Emil Lilius

Ulkonäkö

171cm/65kg

Aikakautensa väelle tyypillinen kapeahko, hoikahko rakenne joka tuo mieleen puut jotka varjossa eivät ole päässeet kasvamaan täyteen mittaansa. Työn ja liikkumisen synnyttämiä lihaksia joita myöhemmin aikojen helpottuessa on ylläpitänyt varsinkin uinnilla ja tanssimisella, suosien perinteisiä lavatansseja, latinorytmejä ja myöhemmin rohkaistuneena tankotanssia. Tummanvaaleat, pohjoismaiset, hiukan tuhkaantuneeseen pyökkiin taittavat hiukset jotka pitää yleensä sivujakauksella ja vaativat kesyttämistä geelillä etteivät pörröydy kuin tuulen sekoittamina. Siniharmaat silmät, välillä tasapintaiset ja jäiset, välillä taas aamuista valoa enteilevät ja tyynet. Muuttuvat hermostuessa usein ametistisiksi, harvoin koskaan punaisiksi saakka koska on hionut itsehillintänsä vahvaksi ja teräväksi. Ripset ovat pitkät ja niiden kullankarvainen sävy saa silmistä ja ilmeestä usein pehmeämmän ja poikamaisemman, tuovat ikuisiksi ajoiksi parikymppiseksi jääneelle vampyyriksi lähestulkoon lapsekasta nuoruutta. Muutoksen tuomana ei koskaan saavuta niitä hienonhienoja aikuisuuden merkkejä, jota rotuun syntyvät saavat itselleen, vaan pysyy jossain nuoren aikuisen kypsymättömyyden tienoilla. Kasvojen luusto on selkeä, hienopiirteinen ja kevyellä kädellä veistetty, suu on leveähkö vaikkakin huulet kapeat, suupielet nousevat herkästi hymyyn ja saavat joskus pienet hymykuopat pilkistämään esiin. Vartalon hoikkuus ja tasapainoisuus jatkuu raajojen kaariin ja pitkiin sormiin. Kynnet pitää aina huolella siistittyinä ja kiillotettuina. Ajelee yleensä huolella kasvonsa (ja kaiken muunkin).

Erittäin humalaisen illan seurauksena 1990-luvun puolivälissä otettu monarkkiperhos-lilja tatuointi alaselässä, josta ei mielellään puhu. Ei omaa muita lävistyksiä tai teetettyjä merkkejä mutta vasemmassa käsivarressa on ihmislapsuuden ajalta pyöreä, sormenpäänkokoinen valkea arpi poliorokotteesta.

Nauttii hyvin pukeutumisesta, laadukkaista materiaaleista ja mittatilausleikkauksista. Suosii italialaisia merkkejä jo vartalotyypilleen hyvän istuvuuden vuoksi. Tekokuidut ovat kauhistus jota ei siedä! Seuraa muotia innolla mutta ei kulje pintatrendien mukaan vaan suosii hillittyä, klassista linjaa, isoin osin koska ei uskalla poiketa hillitystä, hyväksytystä ja konservatiivisesta muodista ainakaan tuttujensa edessä. Silloin tällöin kuitenkin räiskähtelee, varsinkin yksinliikkuessaan ja pukeutuu hyvinkin kokeellisesta ja rohkeasti, venyttäen muodin ja fetissien välistä rajaa ja haastaen itseään. Ei koskaan ole oppinut käyttämään rannekelloja tai suuremmin muita koruja, kalvosinnapit ja solmioneulat ovat ainoita poikkeuksia, korvia ei ole lävistetty. Suosii tuoksujen käyttöä ja voisi upota niiden maailmaan tunneiksi! Vaihtelevan valikoiman alta piilee silti aina ripaus puhdasta verbenaa jolla on tottunut vanhastaan suojaamaan vaatteitaan koilta. ja toisena omana signaturenaan on vihreä vetiver ripauksella iiristä. 

Historia

Syntyi intellektuelli-perheeseen perheen kolmanneksi ja viimeiseksi eloonjääneeksi lapseksi Terijoelle. Isä oli eläkkeelle jäänyt viipurilainen tsaarinarmeija upseeri ja äiti vapaaherraperheen nuorin tytär, laulunopettaja ja miestään merkittävästi nuorempi. Perheen vanhin poika oli isän ensimmäisestä avioliitosta eikä Emil koskaan tutustunut kunnolla itseään parikymmentä vuotta vanhempaan velipuoleensa joka palveli niinikään armeijassa.

