Esittely

Nimeni on Päivi Vimpari ja olen koiraharrastaja Kajaanista Jormualta. Perheessäni on puolisoni Jounin lisäksi kolme lasta, kaksi heistä jo aikuisia. Pikkuniityn kennelnimen olen saanut 2015. Perheeseemme ensimmäisenä tullut suomenlapinkoira on narttu Staalon Jeris-Jessi, kotoisammin Sunna. Sunnan lisäksi koiralaumassa on yhteisomistuksessa Maijuntuvan kennelin Marjaana Vuolletin kanssa narttu Maijuntuvan Hurmaava Hedda 'Hetta', Duvvakan kennelistä sijoituksessa oleva Duvvakan Lodderaidalas 'Halla' ja hännänhuippuna Hettan pentu Pikkuniityn Aurora 'Saana'.

Mitä arvostan ja mitkä ovat tavoitteeni

Kasvatustoiminta on pienimuotoista koiraharrastamista. Kasvatustoiminnassa tavoitteenani on kasvattaa terveitä, alkuperäiseen käyttötarkoitukseensakin pystyviä, hyväluonteisia suomenlapinkoiria; sellaisia, jollaisen itsekin haluaisin. Pyrin yhdistelmissä valintoihin, joiden takana voin seistä ja valita niistä aikanaan myös tulevat kotiin jäävät koiramme ja pysyä näin ns. omassa tuotannossa. Tavoitteenani on myös vaikuttaa omalta pieneltä osuudeltani siihen, että suomenlapinkoirien geenipohja säilyisi mahdollisimman laajana ja rotu säilyttäisi monimuotoisuutensa. Näin ollen pyrin alhaisen sukusiitoksen ja sukukadon yhdistelmiin, joissa paljon käytettyjä sukuja esiintyisi ja vähintään kertautuisi mahdollisimman vähän. Ensimmäinen perheemme lapinkoira on epileptikko, joten arvostan myös erityisen paljon terveyttä. Arvostan myös paimennusominaisuuksien säilymistä. Olemmekin käyneet jo useampana vuonna Maijuntupalaisten paimennusleirillä Pellon Saajománnussa.

Tukiverkostoakin löytyy

Muista kasvattajista pidän tiiviimmin yhteyttä Hettan toiseen omistajaan Marjaana Vuolletiin Maijuntuvan Kennelistä, Hallan kasvattajaan Kaija Kantojärveen Duvvakan Kennelistä sekä Mari Kemppaiseen Hännänhuiskeen Kennelistä. Heiltä on aina saanut tukea mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Sparraajat ovat tärkeitä!

Aiempi kokemukseni eläinten kanssa touhuilusta

Eläinrakas olen ollut lapsesta asti. Lapsena minulla oli kääpiökaniineja ja marsuja. Olen hoitanut myös hevosia ja ratsastanut jonkin verran. Koirien kanssa olen ollut enemmän tekemisissä vasta aikuisiällä ja aiemmin meillä olikin aikuisena meille tullut shetlanninlammaskoiranarttu 'Myy'. Myystä jouduimme ikäväksemme luopumaan ja pitkän harkinnan jälkeen päädyimme säänkestävään, mutta kuitenkin ihmisten kanssa viihtyvään kotimaiseen rotuun, suomenlapinkoiraan. Etsin lähialueilta sopivia kasvattajia, ja sattumalta Staalon Kennelissä oli syntymässä koiranpentuja. Varauksia oli kuitenkin jo kuusi, joten oli epävarmaa, saisinko pentua lainkaan. Onneksemme pentuja syntyi kuitenkin seitsemän ja näin Sunna tuli meille.Tästä koirainnostus vasta alkoikin.

Mitä harrastan koirien kanssa

Näyttelyissä käyminen on ollut selkeästi yksi keskeisimmistä harrasteistamme. Sunna osallistui ensimmäisen kerran virallisesti koiranäyttelyyn täytettyään 5kk, jolloin oli Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttely Oulussa. Sunna osallistui silloin pikkupentuluokkaan. Sunnan täytettyä 9kk kävimme ensimmäisen kerran ryhmänäyttelyissä 15.2.2014 Tuusniemellä, jolloin osallistuimme junioriluokkaan, tuomarina Tapio Kakko. Arvosanaksi tuli ERI (erinomainen) ja tuloksena juniorinarttujen kilpailuluokan voitto. Sittemmin saimme useasti EH:n (erittäin hyvä) ja väliin myös ERI:n, mutta kevään 2015 näyttelyistä tuli hienosti kolme kertaa peräkkäin ERI SA (sertifikaatin arvoinen). Koe- ja näyttelytoiminta jäi pois Sunnan osalta sen sairastuttua epilepsiaan, epilepsialääkityksen vuoksi. Hallan kanssa näyttelyharrastusta tullaan varmasti jatkamaan. Hetta on enemmän harraste- kuin näyttelykoira, joten sen kanssa näyttelyjä tullee olemaan vähemmän.

Koemuodoista eniten kokemusta on rally-tokosta, jossa olemme Hettan kanssa päässeet varsin pitkälle, ylimpään, mestariluokkaan. Sitä on harjoiteltu aikanaan Sunnan kanssa viikkoharjoituksissa ja myöhemmin myös Hettan kanssa viikkoharjoituksissa. Hetta onkin osoittautunut erittäin oppivaiseksi ja älykkääksi, sillä on hyvä vartalon hallinta. Muista koemuodoista on kokeiltu seuraavia: toko, mejä sekä paimennustaipumuskokeet. Tokosta on opiskeltu alkeet, lähinnä kontaktin ja koirankoulutustaitojen parantamiseksi. Mejää on opeteltu ihan jäljenteosta alkaen ja Sunnan kanssa olemme kerran käyneet kokeessakin. Mejä on todella kiinnostava koemuoto. Myös toko kiinnostaa jatkossakin.

Halla on virallinen Suomen Karvakaveri. Hallan kanssa olen käynyt kuukausittain 'keikoilla', vanhainkodissa lähinnä.

Sunna
Hetta
Halla

Miten koiramme asuvat

Koirat viettävät illat ja yöt sisällä, vaikka pystyvät tarpeen vaatiessa yöpymään ulkona. Päivisin ja poissaollessamme ne ovat ulkona, siellä on käytettävissä osittain katettu häkki, jota ympäröi reilu 300m2 suuruinen aitaus. Aitaus on tukevaa tekoa, koirat voivat oleskella siinä silloinkin, kun emme ole kotona. Häkin yhteydessä on kaksi eristettyä koppia, joista toinen on tilavampi, siinä sopii majailemaan kaksikin koiraa. Häkki on etupihalla, siitä on hyvä seurata pihan ja tien tapahtumia. Sunnalla löytyy riistaviettiä sen verran, ettei sitä ei voi pitää pihassa irti. Saana, Halla ja Hetta pysyvät pihassa vapaana, mutta emme jätä niitä irti ilman valvontaa. Koira on kuitenkin koira ja yleinen tie kulkee aivan vieressä, joten vahingon riski on aivan liian suuri. Koirien kanssa käydään ympäröivässä metsässä ja liikutaan päivittäin.