Thranduil

Tulinen varsa ja Mark ei ollut ehkä paras yhdistelmä ajatus. Mies kuitenkin näki pukkilaukkaa heittelevässä varsassa potentiaalia ja halusi orista itselleen uuden kouluratsun Vonkaleen jälkeen. Kaiken lisäksi mies vaati saada kouluttaa varsan itse tavoille. Napakalla, mutta lempeällä koulutuksella näistä kahdesta on tullut kyllä hyvä parivaljakko. Druid ei ole mikään erityisen kiintyvä persoona saatikka halinalle. Se kuitenkin pitää Markin seurassa hengailusta ja heistä on tullut ikäänkuin yhteistyökumppanit.

Druid ei tehnyt sinänsä täyskäännöstä, koska tarhassa voi edelleen vetää pukkilaukkaa ja takakaviolla kaveria turpiin. Käsiteltäessä se on kuitenkin nykyisin hyvin samantapainen kuin isänsä: Eli riippuu käsittelijästä. Markin kanssa ori on rauhallisempi, se kuuntelee ja seuraa, joskus tekee jotain tyhmää, muttei mitään sellaista, mikä asettaisi oman ihmisen vaaraan. Jonkun toisen kanssa Druid saattaa olla tulisempikin, lohikäärmeeksi sitä joku tallityöntekijä kutsui. Emältään ori on perinyt taas samanlaisen huumorintajun: Ori tykkää rikkoa tavaroita, repiä kavereilta riimuja ja loimia irti sekä kuljettaa nämä revityt varusteet laitumen kauimmaiseen nurkkaan heittäen ne aidan yli jorpakkoon. Jeee...

Mark saa yleensä Druidin talutettua tarhasta jo oikein mallikkaasti. Jonkun toisen kanssa se saattaakin sitten hypellä ja pomppia molemmin puolin ihmistä ja on sitä joskus nähty ikkunasta käyvän niinkin, että hevonen ja ihminen ovat solmiutuneet toisiinsa riimunnarulla tämän johdosta. Hyvänä päivänä Druidin hoitaminen ja varustaminen sujuvat mutkitta ja muiltakin kuin Markilta. Huonoina päivinä ei ehkä niin hyvin. Markiltakin menee enemmän aikaa, joltain toiselta voi mennä koko päivä. Ehkä herra päistärkarva löytyykin rehuvarastosta, kahvihuoneen rappusista tai kenties se on tiputtanut hoitopaikan hyllystä jokaisen putilon ja lasipurkin sekä laittanut kaiken säpäleiksi. Tai ehkäpä se hyöyrii ja pyörii niin, että ihminen ei vaan yksinkertaisesti pääse karsinaan sisälle.

Ratsuna Druid ei ole ollenkaan pahasta päästä. Kaikki se tulisuus käsiteltäessä, tarhassa ja muutenkin on vienyt veronsa ja ratsuna ori onkin sitten enemmän sieltä toisesta päästä. Se on alkuun aina todella hitaasti lämpeävä, jopa laiska. Jos oria ei osaa lämmitellä kunnolla tai on nyt vaan "joku ärsyttävä ratsastaja, joka ei oo mun oma ihminen", niin ori jää myös helposti laiskaksi koko loppu ratsastuksen ajaksi. Markin kanssa Druid on kuitenkin luotettava ja tasainen ratsu. Ei tosiaan ryöstele tai ole muutenkaan liian energinen. Kuten sanottua, päin vastoin. Taitavissa käsissä orista kuoriutuu hieno kouluratsu hienoilla liikkeillä ja motivaatiolla myös oppia niitä sen sijaan, että menisi sieltä missä aita on matalin. Druid osaa ottaa sen verran rennosti, ettei kisareissutkaan pistä sen päätä pyörälle (paitsi, jos siellä on joku nätti tamma 🥰) ja se suorittaa radallakin aina niin mallikkaasti. Druidilta löytyisi varmasti myös hieman hyppykapasiteettia, mutta Mark ei ole halunnut kokeilla mitään maapuomeja korkeampaa.

"Thranduil on varsa, jossa tulisuutta riittää. Se on aivan emänsä kainalosta asti haastanut ihmisiä ja vaatii silkkaa rehellistä tapakoulutusta. Kauaa syntymänsä jälkeen Thranduil ei aikaa tuhlannut, kun se jo veteli kaukana emänsä kyljestä pukkilaukkaa." -Kasvattaja