Emilin nuoruus kului Terijoen monikansallisessa ilmapiirissä taiteen, kulttuurin ja kesäisin kokoontuvan, kuumuutta huviloilleen pakenevan seurapiirin keskellä. Laadukkaat kotiopettajat saivat palon sivistykseen syttymään ja kun ensimmäinen poika palveli jo armeijassa ja keskimmäinen tytär edistyi konserttilaulajana ja meni hyviin naimisiin ruotsalaisen aatelismiehen kanssa ei kuopusta edes painostettu kohti uraa ja elämää vaan tätä pidettiin mielellään kotona vanhempiensa ilona.

Lopulta opiskelu kuitenkin pakotti lähtemään, ei toki kauas, mutta Viipuriin opiskelemaan ensin lyseon ja valkolakin, sitten puheoppia ja kirjallisuutta. Poika sai asuttavakseen isänsä entisen poikamiesasunnon Raatihuoneen läheltä ja pari alivuokralaista piti elintasonkin kertakaikkisen ylellisenä pienen ruhtinaskunnan vesalle.

Poliittisesti maa kuitenkin kuohui ja kun sotilasura oli isoveljen vastuulla tarttui Emil kynän säilään. Omilleen haluava ruhtinaskunta ja heräävä patriotismi oli omiaan kirjoitettuun ja puhuttuun sanaan rakastuneelle nuorukaiselle kanavoida itseään ja pian Suomen monet sanomalehdet, viikkojulkaisut ja lehtiset olivatkin Emilin runoja ja kolumneja pullollaan. Emil alkoi saada huomiota ja oli pian merkittävä mielipidevaikuttaja aikanaan ja olisi voinut kiertää vuoden läpeensä runo- ja puheilloissa haluttuna esiintyjänä.

Tässäkohtaa kaksikielinen, kansainvälisessä kulttuurissa kasvanut runopoika sieppasi myös Antovien huomion ja kun suuriruhtinaskunta kipuili sortokausien keskellä oli oma jo huomiota saanut kynäilijä helppo saada leiriin edustamaan näennäissovittelevalla tyylillään Antovien kulloinkin ajamaa asiaa.

Upseeri-isä oli nimittäin juuri kuollut ja vanhempi veli oli palannut palveluksesta invalidina. Äiti oli tottunut leveään elämäntyyliin ja miehestään ajankuluessa vieraantunut siskokin ilmestyi säännöllisesti verottamaan kukkaroa. Varmempi, säännöllinen tulo jota Antovinit tarjosivat oli enemmän kuin tarpeen ja samalla tarjosi tilaisuuden olla juuttumatta liikaa perheen pariin Terijoelle ja jatkamaan rauhallista, itsenäisyyteensä tuudittunutta poikamieselämää (jonka villeinä iltoina saattoi tilata katalogista hollantilaisia tulppaaneja kenenkään nalkuttamatta)

Sortokausien levottomuudet kuitenkin iskivät myös Emiliin ja varsin onnistuneen ruhtinaskunnan autonomiaa käsitelleen taideillan päätteeksi Helsingissä hyökkäsivät agitaattorit poislähtevän lausujan kimppuun huhtikuun hämärtyvässä yössä. Onnekseen tai epäonnekseen oli ollut suuntaamassa tapaamaan sopraanoa, oman tietämyksensä mukaan ruotsalaista kiertävää laulajatarta Caecilia Natt och Dagia joka oli läheinen sisarelleen ja syy tämän avioliiton rappiotilaan. Kun pahasti hakattuna ja puukotettuna, kuiviin hitaasn varmasti vuotaen hoippui naisen ovelle hääti Natt och Dag muun hilpeän seurueensa pois ja kun ei juuri siinä illan ja humalan pisteessä keksinyt parempaakaan ratkaisua rakastajattarensa loukkaantuneelle veljelle teki paniikkiratkaisun ja käynnisti tämän muutoksen.

Caecilia ei ollut hellän huolehtiva luoja, pikemminkin huikenteleva ja jo pari päivää tuosta maaliskuisesta illasta Hankoon junalla ja siitä laivaan suuntaava seikkailijatar joka toivoi sekavalle jälkeläiselleen kaikkea hyvää ja lupasi kirjoittaa! Maa alkoi poltella Antovien vuoksi ja kun suvun asiamiehet tunkeutuivat Caecilian hallitusta paosta seuraavana iltana tämän vuokrakortteeriin löytyi sieltä vain edelleen sekavahko Emil joka kyllä raahattiin mukaan kuulusteltavaksi.

