VIRTUAALIHEVONEN / SIM-GAME HORSE

JÄLKELÄISET

31.10.2022 - ah-o Royal Räum - e. Peristera - Ilias P. VRL-14618

Hannaby Hanami Week- katsaus tiistailta

Kirjoittanut, R (458 sanaa)

Ruotsin reissu lähti tiistaina sijoituspainotteisesti käyntiin, kun Aino nappasi tyylikkään sijoituksen Hanan kanssa ja Kiaran kiri Sylvian kanssa juuri ja juuri sijoituksille. 8.sija oli erittäin hyvä Sylvialle, sillä tamma oli ollut hieman ruokahaluton koko matkan ajan. Maanantaina ei vielä vellit eivät maistuneet samppanjanvoikolle tammalle, mutta pala heinää jaksoi juuri ja juuri pureskella. Uutta ympäristöä piti vahtia tarkkaan ja olihan paikan päällä paljon komeita oreja. Ehkä suoritus sai ruuan jo maistumaan.

Puolestaan rauhaa rakastava Hana söi ja joi hyvin sekä olisi radalla halunnut katsonut vielä tarkemmin minne kavionsa laskee. Ainon ilmeen perusteella Salvatrixin suoritus oli aivan omaa luokkaansa, kun matka ja uusi ympäristö sai tamman aivan uusille kierroksille.

“Ja Trixien suoritusta ei tarvitse edes kommentoida”, Aino tuhahti ja heitti kypärän muiden tavaroiden jatkeeksi.

“Ainakin Hanan kanssa onnistui ja ette Trixien kanssa hylkyyn mennyt. Pääsitte radan hienosti loppuun”, Ulriikka ei tiennyt miten rauhoitella naista, mutta nimenomaan he ylittivät kaikki esteet ja pääsivät ehjin nahoin maaliviivalle.

“Hanassakin olisi ollut enemmän potkua, mutta jännitin liikaa. Olisi muuten ollut helppo voitto”, Aino tuskaili, kun muisteli Hanan ottavan useamman epävarman askeleen ennen esteitä ‘tästäkö hypätään, vai tästä’. Trixien jalat olisivat halunneet kaikki mennä eri ilmansuuntiin, että oli vaikea johdattaa tamma hyvälle ponnistuspaikalle.

“Onneksi kohta pääsen starttaamaan omalla hevosella”, Aino nosti leukaa ja lähti pesemään hikistä hevosta. Rautias ori seurasi naista kuin koiraa, eikä uusi ympäristö jännittänyt enää yhtää.

“Niin tosiaan, juu”, Ulriikka vaikeroi. Aivan kuin hevosen vaihtaminen olisi avain voittoon ja onneen. “Teit hienoa työtä”, vaaleahiuksinen kehui stressi hiestä vuorattua sabinon ruunikkoa tammaa. Trixie puuskutti voimakkaasti ja jatkuvasti hakeutui Hanan luokse. Ori oli tammalle tuki ja turva, sillä olihan kaksikko kokenut kaiken mahdollisen aina yhdessä.

Koulupuolella Trixien jännitys oli tarttunut matkalla Tildaan. Samppanjanrautias ei meinannut pysyä kaviossaan, että Loiusilla oli vaikeuksia tamman kanssa. Puolirampana oli vaikea pidellä paikallaan pyörivää tammaa, mutta onneksi apukäsiä oli tarjolla sankoin joukoin.

“Kiitos, Hela”, mies kiitti ja nousi tamman selkään. Tilda oli vetänyt itsensä virkkuukoukku muotoon jännityksestä, että loppuverkkaaminen oli erittäin haastavaa.

“Ja rauhassa”, Loius rauhoitteli ja yrittä pidemmällä ohjalla saada tamman rentoon muotoon. Tuloksetta. Kiaranin saapuessa areenalle Sylvian kanssa, Tilda alkoi hirnua levottomasti ja liikkua pienessä ravissa eteenpäin.

“Teillä meni upeasti”, Loius kehui ja antoi Tildan sipsuttaa kaverin luokse.

“Paremmin kuin VHRY-CUP, mutta kiitos”, Kiaran hymähti ja asettui ratsukon rinnalle. “Pitäisikö mennä puistoon kävelemään?”, hän vielä ehdotti.

“Voi tulla ruumiita, mutta katsotaan”, Loius lähti edellä ja Kiaran otti ratsukon kiinni. Sylvia oli nyt sinut ympäristön kanssa, mutta ruokahalu oli pyöreä nolla. Rehottava ruoho ja kirsikanpuunkukat eivät kiinnostaneet.

“Se olisi seuraavaksi lauantaina”, Kiaran totesi, kun häntä odottaa Cafelan ja Tybaltin ratsastus Grand Prix karsinnassa.

“Ulriikka on välissä torstaina 140 cm esteillä”

“On se hurja”, Kiaran ei koskaan ymmärtänyt esteiden päälle, mutta on mukavaa olla sekalaista edustusta tallilla. Ilta oli hyvin rauhallinen ja viimein Tilda uskalsi rentoutua Sylvian seurassa.

