TGS Ataraxia

Rickon oli ostanut 2-vuotiaaksi pienen rääpälevarsan hevosmyynneistä, koska jokin siinä iski mieheen syvästi. Ataraxia oli Tageteksessa syntynyt ja vieläpä Blacklaken omasta orista Rousseausta. Se päätyi pian emästä erottamisen jälkeen myyntiin sivustolle, josta Rickon sen oli löytänyt.

Kasvaessaan kutsumanimekseen Sisun saanut ori jäi silti aika tyngäksi kaveriksi. Sen isä ei ollut kovin suuri, mutta ei yhtä pikkuruinen Sisunkaan kanssa. Emä sen sijaan on 13 senttimetriä Sisua korkeampi. Ken tietää, miksi ori jäi niin pienikokoiseksi. Emältään se on kuitenkin perinyt paljon muuta, varsinkin hiukan työhevosmaisen raskaan rakenteensa. Isä on heittänyt myllyyn lähinnä värinsä puolesta.

Mielenkiintoisinta kyllä, tästä kouluhevosen ja työhevosen yhdistelmästä on kuoriutunut hieno monitoimihevonen. Sisu on oppinut työhevosajon salat, vetää hienosti myös valjakkoa ja tiettyyn pisteeseen asti taitaa myös kouluratsastuksen. Mikään hienoin suurkisaratojen kouluratsu siitä ei tule, mutta raskaan rakenteen puolesta Sisu on myös kestävä ja rohkea hevonen historiallisiin lajeihin, joista erityisesti peitsauksessa ori loistaa.

Suomalainen sisu, se kuvaa tätä oria hyvin ja siitä sen lempinimikin tulee. Rickon on ollut nimittäin kiinnostunut suomalaisuudesta, suomalaisesta historiasta ja suomalaisesta kulttuurista. Siksi Blacklakella on ollut jo vuosia myös suomenhevosia. Ja se mainittu sisu, se oli se, mikä hevosmyynneissä kiinnitti miehen huomion siinä surullisen kuuluisassa rääpälevarsassa. Vaikka se oli pieni ja heikon oloinen monen mielestä, oli se päättäväinen, kestävä ja ennen kaikkea sisukas.

Sisu ei toden totta ole suomenhevonen, mutta luonteensa puolesta se voisi ihan yhtä hyvin olla sellainen ja siksi se Rickonin mielenkiinnon herättikin. Suomenhevosten aika oli Blacklakella ollut hiipumaan päin, mutta suomenhevosmainen Royal Hanoverian Cream? Mikä yhdistelmä! Pieni kokokaan ei ole Sisun menoa haitannut ja vähän lyhyelle Rickonille Sisu on? No aivan täydellinen ratsu! Sisulta löytyy koostaan huolimatta paljon voimaa ja sitä kuvataa pieneksi ja pippuriseksi.

Sisulla on melkein liian hyvä työmoraali. Se tekee kaikkensa ihmisten, varsinkin oman ihmisensä, eteen eikä se luovuta, vaikka joskus ehkä pitäisi. Toisaalta jokainen voi olla varma siitä, että Sisu tuo ihmisen kotiin, vaikka lumimyrskyssä ja reki hankeen jumittuneena. Se raahautuu yli vuorten tai kahlaa läpi suon ihmistensä takia. Se tuo sinut kotiin vaikka kuusta.

Ratsuna Sisu on rauhallinen ja vaatii joskus vähän apua moottorin käynnistämisessä. Muuten Sisu liikkuu aika hyvin itsekin eikä vaadi jatkuvaa patistelua. Sisulla on hyvä kokoamiskyky, mutta potkua lisättyihin askeleisiin orilta vähän puuttuu. Valjastettuna mihin ikinä Sisu on reippaampi ja sillä on voimaa vetää kaikenlaisia lasteja. Valjakkoajossa kilpailulajina Sisulta puuttuu lähinnä nopeutta, mutta muutoin ori pärjäilee siinäkin ihan kohtuu hyvin. Enemmän se kuitenkin vetää valjakkoa kotioloissa. Työhevosen hommia taas Sisu harvoin tekee kotioloissa, mutta esimerkiksi kentän lanaus ja joskus tarhan harvennushakkuiden puiden siirtäminen kuuluu Sisun repertuaariin.

Muutoin Sisu on sellainen kaveri, että se tulee ihmisten kanssa hyvin toimeen. Se saattaa olla ennemmin jopa vähän alistuva, kuin päälle tunkeva tai oman mielipiteensä ilmaiseva. Se ei sätkyile mitään jännittäviäkään juttuja, kuten pusikosta yllättäen lennähtävää lintua tai auton pakoputkesta kuuluvaa kovia paukahduksia. Sillä on juurikin sellaista kylmäveristä tyyneyttä ja jos Sisu joskus jotain jännittääkin, se ennemmin jähmettyy. Sisu on itse tyyneys myös matkustaessa ja aika rauhallisesti se ottaa myös eläinlääkärikäynnit ja kavion vuollun, vaikka se vähän jännittäisikin. Jännitystä saa orin kanssa lievennettyä esimerkiksi herkuilla tai ruoalla toimenpiteen aikana, jos vain mahdollista. Laumassakin Sisu tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa, eikä sillä ole tapana pomotella tai uhitella kavereille.