historia sanoin

Perustaminen

1800- ja 1900-lukujen vaihteesta alkaen tilalliset alkoivat vilkkaasti perustamaan paikallisia maamiesseuroja ja pienviljelijäyhdistyksiä edistämään käytännöllistä maataloutta. Vuoden 1910 maataloustilaston mukaan maamme viljelmien lukumäärästä 76,4 % on ollut alle 10 hehtaarin kokoisia. Pienviljelmien osuus on siis lukumäärällisesti ollut merkittävä, mikä on osaltaan tehnyt paikallisten pienviljelijäyhdistysten perustamisen tarpeelliseksi.

Myös meillä Korvaluomalla tilat olivat 1900-luvun alkuvuosikymmeninä hyvin pieniä. Niinpä Korvaluomallakin joukko kyläläisiä kokoontui 11.11.1924 perustamaan omaa pienviljelijäyhdistystä, jonka nimi oli aluksi Korvalan pienviljelijäyhdistys.

Yhdistyksen perustamisasiakirjoihin on yhdistyksen tarkoituksesta kirjattu seuraavaa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää pienviljelyksen tuotantokyvyn lisääntymistä sekä pienviljelijäluokan taloudellista ja henkistä kohottamista.”


Alkutaival

Erilaisia kursseja järjestettiin alusta asti. Pienviljelijäin keskusliiton neuvojien johdolla järjestettiin kursseja ainakin puutarhanhoidosta, laitumien hoidosta, lannan hoidosta ja juurikasvien viljelyksestä. Perustettiin jopa sonniosuuskunta. Kyläläisten yhteiseen käyttöön ostettiin koneita, joista tärkeimpiä olivat perunannostokone ja puimakone. Näin siis edistettiin pienviljelyksen tuotantokyvyn lisääntymistä ja kohotettiin pienviljelijäluokan taloudellista asemaa, kuten jo säännötkin edellyttivät.

Henkistä kohottamista edistettiin järjestämällä ohjelmallisia tilaisuuksia. Lisäksi talvisaikaan oli viikoittain ompeluseuroja, jotka kiersivät talosta taloon. Talo tarjosi kahvit ja mukana olevat maksoivat kahvirahaa.

Ohjelmallisiin tilaisuuksiin oli tapana harjoitella näytelmäkappale. Korvaluoman pienviljelijäyhdistyksen näytelmäpiirillä voidaan siis todeta olevan miltei 90 vuotta pitkät perinteet. Aina ei iltamien järjestäminen ole kuitenkaan sujunut vailla vastoinkäymisiä. Severi Mäkelä on kirjoittanut keskusliittoon 23.4.1929 päivätyn kirjeen, joka kuului seuraavasti:

”Arv. Keskusliitto

Saan ilmoittaa, että meillä oli aikomus toimia iltamat, mutta Nimismies ei antanut lupaa iltamien pitämiseen kun yhdistyksellä ei ole omaa taloa. Päätettiin kääntyä keskusliiton puoleen, että onko nimismies velvollinen estämään iltaman pidon. Miten nyt olisi meneteltävä jollei iltama lupiakaan saada. Onko mitään muuta keinoa, että voitais yhdistyksen toimeentuloa edistää. Pyydän tähän arvoisaa vastausta.

Kunnioituksella

Korvalan pienviljelijäyhdistyksen puolesta

Severi Mäkelä”

Yhteisymmärryksessä iltamien pito kuitenkin jatkossa järjestyi. Vuonna 1957 yhdistyksen nimi muutettiin Korvaluoman pienviljelijäyhdistykseksi, jollaisena se tunnetaan edelleen.


Oma toimitalo

Jo 1930-luvun loppupuolella heräsi kiinnostusta oman toimitalon saamiseksi, mutta talvisota keskeytti suunnitelmat, ja taloa varten hankittu puutavara myytiin lopulta pois. Kiinnostus omaa toimitaloa kohtaan heräsi jälleen 1950-luvun lopulla ja puita saatiin lahjoituksena metsänomistajilta. Hanke oman talon rakentamisesta kuitenkin raukesi, kun uuden kansakoulun rakentamisen myötä pienviljelijäyhdistys sai ostaa kunnalta vanhan kansakoulurakennuksen vuonna 1962. Toimitalo tunnetaan nykyisin kylätalo Viskurina.


Toiminta nykyisin

1970-luku oli yhdistyksen toiminnan kannalta hiljaista aikaa, mutta 1980-luvulla kylätoimikunta alkoi herättää uinuvaa PVY:tä ja se järjestäytyi uudelleen. Ensimmäiseksi tärkeimmäksi tehtäväksi katsottiin rappeutuneen toimitalon kuntoon saattaminen. Järjestettiin lisäksi erilaisia opintokerhoja ja retkeilyjä.

Yhdistyksen sääntöjen mukainen tarkoitus on säilynyt samanlaisena alkuajoista aina tähän päivään saakka, vaikka viljelijöiden taloudellisen tilan parantuessa ja lainaustarpeen vähentyessä yhdistyksen omistamat koneet huutokaupattiin jo sotien jälkeen.

Nykyisin toiminta on painottunut lähinnä jäsentensä henkisen hyvinvoinnin edistämiseen, niin kesäretkien kuin erilaisten ohjelmallisten tilaisuuksien järjestämiseen. Pienviljelijäyhdistyksen vuosittaisia tapahtumia ovat pääsiäistulet ja puurojuhla, joiden perinteiseen ohjelmaan ovat jo pitkään kuuluneet yhdistyksen oman näytelmäpiirin esittämät sketsit ja näytelmät. Vuosina 2014 ja 2016 yhdistys on lisäksi elvyttänyt suomalaisen sadonkorjuujuhlan, kekrin, viettoa. Vuonna 2016 järjestetty kekri oli osa Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä.


Lähteet

- Helsingin yliopisto: Muuttuva maaseutu – Historiallinen maatalous > Valistustoiminta > Seuratoiminta. Saatavilla: http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/valistustoiminta/seuratoiminta.htm (Viitattu 4.3.2013)

- J. E. Sunila, U. Brander, H. Nylander, Ö. Elfving: Pienviljelijän käsikirja, WSOY, 1915.

- A. Mäki-Korvala: Entisajan Korvaluomaa ja kotipiiriä, 2011.

- R. Korvala (toim.): Pohjankankaan itälaitaa, 1991.