Hallavaara Cup

Kirjoittanut, R (432 sanaa)

Ulriikka oli lähtenyt kilpailemaan Hanan, Latzin ja Dion kanssa Suomeen esteiden parissa. Veronica oli lähtenyt tämän kisa-avustajaksi, kun Yasminilla oli kartanolla kädet täynnä hommia. Kyseessä ei ollut pienet kotikisat, vaan isommat CUP-kilpailut Hallavaarassa. Tämä olisi myös ensimmäinen kerta, kun Ulriikka hyppäisi Latzin kanssa 150 cm rataa. Hevosmestaruusluokka oli tarkemmin 140 - 150 cm tasoinen, minkä takia Ulla rauhoitteli itseään “on sitä ennenkin hypätty 140 cm, en edes huomaa 150 cm esteitä”.

Matka Suomeen sujui rauhallisesti ja perillä he pääsivät majoittumaan talliin. Dio aloitti tuttuun tapaan kunnon älämölön, kun Hana ja Latz osasivat käyttäytyä uudessa paikassa asiallisesti. Onneksi olisi vain yksi yö, sillä Ulriikka lähtisi kilpailuiden jälkeen ajamaan takaisin Sveitsiin. Vaikka samoilla silmillä, onneksi oli Vellu mukana mikäli kuskia tarvitsee vaihtaa.

Hyvin nukutun yön jälkeen tallia lähellä sijaitsevassa hotellissa, Vellu meni edeltä puunaamaan hevosia kisakuntoon. Vellu oli muutenkin enemmän aamuihmisiä. Puolestaan Ulriikalla menee oma aika heräillä aamukoomasta.

Ensimmäisenä oli Hana 120 cm luokassa, sitten Dio 130 cm luokassa ja lopuksi hevosmestaruudessa starttasi Latz.

Veronica oli laittanut Hanan upeaan kuntoon. Harja oli kauniisti sykeröillä, häntä letitetty siististi ja varusteet kiilsivät puhtautta. Vellu teki aina työnsä hyvin, että Ulriikka sai hymyillen verrytellä oria ulkokentällä. Hana oli hyvässä vireessä ja eteni rauhallisen reippaasti verryttelyssä. Ori hyppäsi tarkasti ja varoi jalkojaan, vaikka kotona puomit olivat kolisseet ahkerasti.

“Hyvä”, Ulriikka kehui ja valmistautui omaan vuoroon. Maneesin ovi oli yhtäkkiä hyvin jännittävä asia, että meni hetki saada Hana suostumaan menemään sisälle. Maneesissa nappisilmä tuijotti yleisö, mutta eteni kuuliaisesti Ulriikkaan pyynnöstä. Nyt oli jännät paikat, tuumasi Hana.

Hana eteni vauhdikkaasti radalla ja Ulriikka sai pidätellä oria ennen estettä, ettei mene rynnimisen puolelle. Harvinaista nallekarhulta, sillä yleensä Hana eteni reippaasti omalla moottorilla, mutta ei näin vauhdikkaasti. Kuitenkin vauhti hieman hiipui orin ollessa esteen kohdalla, mutta Hana hyppäsi tyylikkäästi jokaisen esteen ylitse, eikä Ulriikalla ollut vaikeuksia pysyä kyydissä. Hieman voitonhimoisena Ulriikka tuumi, että vauhtia pitäisi saada enemmän ennen esteitä. Ulriikka tiesi että orin hoputtaminen saisi vain pudonneita puomeja aikaiseksi. Kuitenkin oli pakko yrittää ja viimeinen okseri häämötti. Eiköhän vauhdin hoputtaminen saanut takimmaisen okserin puomin tippumaan, kun ratsukko hieman aliarvioi puomien etäisyyttä.

“Voi pee…”, Ulriikka huokaisi, mutta hän myönsi virheensä. Hana teki hienosti ja pääsivät hienosti 8. sijalle.

“Hyvä poika”, Ulriikka taputti orin kaulaa ja ratsukko poistui maneesista. Hana otti muutaman vauhdikkaan askeleen oven kohdalla, mutta pääsivät ilman keskustelua ovesta ulos. On sitä erikoisempia kujia nähty, Ulriikka naurahti mielessä. Miksi tavan maneesin ovi oli yhtäkkiä pelottavin asia ikinä.

“Miten meni?”, Vellu kysyi ja otti Hanasta kiinni, kun Ulla hyppäsi alas.

“Noh, vika puomi tippui alas ja 8.sija. Se pirun okseri. Ehkä annoin liikaa vauhtia”, Ulla tuskasteli ja löysäsi vyötä.

“Eikä. No ensi kerralla paremmin. Nyt tietää mitä harjoitella kartanolla”, Vellu lohdutti ja lähti viemään Hanaa kohti tallia. Vellu laittoi varusteet sivuun ja kävi hevosen huolellisesti harjalla sekä kostealla sienellä hikiset kohdat läpi. Vielä jalkojen kylmäys ja varusteiden huolto, ja Hana olisi päivältä valmis. Ulla ehti hetken aikaa hengähtää, kun puolestaan Vellu alkoi laittamaan Dio kisakuosiin.