Emil, joka lähinnä velloi paniikissa ymmärtämättä juurikaan tapahtuneesta tunnistettiin kyllä Antovineille mallikkaasti työskentelevänä vaikuttajana. Kun sekavuus ja tilanne alkoi pikkuhiljaa selvetä niin että nuorukainen pystyi järkeväänkin dialogiin selvisi myös, ettei Caecilia ollut ainakaan mikään valtaa uhkaava, tietoja urkkinut pahanilmanlintu vaan mitä ilmeisemmin sattuma oli kerryttänyt sattumaa.

Vasili, palatsin hovimestari tunnisti kuvauksista Natt och Daggin oman sukulinjansa edustajaksi ja jokin myötätunnonhiven sai tukemaan sisäänraahattua vastamuutettua ja puhumaan tämän jäämisen puolesta.

Onneton, lojaaliuttaan vakuutteleva vastaluotu sai siis osakseen jonkinlaisen armon ja suopeuden ja on siitä saakka vilpittömällä innolla työskennellyt Ilyan eteen osittain kiitollisuutta, osittain jonkinlaista vääristynyttä suojantunnetta vastaan jota tämä toi muutetun ensimmäisinä hajanaisen mielen aikoina. Ilyasta tuli Emilille korvike läsnäolonpuutteessa luojalleen, johon muutostraumainen mieli tukeutui. Jossain syvällä sisimpänsä salaisuuskammiossa palvoo Ilyaa koiranpentumaisella logiikattomuudella.

Caeciliasta Emil ei koskaan sen enempiä yhtä perheelle lähetettyä kirjettä lukuunottamatta ole kuullut, jossa Natt och Dag otti osaa Emilin sisaren kuolemasta joka seikkailijatarta oli seurannut loppuun saakka ja jonka tämä oli haudattanut Salermoon sisaren elämän lopulta päätyttyä.

Elämä muutoksen jälkeen

1910-luku oli muuttuneelle sekava ja raskas, aina jonkin kulman takaa paljastui jokin uusi ulottuvuus yliluonnollisesta maailmasta, tottuminen vereen ja asettuminen venäläiseen kulttuuriin vaati kaikki veronsa. Maailman muutenkin ollessa aikaisemmin rajoittunut Suomenlahden rannoille oli muutos kaikin puolin käsinkosketeltava.

Vasilin varjona ja esimerkillä, tältä vaikutuksia imien ja muiden talossa olijoiden asennetta omaksuen keskitti pian elämänsä kohti Ilyaa, etsien tämän hahmosta vastakaikua puuttuvalle luojasuhteelleen ja konkretisoiden tästä keskipisteen itselleen kaiken uuden myrskyssä. Vuosikymmen kaikenkaikkiaan kului ja oli ohitse, ja jos jälkikäteen siitä koitti jotain selkeää aikajanaa itselleen saada, on Emil hyväksynyt ettei sellaista ole.

Kaksikymmenluku selkeytti jo paljon. Kirjoittaminen alkoi uudelleen ja erilaisin nimimerkein ja aliaksien turvin ura lehdistössä jatkui jälleen. Koska Vasili on myös totesi eräs kiireinen päivä että Emil sai kunnian siisteimmästä käsialasta päätyi tämä myös hoitamaan osaltaan Ilyan kirjeenvaihtoa ja sihteerintyötä, aloittaen myös ikuisen sotansa palatsin kirjastoa ja sen järjestämistä sekä arkistointia kohtaan. Alkoi myös vapautua varautuneisuudestaan kun alkoi sopeutua paremmin kulttuuriin, vaikka säilyttikin aina pienen lännen kosketuksen itsessään ja muiden rinnalla oli se ehdottoman hillitty ja sivuunvetäytyvämpi pysyi kuitenkin ongelmitta juomatahdissa ja löysi myös oopiumin viehätyksen.

Kiristyvä maailmanpolitiikka sai myös jättäytymään jonkinverran kirjoitustyöstään ja kokiessa kriisiä siitä, kumpi maailma: Yliluonnollinen vai ihmisten jossa oli kasvanut oli se, jonka rytmin mukaan elää. Luonnostaan reagoi voimakkaasti seuraamansa median kautta ihmismaailmaan ja samaan aikaan ristiriita sen kautta mikä taas kosketti lähipiiriä sai hämmennyksiin ja sen hämmennyksen ja itselleen tutun maailman hitaan katoamisen myötä asettui yhä tiiviimmin vain johdatettavaksi läpi elämässään, ollen onnellisimmillaan kun ei tarvinnut juuri käsilläolevaa hetkeä pidemmälle elää ja kietoutuen parhaansa täyttämään lähipiirinsä jäsenten elämä helpommaksi, kuinka vain pystyi. Vasilin, joka Emilin hierarkiassa edusti sitä sukulaiskäsitettä joka oli tarjonnut paikan pois kadotuksesta keskittyi kuuntelemaan erityisesti Dimitria imien tämän mielipiteet omikseen ja hioen ne oman, hyvinkin kesyn ja kulmistaan pyöristetyn näkemysmaailmansa läpi.

