VIRTUAALIHEVONEN / SIM-GAME HORSE

JÄLKELÄISET

24.03.2022 - ah-t Shiva VH22-315-0002 - i. Vishnu VH21-315-0009 - Royal Gardens VRL-13369

31.10.2022 ah-o Royal Cerberus VH22-315-0009 - i. Dionysius VH21-315-0021 - Black Harvest Stables VRL-15108

03.05.2022 Hannaby Hanami Week- katsaus tiistailta (458 sanaa)

Kirjoittanut R (VRL-13369)

Ruotsin reissu lähti tiistaina sijoituspainotteisesti käyntiin, kun Aino nappasi tyylikkään sijoituksen Hanan kanssa ja Kiaran kiri Sylvian kanssa juuri ja juuri sijoituksille. 8.sija oli erittäin hyvä Sylvialle, sillä tamma oli ollut hieman ruokahaluton koko matkan ajan. Maanantaina ei vielä vellit eivät maistuneet samppanjanvoikolle tammalle, mutta pala heinää jaksoi juuri ja juuri pureskella. Uutta ympäristöä piti vahtia tarkkaan ja olihan paikan päällä paljon komeita oreja. Ehkä suoritus sai ruuan jo maistumaan.

Puolestaan rauhaa rakastava Hana söi ja joi hyvin sekä olisi radalla halunnut katsonut vielä tarkemmin minne kavionsa laskee. Ainon ilmeen perusteella Salvatrixin suoritus oli aivan omaa luokkaansa, kun matka ja uusi ympäristö sai tamman aivan uusille kierroksille.

“Ja Trixien suoritusta ei tarvitse edes kommentoida”, Aino tuhahti ja heitti kypärän muiden tavaroiden jatkeeksi.

“Ainakin Hanan kanssa onnistui ja ette Trixien kanssa hylkyyn mennyt. Pääsitte radan hienosti loppuun”, Ulriikka ei tiennyt miten rauhoitella naista, mutta nimenomaan he ylittivät kaikki esteet ja pääsivät ehjin nahoin maaliviivalle.

“Hanassakin olisi ollut enemmän potkua, mutta jännitin liikaa. Olisi muuten ollut helppo voitto”, Aino tuskaili, kun muisteli Hanan ottavan useamman epävarman askeleen ennen esteitä ‘tästäkö hypätään, vai tästä’. Trixien jalat olisivat halunneet kaikki mennä eri ilmansuuntiin, että oli vaikea johdattaa tamma hyvälle ponnistuspaikalle.

“Onneksi kohta pääsen starttaamaan omalla hevosella”, Aino nosti leukaa ja lähti pesemään hikistä hevosta. Rautias ori seurasi naista kuin koiraa, eikä uusi ympäristö jännittänyt enää yhtää.

“Niin tosiaan, juu”, Ulriikka vaikeroi. Aivan kuin hevosen vaihtaminen olisi avain voittoon ja onneen. “Teit hienoa työtä”, vaaleahiuksinen kehui stressi hiestä vuorattua sabinon ruunikkoa tammaa. Trixie puuskutti voimakkaasti ja jatkuvasti hakeutui Hanan luokse. Ori oli tammalle tuki ja turva, sillä olihan kaksikko kokenut kaiken mahdollisen aina yhdessä.

Koulupuolella Trixien jännitys oli tarttunut matkalla Tildaan. Samppanjanrautias ei meinannut pysyä kaviossaan, että Loiusilla oli vaikeuksia tamman kanssa. Puolirampana oli vaikea pidellä paikallaan pyörivää tammaa, mutta onneksi apukäsiä oli tarjolla sankoin joukoin.

“Kiitos, Hela”, mies kiitti ja nousi tamman selkään. Tilda oli vetänyt itsensä virkkuukoukku muotoon jännityksestä, että loppuverkkaaminen oli erittäin haastavaa.

“Ja rauhassa”, Loius rauhoitteli ja yrittä pidemmällä ohjalla saada tamman rentoon muotoon. Tuloksetta. Kiaranin saapuessa areenalle Sylvian kanssa, Tilda alkoi hirnua levottomasti ja liikkua pienessä ravissa eteenpäin.

“Teillä meni upeasti”, Loius kehui ja antoi Tildan sipsuttaa kaverin luokse.

“Paremmin kuin VHRY-CUP, mutta kiitos”, Kiaran hymähti ja asettui ratsukon rinnalle. “Pitäisikö mennä puistoon kävelemään?”, hän vielä ehdotti.

“Voi tulla ruumiita, mutta katsotaan”, Loius lähti edellä ja Kiaran otti ratsukon kiinni. Sylvia oli nyt sinut ympäristön kanssa, mutta ruokahalu oli pyöreä nolla. Rehottava ruoho ja kirsikanpuunkukat eivät kiinnostaneet.

“Se olisi seuraavaksi lauantaina”, Kiaran totesi, kun häntä odottaa Cafelan ja Tybaltin ratsastus Grand Prix karsinnassa.