13.12.2022 Estevalmennus, valmentaja Ulriikka Arvo (VRL-13369) (469 sanaa)

Ulriikka oli kehitellyt joulun alla hyvän mielen esteradan, joka keskittyi enemmän tekniseen ratsastamiseen kuin estekorkeuteen. Tehtävät eivät olleet tarkoituksella tehty vaikeiksi, mutta vaati silti ratsastajalta kuin hevoselta keskittymistä. Kuitenkin kaikki pääsivät lopuksi hyppäämään toivomaansa estekorkeutta radan merkeissä. “Näin joulun alla on tarkoitus pitää itsetunnon kohotus treeni ja siksi keskitytään enemmän tekniseen ratsastamiseen kuin siihen, minkä korkuisia esteet ovat. Onhan tämä kouluratsastusta esteiden välissä”, Ulriikka hymyilee ja valmistelee ratsukoita tehtäviin. Tämä oli hänen ensimmäinen valmennusnäyttö ja siksi oli hieman hermostunut, mutta pyrki olla näyttämättä sitä valmennettaville.

“Päätehtävä on kaarevien tien ratsastaminen ja suoristaminen. Yksi rata on kolmikaarisella ympyrällä (punainen rata), toinen tehtävä on puoliympyrällä (sininen rata), tietenkin perus suoraa linjaa verryttelynä. Päärata etenee siten, että tulette perus suoran linjan, siihen tulee neljä laukka askelta, että ehditte kääntää päädyssä. Muuten tulee seinä vastaan. Käännytte oikealla toiselle suoralle, sitten alkaa se vaikein osuus. Käännätte ympyrälle, hyppäätte pääty esteen. Muista hyvä suoristus ja laukanvaihto. Vasemmalle ja keskieste, ja sitten joka toinen takaisin oikealle ja toinen vasemmalle ja hyppäätte pääty esteen”, Ulriikka selosti ja lähti sitten valmennettavien kimppuun.

"Selkeästi vaikea valmennus, koska täällä oli pelkkiä hurjapäitä liikenteessä", Ulriikka hymyili.

Ulriikka ei voinut olla nauramatta, kun Aino lämmitteli kirjavan orin kanssa. Hana oli maneesissa kuin kotonaan, jokseen välillä katseli vieraiden hevosten menoa. Tässä ryhmässä oli vain kolme osallistujaa, kun Yasminin piti sairastumisen takia peruuttaa paikkansa. Joka tapauksessa Hana oli tuttu ratsu Ainolle, kun hän oli satunnaisesti käynyt kisaamassa hevosen kanssa.

Hana on mielettömän rohkea ja omaa lähes täydellisen hyppytekniikan, mutta tarjosi pitkin valmennusta ratsastajalle haasteita. Orin hereille saaminen on pitkävetistä hommaa ja lyhyt pinnaiselle naiselle ratsu ei ole miellyttävin kokemus. Alkuun vaadittiin paljon siirtymisiä ja paljon verryttelyhyppyjä, että Hana etenee tasaista vauhtia eteenpäin. Apujen ollessa vähänkään epäselvät vauhtia putosi asteella tai ennen estettä ori kaahasi ohi tai kieltäytyi kokonaan. “Jalka lähellä ja katse pitkälle. Kun liikkuu hyvin, pohkeet hiljaa, mutta lähellä”, Ulriikka neuvoi kevyen virneen kanssa. Hän ymmärsi miksi nainen piti enemmän herkistä ja räjähdysalttiista hevosista.

Vauhtiin päästyä Aino ratsasti hyvät tiet kaarevalle uralle, mutta vauhtia oli liian vähän. Hana kieltäytyi pariin kertaan ja vaikka lähestyminen tuli vauhdilla, viimeistään esteen päällä vauhti lässähti ja laukka ei vaihtunut. Ravin kautta uusi laukannosto ja eteenpäin. Aino näytti vähän turhautumisen merkkejä, sillä kisoissa Hana eteni reippaasti ja mutkattomammin. Ehkä vieras ympäristö vaikutti asiaan.

Loppuradalla Aino sai ratsastaa jokaisen askeleen hevosen kanssa, että Hana ei kieltäydy tai rymistä esteestä ohi. Tätä tapahtui pari kertaa, mutta määrätietoisena Aino ei antanut orin enää tehdä omia konnuuksia. “Lantio hiljaa ja jalat lähellä. Pidä katse pitkällä”, Ulriikka neuvoi ja Hana laukkasi reippaasti eteenpäin. Kuusi askelta oli helppo saada, mutta suoralla linjalla neljä askelta vaati jo paljon ratsukolta. “Älä tuuppaa, vaan pohje ja katse pitkälle. Hyvä”, Ulriikka kehui, kun ori hyppäsi neljällä askeleella ja vauhti säilyi vielä esteen jälkeen.

“Toivoton tapaus”, Aino pudisti päätä ja siirtyi raviin. Nyt sai riittää, kun viimein meni hyvin.