paperin ja tehtäväkseen maalata tai oikeastaan värjätä kaikin mahdollisin keinoin jollakin tietyllä värillä. Minun ryhmäni sai sinisen värin, jolla me roiskutimme, painoimme, maalasimme yms. paperin täyteen eri sinisen sävyjä. Muut ryhmät tekivät saman eri väreillä. Yksi ryhmä sai kuitenkin tehtäväkseen tehdä paperille kirjaimia käyttämällä kaikkia mahdollisia värejä. Seuraavalla kerralla, kun väripaperimme olivat jo kuivuneet, opettaja jakoi meidät taas ryhmiin. Nyt meidän tehtävänämme oli muodostaa musiikkiin liittyen sävellyksen partituuri puhtaalle valkoiselle paperille käyttäen materiaalina edellisen kerran värikuvioita. Jokainen oppilas etsi kauniita ja miellyttäviä palasia sävellystä varten eri väripapereista. Piirsimme puhtaalle paperille viivastot ja lätkimme liimalla paperinpalaset viivastoille, muodostui nuotti, joka piti toteuttaa. Minun ryhmäni sai jäädä luokkaan toteuttamaan sävellystä, mikä oli hyvä, sillä luokassa oli piano. Jokainen sai toteuttaa jonkin osion. Itse sain kunnian aloittaa teoksen kimeällä kirkaisulla. Kun olimme valmiita, esitimme sävellyksen koko luokalle. Yleisön täytyi olla meihin esiintyjiin nähden katsoen toiseen suuntaan ja silmät kiinni. Luokka oli esityksemme ajan pimeänä. Mielestäni tämä työ auttoi meitä liittymään yhteen niin, että ryhmähenki paranisi. Kaikki tällaiset luovat ryhmätyöt ovat tärkeitä, jotta voisimme sopeutua olemaan yhdessä."

–Auli

Seuraava työselosteen katkelma on selostus Suomalaisuus kohtaa toisen kulttuurin -nimisen tehtävänannon mukaisesta veistoksen pienoismallista. Veistoksen ideaan kuului, että se tuotti ääntä tai soi ulkona ollessaan. Opiskelijat kehittelivät erilaisia pienoismalleja luonnonilmiöiden, kuten sateen ja tuulen, soitettaviksi musiikkipatsaiksi. Opiskelijoiden pienoismallit olivat esillä Helsingissä nykytaiteen museo Kiasman ala-aulaan pystytetyssä näyttelyssä. Meneillään oli Ars-01-näyttely, jonka aiheena oli kulttuurien kohtaaminen.

"Taiteita yhdistävä taideteokseni on suunnattu kaikille Helsingissä vieraileville, sillä se sijoitetaan Helsingin keskustaan Töölönlahden puistoon Alvar Aallon Finlandiatalon takapihalle. Se on yhteinen kohtaamispaikka ja se yhdistää kaikkia 12 euromaata. Taideteos on Nokian kännykän muotoinen, kännykkäkin on yhdenlainen ihmisiä yhdistävä tekijä. Näppäimet muodostuvat euromaiden lipuista, jotka toimivat todellisuudessa trampoliineina. Kun toisiaan tapaavat ihmiset hyppivät trampoliineilla, niistä kuuluu kyseisten maiden kansallislaulut. Kännykän näyttö toimii luonnossa auringonottopaikkana. Eurolaatan päällä, trampoliinien ja auringonottopaikan välissä toimii pieni ulkokahvila. Kokoontumispaikka on noin 25 metriä pitkä ja 8 metriä leveä, josta tulee aluksi n. 200 neliömetriä. Euromaailma, kuten paikkaa kutsutaan, on käytössä vain kesäisin jolloin Suomessa vierailee paljon turisteja jolloin ihmisillä on aikaa pysähtyä ihmettelemään ja pitämään hauskaa."

–Auli

Opiskelijoiden, jo historialliset, kirjoitelmat taideteoksistaan ja tietenkin itse teokset sisältävät tietoa aikakaudesta: vuonna 2001 euroalueeseen kuului vasta 12 maata, Nokia oli ehdoton suomalaisuuden symboli ja suomalaisuuden ja toisen kulttuurin kohtaamiset olivat harvinaisempia kuin nykyään.

