Pyökin Mirissa

Hevoskasvatus on kiinnostanut Tina Blacklakea jo pidemmän aikaa. Siksi tallille on saapunut muun muassa pidempisukuisia puoliverisiä kuten Varismäen Sirius ja Evening Star KRN. Pari pidempipolvista tilausvarsaakin on teetetty. Siksi Pyökkipolun myyntisivuilla useampi hevonen kiinnitti naisen huomion, erityisenä tapauksena Pyökin Mirissa, Mirri. Kouluhevonen, joka oli kilpaillut jo monet kilpailut sekä saavuttanut GP tason. Tästä voisi tulla hyvä siitostamma... Mutta olisiko Mirissalle vielä muutakin tiedossa? Sitä ei kukaan vielä tiedä.

Mirrin tunnistaa tarhassa keveästä rakenteesta ja siitä, että se on usein leikkimässä jumppapallolla. Toinen sen lempipuuhista on kavereille uhittelu. Ei sitä kiusaajaksi voisi sanoa, mutta tuntuu, että kiljahduksien ja karvatuppojen lähteenä on aina Mirri. Mutta on Mirri myös riippuvainen kaveriseurastaan eikä sitä voi jättää yksinkään, joten ehkä käytös on jotain leikiksi tarkoitettua kinastelua tai sitten se pelkää resurssipulaa. Tiedä sitä... Mirriä on laumasielunsa takia vaikea saada lähtemään maastoonkaan, joten sille suositellaan aina vähintään yhtä kaveria mukaan.

Mutta mites tuo tarhasta lähteminen? Se on Mirrin kanssa vaikeaa. Mirri ei halua lähteä tarhasta ihmisen matkaan vaan haluaa elää omaa villihevoselämäänsä. Kun sen saa vihdoin kiinni, se huutelee kavereiden perään tovin. Lopulta kuitenkin, kun saa tamman ulos tarhan portista, tulee se sievästi ihmisen vierellä mukaan talliin. Se ei taluttaessa myöskään kyttäile ylimääräistä tai vedä ruohotupsuille, joten kävely sujuu yleensä mallikkaasti. Vesilätäköitä ja mutaa tämä hienohelma saattaa karttaa, mutta muuten ei mitään ihmeellistä.

Kun päästään hoitopaikalle, voi Mirrin kanssa toimiminen alkaa taas vähän ärsyttää. Se ei oikein malta seistä paikoillaan ja se on kokoajan kaivelemassa milloin mitäkin. Sitten se yleensä onnistuu tiputtamaan hyllyltä esineitä ja säikyttämään itsensä hengiltä. Varustamiseen mennessä Mirri on saattanut ehtiä jo vähän rauhoittumaan, joten se yleensä sujuu ihan hyvin ellei hoitotoimenpiteet olla tehty hyvin nopeasti. Mirri on tässä asiassa siitäkin kiva, ettei se koskaan näytä hapanta naamaa vaan se on aina korvat hörössä pirteällä ilmeellä. Moni sanoo sen olevan hurmaava ystävällisellä ilmeellään ja lempeine silmineen. Tamma on kuitenkin hiukan varautunut uusien ihmisten seurassa, vaikka onkin mukava ja lojaali tuttujen seurassa.

Kentälle kävely menee yleensä Mirrin kanssa hyvin eikä se poksu energiaa. Joskus se voi olla hiukan malttamaton selkään nousussa, mutta rauhoittuu alkukäyntien aikana. Mirri ei ole mikään helpoin ratsastettava, joten sille on valikoitu vain pari lähintä ratsuttajaa. Yksi heistä tallin pääpiru itse, Tina Blacklake. Ei yllätä, että nainen valikoi juuri tämän tamman pitkän kilpailutaukonsa jälkeen ratsukseen, koska taitoa sillä kyllä riittää, kuten meriittirikasta sukuakin. Paljonkohan tästäkin hevosesta on maksettu...?

Se mikä Mirrissä haastaa, on sen vahvatahtoinen luonne. Se on omapäinen ja haluaa alkuun mennä sieltä mistä aita on matalin, testaukseksikin tätä jotkut kutsuvat. Se vaatii yhtä kovapäisen ratsastajan, joka ohjaa sen tekemään vähän enemmän töitä, jolloin tammasta kuoriutuu lahjakas kouluhevonen hyvällä tasapainolla ja luonnostaan hyvällä kokoamiskyvyllä. Työskennellessään hyvin, Mirrin askeleet ovat miellyttävät istua ja katsoa. Se on kevyt ratsastaa ja kuuntelee pieniäkin apuja, mutta se onkin tarkka niin hyvässä ja pahassa: Tamma vastaa apuihin täsmällisesti, muttei kestä huonoa istuntaa tai heiluvia käsiä. Sitä tamma protestoi viskelemällä ja laskemalla päätään.

Vaikka matkustus ei ole Mirrin mieleen, se kestää sen. Kilpailupaikoilla olo sen sijaan on tamman mieleen ja siitä kuoriutuu oikea "Show-off" -hevonen. Sillä on kovasti kilpailuintoa ja siksi Tina onkin harkinnut sen viemistä vielä suurempiin arvokilpailuihin näytille. Radalla Mirri on eteenpäinpyrkivä ja ihastuttava. Sitä ihastuttaa takaisin, kun ihmiset ihailevat sitä joten se antaa aina kaikkensa. Kameroiden säihkeessä sen voisi kuvitella jopa poseeraavan.

Mirri ei pidä eläinlääkärikäynneistä, mutta siellä ollaan ravattu jonkin verran yhden oireen takia. Onneksi lempiherkut piparmintut helpottavat käyntejä hiukan. Mirri ehti olla meillä jo jonkin aikaa, kun se alkoi hengittämään raskaasti rankkojen treenien jälkeen. Eläinlääkäri ei ole löytänyt siitä mitään vikaa, vaikka ollaan käyty niin omalla klinikalla, kuin isommallakin klinikalla tuolla kaukana sivistyksen parissa. Mirri voi oireesta huolimatta hyvin ja pystyy suorittamaan jopa niitä hankalia kilpailuratoja, kunhan sen antaa rauhassa lämmitellä ja jäähdytellä ennen ja jälkeen radan. Mirri on yleensä saanut ottaa rauhassa raskaiden treenien jälkeen tai jos oire on alkanut kesken treenin, on se keskeytetty.

Kirjoittanut nykyinen omistaja VRL-14859