“Ulriikka on välissä torstaina 140 cm esteillä”

“On se hurja”, Kiaran ei koskaan ymmärtänyt esteiden päälle, mutta on mukavaa olla sekalaista edustusta tallilla. Ilta oli hyvin rauhallinen ja viimein Tilda uskalsi rentoutua Sylvian seurassa.

Se oli sitten siinä (301 sanaa)

Tapahtumapaikka: Kultasaari CUP, Hanko

Ulriikka ravasi radalta takaisin verryttelyalueelta. He olivat juuri ennen suoritusta vaihtaneen Ainon kanssa päittäin, kun Ainolle oli tullut huono olo juuri ennen omaa vuoroa. Fiilikset radan jälkeen olivat sekavat, mutta määrätietoiset: Trixie vaihtaa uraa. Pitsikuvioinen ruunikko ravasi sieraimet laajoina ja selkä notkolla sekä pää korkeuksissa eteenpäin. Silmät skannasi vieraita hevosia ja kentän nurkkia, eikä rentoutumisesta ollut tietoakaan. Oli ohjat pitkänä ja istunta veltto, Trixie pinkoi hermostuneesti muiden hevosten seassa.

Ulriikka oli tottunut ratsastamaan kuumia hevosia, jotka vetää kierroksia suorituksen jälkeen, mutta Trixie oli kauhusta kankea. Tamman hyppyinto oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Lähestymiset tehtiin huolella ja Ulriikka valmisteli tamman parhaansa mukaan, mutta silti juuri ennen hyppyä vauhti hyytyi ja puomit kolisi äänekkäästi. Kultasaari Cup ei kuitenkaan ollut kuitenkaan ratsukon pohjanoteeraus, mutta nyt Ulriikka päätti ettei ruunikko enää hyppää kisoissa.

“Eli meinaat lopettaa?”, Aino oli hämmentynyt ja seurasi vierestä, kun Aino keskittyi tamman hoitamiseen.

“Ei, Trixie lopettaa hyppäämisen, ainakin tähän tasoon”, Ulriikka tuhahti ja kylmäsi tamman jalkoja huolella. Ulriikka tiedosti ettei vika ole koskaan, ikinä, missää nimessä tai muodossa hevosen. Itsessä on aina parantamisen varaa, mutta tuntui ettei Trixie nauti enää hyppäämisestä.

“Tuntuu ettei tamma nauti hyppäämisestä enää. Jopa ristikot kauhistuttavat tammaa. Joko olo on parempi?”, Ulriikka lateli sanoja suusta ja päästi ruunikon syömään heiniä.

“On joo”, Aino kuittasi ja alkoi harjaamaan Hanaa kisakuosiin.

“Miten meinaat Kiaranille sanoa?”, Aino uteli samalla, kun varustaa Hanaa.

“Eikö se ole ihan selkeä juttu. Hän olisi ennemmin tai myöhemmin tullut kysymään, että mikä homma”, se oli totta. Kiaran tulisi todella nopeasti tarjoamaan apua.

“Mutta Trixie voisi kokeilla oikeasti kouluhevosen hommia. Pitäisi varmaan pyytää Daniel hieromaan tamma kokonaan läpi ja auttamaan uudelleenkoulutuksessa. Ehkä Loius haluaisi perehdyttää kaksikon klassiseen maailmaan”, Ulriikka päästi ideat ulos suusta ja Aino pyöräytti silmiään.

“Onnea sen kanssa”

“Kiitos, samoin..”, Ulriikka huokaisi ratsukon perään ja suuntasi sitten Dion luokse. Päivä ei ollut vielä lopussa.

Mangovia Fall Fest osa 1 (586 sanaa)

Ulriikka oli ahkeraan treenannut hevosten kanssa tulevaa matkaa varten, mutta eniten hän oli keskittynyt Trixien uudelleenkoulutukseen Loiuksen ohjaamana. Pari ensimmäistä viikkoa ruunikkoa tammaa oli totutettu kapsonin käyttöön maasta kuin selästä käsin. Loius halusi huolellisesti perehdyttää Trixien alkeisiin kuin Ulriikan syvemmälle klassisen ratsastuksen periaatteita. Jokainen kartanon kouluhevonen kuin estehevonen oli koulutettu klassisen ratsastuksen tapoja kunnioittaen, ja Trixie oli ottanut muutoksen hyväntuulisena vastaan.

Maneesissa oli kunnon työtunnelma menossa. Tuleva kouluohjelma sisälsi paljon siirtymisiä ja volteilla ratsastamista, joten ratsukko treenasi ahkerasti siirtymisten lisäksi avotaivutusta.

“Ja miksi?”, Ulriikka kysyi, kun Loius pyysi voltin jälkeen jatkamaan avotaivutuksessa suoraa uraa pitkin.