Varmistaessaan henkisesti asemiaan ja alkaessa kokea, ettei ehkä tulisi häädettyä kadulle ensimmäisestä terävämmästä sanasta alkoi myös kasvattaa itsevarmuuttaan Sokolnikin seinien sisällä. Itsevarmuuden kanssa hoiti myös Ilyan sihteerintyön lisäksi pian sihteerintyön lisäksi jo sekalaisesta kaikkea kirjanpidosta matkavarauksiin, työnkuvan laajettua pikkuhiljaa vuosien varrella huomaamattaankin ja Emilin vallattua kokoajan enemmän ja enemmän itselleen turhauduttua koska mihinkin tehottomuuteen. Myös Nikita, Ilyan sisko sai Emilin rajattoman työomistautumisen itselleen ja noina aikoina vielä hitaastiliikkuvan maailman tahdissa pohjolan perukoilta noussut muutettu matkusti Antovien mukana sellaisiin maailman kolkkiin joista ei välttämättä ollut edes kuullut ennen reissuja. Tapasi myös muita vähäverisiä- ja muutettuja ja oppi enemmän ja laajemmin vampyyrikulttuurin variaatioista, tavoista elää ja selvitä ihmisten maailman syövereissä.

Viisikymmenluvulle tullessa tilanne muuttui. Sen minkä siihen mennessä oli suorastaan viihtynyt vain sihteerin roolissaan ja hoitanut palatsin paperiliikennettä löysi äkkiä jostain tarpeen ja halun todistaa, että voisi olla enemmänkin hyödyksi kuin kirjoituspöydän takana. Olla arvokkaampi ja tarvitumpi! Aloitti ensin lobbaamalla itsensä ystävyysseuroihin ja siitä pikkuhiljaa lännen ja varsinkin pohjoismaiden kauppakamareihin, luoden suhteiden lisäksi konkreettisemmin salakuljetusväyliä entisen suuriruhtinaskunnan kautta edemmäs länteen. Ruotsin suhteen varsinkin oli aktiivinen ja alkoi jopa uskaltautua ensimmäistä kertaa elämässään omatoimisesti ulkomaanmatkoille avartaen sekä rohkeuttaan että maailmaansa. Isoimmat syyt muutokseen ja poispääsyn kaipuuseen kohti uusia ympyröitä olivat kuitenkin muutaman kuukauden pituiseksi jäänyt suhde Kael Baumiin joka turvallisuussyiden nojalla häädettiin Sokolnikista kun kerän lopulla miehen mukanaan sinne raahasi. Ja vielä isompana syynä palatsiin muuttanut Marcel Lebeau jonka kanssa kemiat eivät kertakaikkiaan kohdanneet toisen ollessa varautunut omaatilaa ja rutiiinejaan vaaliva, epäluuloinen introvertti ja toinen maailmaasyleilevä ja läheisyyteen uskova ekstrovertti. Marcelin ottama tila Ilyan elämästä sai Emilin myös kokemaan olevansa poissuljettu ja omantilan kaipuu lopulta kärjistyi jatkuvaan ilkeyteen Lebeaun tunkiessa liian lähelle itseään. Paloi loppuun nopeasti henkisesti, sulkeutuen omaan synkkään, pelkojen ja uhkakuvien sekä yksinäisyytensä täyttämään maailmaan jossa ei ollut tulevaisuutta eikä valoa missään.

Pienenä työnarkomaanina ei antanut loppuunpalamisen näkyä kuitenkaan ulospäin eikä työnsä laadussa mutta sen sijaan otti henkistä etäisyyttä, kun kehittyvä viestintäliikenne alkoi mahdollistaa työskentelyn myös muualla kuin Moskovassa. Arkana varsinaisesti pyytämään varallisuutta kuusikymmenluvulle tultaessa otti parivuotiseksi projektikseen rakentaa sotavuosina poltetun lapsuudenkotinsa uudelleen, kadoten useammaksikin kesäksi ja säiden salliessa jo varhain keväällä ja leutoina syksyinä Terijoelle puuseppiensä ja timpuriensa päänvaivaksi. Elvytti myös rakkaan tulppaanitarhansa jota oli pitänyt hengissä lähinnä ruukuissa Moskovassa uskaltamatta vallata niille alaa mistään omaa ikkunalautaansa laajemmin, ottaen kukillaan tilaa sieltä missä henkisesti ei itse sitä kokenut saavansa, keskittyen omaan sisäiseen maailmaansa ja etääntyen muista kuin Sokolnikin piireistä jääden kokoajan tuntemattomammaksi ja tuntemattomammaksi lakattuaan käytännössä täysin kulkemasta Ilyan tai Nikin mukana maailmalla.

