Pipanti

Hippu on ujo tammanalku, joka piiloutuu ihmiseltä usein laitumen kauimpaisiin kolkkiin. Se tykkää kuljeskella pusikoissa ja puunvarjoissa. Myös muut hevoset karmivat sitä aika ajoin. Seuraksi tammalle kelpaa vain harvat ja valitut tammat ja erityisesti tallin lampaat. Hippu joutuu helposti kahakoihin muiden hevosten kanssa, koska se panikoi helposti "sosiaalisissa tilanteissa". Ihmistä Hippu ei todellakaan tule vastaan, vaan hakijan on rämmittävä se paloniityn pimeimmästä pusikosta, jos niikseen. Kun Hippu tutustuu yhteen ihmiseen enemmän, se saattaa varautuneena jo kurkkia, kun ihminen saapuu. Joskus se voi saapua jopa vastaan.

 Kun antaa Hipun tutustua itseensä rauhassa ja omaan tahtiin sekä on itse tammalle lempeä ja nöyrä, tulee Hipusta hitusen uteliaampi ihmistä kohtaan. Yhdelle ihmiselle Hipusta voi siis tulla oikea parhaista parhain ystävä. Hoitotilanteissa Hippu on hiukan ahdistunut, se ei ole oikein tottunut koskemiseen joka paikasta, pää ja runko on tutummat, jalat, korvat jne. vähän kummastuttavammat. Metsänlapsi tyttönen, ei siis oikein pidä harjailusta, kampailusta tai varsinkaan jouhien letittelystä. Se kuitenkin pääosin pyrkii olemaan paikoillaan hoitotoimenpiteissä ja antaa suorittaa toimenpiteet, kunhan ne tehdään rauhassa.

 Ratsastukseen Hipulla on potentiaalia koota itseään luonnostaan ja se on saanut isänsä puolelta voimaa askeliinsa. Tamma on uljaan näköinen, kunhan sen oikea ihminen ratsastaa hienoksi. Hippu voi olla vaativa ratsu, sillä se ei päästä ihan ketä tahansa selkäänsä. Se kuitenkin kuuntelee nätisti erityisesti kaikkia istunta apuja, suusta vetäminen ja kylkiin potkiminen ei Hipulle sovi. Hippu osaa myös olla nopeahko ja ketteräkin, varsinkin kun on paljon tiimeltänyt metsätarhoissa ja laitumen metsissä. Se on myös kestävä ja sopisi vaikka matkaratsuksikin lyhyemmille matkoille. Rohkeakin metsänkeiju osaa olla, sillä kotikonnuilla se on tottunut jos jonkinmoiseen näkyyn: vesihaudat, lätäköt, ojat, kivet ja kannot. Kaikki menee!