“Avotaivutus opettaa hevoselle suoruutta. Hevonen oppii miten kulkea käyntivoltilla voltilla tai laukka ympyrällä suoraan eikä vinossa. Lisäksi avotaivutus on hyvä kokoava liike, että Trixiessä näkee miten se kohoaa edestä”, Loius vastasi ja seurasi kaksikon treenaamista kehuen sopivissa väleissä ja antaen neuvoja, kun oli tarve. “Takaosa karkaa, ota vähän ulkopohkeella vastaan ettei katoa kokonaan. Käänny reilusti lantiosta avotaivutuksen mukaisesti”, Loius neuvoi väliin.

“Ahaa”, Ulriikka totesi ja hikikarpalot otsalla jatkoi Trixien ratsastusta eteenpäin avotaivutuksella. Vaikka askellajina oli käynti ja sivun päädyssä piti nostaa laukka, oli Ulriikka aivan poikki. Hiestä märkänä ruunikosta tammasta puhumattakaan. Hetken aikaa Ulriikka oli ajatellut, ettei kouluratsastus olisi se juttu. Mutta mitä pidemmälle Trxien kanssa hän eteni, sitä enemmän hän alkoi pitää kyseisestä lajista. Pitäisikö harkita uran vaihtoa.

Trixie oli hyvin kuulolla ja reagoi Ulriikan istunta-apuihin heti. Pysähtymiseen riitti kevyt reisien puristus ja ajatus liikkeen pysäyttämisestä. Puolestaan liikkeelle lähdettiin kevyestä pohkeesta ja lantion heilautuksesta, kuitenkaan tekemättä liikkeestä tuuppaavaa. He eivät ole mitään koulutuuppareita.

“Oikein hyvä siirtyminen. Ota vielä muutama ravi-laukka siirtyminen ympyrällä. Sitten riittää”, Loius ohjeisti ja seurasi tarkasti minne tamman sisätakajalka menee. “Sillä on selkeä estehevosen laukka. Tamma on kokoajan valmiina ponnistamaan ylös”, Loius huomasi, mutta ei ollut varma huomasiko ratsastaja.

“On vai”, Ulriikka kysyi ja yritti kaikin voimin pysyä enemmän pystymmässä. Laukassa tuli melkein automaattisesti nojattua enemmän eteen, vaikka maneesissa ei ollut esteen estettä.

“Kyllä. Puolipidätä ja yritä saada enemmän takaosaa alle. Voit kevyesti kohottaa kuolainohjia ja katsoa suostuuko se kokoamaan itseään enemmän”, Loius neuvoi ja Ulriikka näytti hämmentyneeltä. Siitä huolimatta hän kokeili ensin pidättämällä kapson ohjasta ja sitten kohottamalla kuolain ohjaa. Käytössä oli varsikuolain, sillä Trixiestä oli tullut hyvin herkkä kuolaintuntumalle. “Hyvä just noin. Nyt on parempi liike. Pidä tuntuma mielessä. Lopetetaan tähän, ettei tule liikaa kerralla”, Loius hymyili ja seurasi ratsukkoa maneesista ulos.

“Menettekö maastoon?”, Loius kysyi ja silitti tamman turpaan.

“Joo ajattelin. Niin nätti syyskeli”, Ulriikka pyyhki hikeä otsalta. Trixie puuskutti ja mutusteli kuolainta.

“Hyvä, hyvä. Muista käyttää kapsonohjia”, Loius iski silmää ja poistui paikalta. Ulriikka jatkoi matkaa maaston antaen kuolainten ohjien roikkua tamman kaulalla ja yhdellä kädellä pitää kapsonohjia. Ohjien pitäminen yhdessä kädessä oli haastavaa, puhumattakaan että kaikki neljä ohjaa pitäisi olla yhdessä kädessä. Ulriikalla oli mennyt kädet solmuun useamman kerran ja enemmän menee solmuun, kun kaikki tapahtuu istunnalla, äänellä sekä ohjista tarpeen mukaan.

“Vaikeaa, vaikeaa”, Ulriikka silitti tamman hien karkeaa kaulaa. Trixie pärski tyytyväisenä ja käveli ripein askelin lehtien täyttämää maastopolkua.

“Hiljaaa”, Ulriikka pidätteli kapsonista, kun Trixie olisi tutulla väylällä ruveta laukkaamaan ja ravaamaan. “Hei, pitäisi ottaa rauhaksiin”, Ulriikka virnuili ja puristi reisiä yhteen sekä teki puolipidätteitä runsaasti. Trixie rauhoittui ja venytti niskaan kuin sanoakseen: hyvä on, ei väkisin.

Ruska oli saapunut myös Sveitsiin, kun vihreä oli vaihtunut punaisen ja oranssin eri sävyihin. Ulriikka ihaili maisemia ja samalla maisema toi mieleen oman kotimaan. Ajoittain hän ikävöi Suomea, mutta onneksi pääsisi pian kisamatkalle tutuille maille. Nimittäin Mangovia oli suhteellisen lähellä Ulriikan kotipaikkakuntaa.

“Noin hienosti tehty”, Ulriikka hyppäsi päätallin pihassa alas selästä. Vyön löysäys ja jalustimien nosto. Tallissa Trixie saisi hyvän pesun ja solarium lämmittelyn.