Seitsemänkymmenluvulla palasi kirjoittamisen- ja toimittamisen pariin, alkoi ottaa jälleen vahvemmin otetta alkuperäisestä erikoisalastaan eli lehdistöstä ja mielipidekirjoituksessa ja sulkeutui jopa hiukan omaan lehdistökuplaansa vieraantuen taas entistä enemmän yliluonnollisesta ja keskittäen harrastukseksi ottamansa vaikutustyön täysin ihmismaailman puolelle. Sillä tiellään on edelleen ja toimittuaan pitkään freelancerina ja ulkomaankirjeenvaihtajana eri lehdille Neuvostoliitosta ja Venäjältä lännen suuntaan on koonnut kiitettävän CV:n lehdistötyöstä ja mielipidevaikuttamisesta ihmismaailma puolella. kaksituhatkymmenluvulla Ilyan vaivuttua Marcelistaan eroon ja ajauduttua henkisesti syöksykierteeseen katseltuaan tarpeeksi kauan sivusta kykenemättä tekemään mitään alkoi kokea, että vajoaisi itsekin epätoivoon jos ei tekisi mitään. Päätti siis ensimmäistä kertaa elämässään repäistä itsensä irti ja ylipuhui että voisi kokeilla siipiään myös yliluonnollisen puolella tajuttuaan kuinka vieraantunut alkoi olla taas maailmasta johon periaatteessa pitäisi kuulua, jos ei laskenut Sokolnikin piiriä. Kun Sokolnikissa asiat alkoivat mennä kokoajan alamäkeen eikä saanut enää kontaktia isäntäänsä osaksi omaa mielenkiintoaan, osaksi toivetta että saisi sillä Ilyan taas kiinnostumaan ympäröivästä maailmasta haki Neuvoston pr-osastolle töihin. Ilya suostui ja joulukuun lopulla 2013 muutti ensimmäistä kertaa muuttumisensa jälkeen pois Sokolnikista ja Venäjältä Yorkiin.

Muutto uuteen maahan toi eteen paljon sellaista mihin ei ollut varautunut. Kulttuurishokki sekä arjen että vähäverisiin suhtautumisen kanssa, oma ulkopuolisuus kaikesta ja etäisyys perheenään pitämästä palatsin väestä oli henkisesti paljon, paljon raskaampi kuin mihin oli varautunut. Huolet kuitenkin pyyhkiytyivät kuun puolessavälissä kun Csillan kautta kämppiksekseen saatu Pearl Desjardin sai jalat alta ja suinpäin rakastumaan itseensä, tai ainakin rakastumaan ajatukseen siihen että joku kaiken vierauden keskellä odotti ja välitti ja oli läsnä. Emilin rajoittunut seurustelukokemus- ja puuttuvat ihmissuhteet, kaipuu omaan kumppaniin ja ero tutusta sai harkitsemattoman, suinpäin rakkaudentunteeseen humaltuvan nousukiidon ja ensimmäistä kertaa vuosiin alkoi tuntua, että maailmassa voisi olla jotain muutakin itselleen kuin kirjoituspöydän nurkka.

Nousukiito ja suhde jäi kuitenkin lyhyeksi, riitaantuminen Ilyan kanssa helmikuun alussa ajoi Emilin sekä pois Sokolnikin piiristä että henkisestä- ja taloudellisesta turvaverkostaan Ilyan ollessa Emilille keskushahmo elämässään ja välirikon vuoksi Emil ei enää kokenut voivansa häpeältä ja juurettomuudeltaan nojata mihinkään elämäänsä Sokolnikin kautta kuuluneeseen. Suhde sekä työskentely Neuvostolle päättyi, Emil on asetettu rangaistusarestiin Terijoelle ja asuu yksin Itämeren sopukassa pitämättä juurikaan yhteyttä kehenkään, ottaen omalla vakavuudellaan vastaan saamansa rangaistuksen ja eristäytymällä elämästä johon kerran kuului.