Kurssin tehtävänannoissa oli aistienvälisiä tai yhtä aistimusta aistista toiseen muuttavia tehtävänantoja. Seuraavan työselostekatkelman Viisi sanaa -synestesiatyö aloitettiin valitsemalla mielivaltaisesti viisi ensimmäiseksi mieleen tullutta sanaa:

"Minun sanani, olivat lumi, punainen, saapas, kello ja suru. Sitten nämä sanat piti maalata märälle akvarellipaperille hiljaisuudessa. Lunta minä kuvailen sinisiksi lumihiutaleiksi ja lumimöykyksi, joita näkyy paperin alaosassa. Punainen on väri, josta minulle tuli mieleen kauniita koristekuvioita ja kiemuroita. Saapas esiintyy kaksi kertaa, ensiksi piirsin ison saappaan vasempaan laitaan ja sitten pienemmän korkosaappaan vasempaan alanurkkaan. Kellojakin on kuvassani kaksi, toinen on viisarikello, toinen digitaalikello, kellot käyvät eri tahdissa. Suru esiintyy työssä tummana nauhana joka alkaa voimakkaana työn vasemmasta ylälaidasta ja jakautuu eri suuntiin kun aikaa kuluu. Nauha jakaantuu sillä surun kantaja kertoo surustaan muille joten muutkin alkavat tuntea surua. Sanojen tarkoitus on kuvata maailman menoa, sitä kuinka asiat ovat aivan päällekäin ja sekaisin. Toinen saattaa ajatella juuri saappaan ostoa kun toinen yrittää laskea aikaa ehtisikö bussiin. Joku kantaa suurta surua toisen leikkiessä iloisella punaisella värillä. Lumi kuvaa vuodenaikaa jolloin kaikki tapahtuu."

–Auli

Opiskelijoilta kysyttiin edellisen synestesiatyön jälkeen työselosteessa heidän käsityksiään synestesiasta. Opiskelijoiden suhtautuminen synestesiaan oli käytännöllistä tai humoristista, eikä synestesiaa käsitetty mystiseksi vain taiteilijoilla esiintyväksi ominaisuudeksi:

"Minulle synestesiaa ilmenee kuulomielikuvina. Esimerkiksi sana 'blöd' (tyhmä) antaa vähemmänkin kieltä lukeneelle vihjeen sanan merkityksestä. Mielestäni taiteilijalle synesteettinen ajattelu on elintärkeää, mutta jokaisen harmaata arkea kyllä piristäisi värillinen linnunlaulu."

–Lars

"Tietyt sanat ovat minulle automaattisesti tietyn värisiä ja hajuisia. Käytän synestesiaa esim. opiskellessani ranskan sanoja kokeeseen. Kerran tanssitreeneissäni tanssimme ohjelmamme läpi joka oli todella raskas. Sen jälkeen menin maahan makaamaan ja noustessani taas ylös näin ympärillä pyörivän tähtiä. Tai no hopeisia pisteitä pyöri kauheasti ympärilläni, jotka hetken kuluttua hävisivät kokonaan. Ainakin tätä ilmiötä käytetään usein sarjakuvissa yms. jos jokin hahmo tippuu vaikka korkealta. Joten siis ainakin synestesiaa käytetään jossakin määrin taiteessa. Ja ehkä se myös auttaa ihmisiä arkielämässä toteuttamaan tai ideoimaan erilaisia ajatuksia taiteessa tai muualla."

–Tanja

"En oikeastaan tiedä mitä kaikkea synestesiana pidetään. Itse näen musiikin kuvina ja väreinä. Rahmaninoffin voimakkaat kappaleet ovat mustan ja purppuran sekoituksia, Sibeliuksen kirkkaat kappaleet hohtavat sinisiä. Chopin sitä vastoin on lehdettömiä puita, hevosvankkureita; kappaleissa on usein lähdön tuntua. Kun sävellän muistan lapsuudestani kuvina asioita, joita en muutoin ehkä koskaan enää saisi mieleeni. Eräs niistä on jokin tummansininen animaation pätkä jonka olen varmasti nähnyt monta kertaa. Muistelen myös että animaatio on ollut hyvin selvillesaamaton ja siksi jäänyt vaivaamaan mieltäni. Taustalla on voinut soida samantyyppinen musiikki kuin mitä nyt sävellän."

–Pekka

"Kun kuulen jotain ihanaa musiikkia, tulee mieleeni ihania ja kauniita luontomaisemia tai mieleeni nousee muistoja. Joskus musiikista tulee mieleeni värejä tai vain pelkkiä muotoja. Joskus tiedän jonkun kuulemani musiikkipätkän muistuttavan aivan jotain tuntemaani henkilöä. Yleensä kun kuuntelen musiikkia, on minun aivan välttämätöntä ryhtyä tanssimaan."

–Liisa

"Olen kokenut joitakin synesteettisiä kokemuksia, mikäli olen edes käsitteen oikein käsittänyt. Aina kun kuulen Röllin tai M.A. Nummisen lauluja, minulle tulee voimallisesti lapsuus mieleen, ja se, kun istun vanhan kodin olohuoneen matolla tai korituolissa, minulle tulee jopa mieleen, miltä matto tuntui, tai korituoli haisi ja kuinka se ritisi kun vaihtoi asentoa."

–Kaisa

Page updated

Google Sites

Report abuse