Nero

Hetken viivyit täällä vaan,

nyt on jo aikasi jatkaa.

Jokainen onnea pitää saa,

vain hetken kerrallan.

Ja sinua suurempaa onnea

en ole kohdannut.

Nero

Tiias Rainman

Pieni, iloinen ja pippurinen.

Se hyvin kiteyttää Neron. 

Koira joka oli syntymästä lähtien pentueensa pienin, jäi myös todella pieneksi. Pienestä koosta huolimatta tällä koiralla luonnetta piisasi isommankin koiran edestä.  Piti itse hyvin huolen ettei isommat koirat päässeet jyräämään häntä mm, juostessa. Työmoottoria oli kuin paimenkoiralla konsanaan. Kyltymätön pieni ja innokas koira oppimaan kaikkea uutta. Aina iloinen koira, jota kutsuttiin myös nimellä ilopilleri.
Nero oli ensimmäinen virallisesti oma koirani. 13-vuotiaan unelma syntymäpäivälahja. 

Paljon meillä oli suunnitelmissa Neron kanssa ja harrastus haaveitakin oli paljon. Muutaman eri lajin alkeita ehdittiinkin aloittamaan treenaamaan, mutta sitä iloa ei pitkään kestänyt.

Neron ollessa 6kk vanha, todettiin sillä synnynnäinen nielun kehityshäiriö, eikä elinaikaa paljoa saatu. Elämä Neron kanssa oli kuin aallokossa tasapainoilua. Oli hyviä päiviä ja oli huonoja päiviä. Liikuntaa ei Nero kestänyt normaalisti ja sitä joutuikin rajoittamaan. Onneksi oli silloin iso omakotitalon piha, missä Nero sai juosta ja temmeltää omaan tahtiin. Myös ruokailuja joutui paljon vahtimaan. Ruokaa sai vain korotetulta alustalta vahdittuna. 

Kokoajan tiedettiin Neron elävän niinsanotusti jatkoajalla, joka lopulta tuli päätökseen vuoden 2014 lopulla. Neron vointi heikkeni rajusti lyhyessä ajassa. Siitä tuli kipeä, eikä se lopulta enään syönyt eikä juonut. Oli aika tehdä vaikea päätös ja päästää Nero kivuistaan.

Kiitos Nero niistä parista vuodesta, jotka saimme kanssasi viettää. Teit yhdestä pikkutytöstä maailman onnelisimman ja monta kokemusta rikkaaman. Oltaisiin vielä niin kovasti haluttu sinut pitää täällä meidän kanssa, mutta universumi oli päättänyt toisin. 

Lepää rauhassa maailman rakkain suklaasilmäinen karvanoppa Nero.