Doora

Olin etsiskellyt aktiivisen epäaktiivisesti toista koiraa itselleni syksystä saakka. Bongasin facebookista ilmoituksen vapaasta luovutusikäisestä narttupennusta, Doorasta. Soitin heti töistä päästyäni kasvattajalle, ja mietin puolisen tuntia sukutaulua ja taustoja tutkien, jonka jälkeen tulin päätökseen, että lähden hakemaan pienen meille kotiin. Doora oli pieni, painoi vain 1,3kg.

Doora ehti olla minulla 12 päivää, kunnes jouduin valitettavasti lopettamaan sen tapaturman takia. Oli sunnuntai aamu, juuri oltiin herätty. Pentu touhotti ja leikki Even kanssa, kun käänsin selkäni sekunniksi kurkatakseni, mitä se oli yöllä tehnyt sängyn toisella puolen, kun kuulin pään kopsahtavan maahan. Käännyin katsomaan ja Doora oli jäykkänä lattialla. Menin heti katsomaan, mikä sillä oli, kun ei heti noussut, jonka jälkeen se meni veteläksi ja nenästä alkoi tulla verta. Soitin vanhemmilleni ja sen jälkeen päivystykseen. Lähdin pennun kanssa päivystykseen, jossa Dooraa yritettiin hoitaa, kuitenkin tuloksetta. Se ei reagoinut kipuun, kun eläinlääkäri nipisteli varpaiden välistä. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että vaikka se saataisiin siitä elpymään, merkit oli vahvat jonkinlaisesta aivovauriosta, joten pienokainen oli pakko päästää pois. Myöhemmin eläinlääkäri soitti ja sanoi, että Dooralta olisi keuhkovaltimo repeytynyt. Kasvattajan pyynnöstä pentu lähetettiin Eviraan avattavaksi ja sieltä kuitenkin kerrottiin, että Dooralla oli ollut keuhkopöhö.