Prakhima ox

 Nima on emänsä tapaan melko herkkä, vaikka Samer-isän tyyni luonne tasapainottaakin emän reaktiivisuutta. Nimalla on parempi mielentila kilpailuihin kuin emällään, mutta senkin kanssa on otettava huomioon monia epävarmuustekijöitä: Ehkä tänään suitset painavat ikävästi jostain tai satula on vähän vinossa, kenties yksi hiekanmuru jäi harjaamatta tai pikkukivi putsaamatta kaviosta. Kaikki on siis Nimankin kanssa tarkkaa. Tarkkaa on myös se, miten Nimaa ratsastetaan. Yhtään ei saa jäädä vetämään varsinkaan väärällä tavalla tai Nima kyllä kertoo siitä heti ja suurin elein.

 Toisaalta, kun Nima pääsee vauhtiin, se on täynnä intoa tehdä sitä mitä rakastaa. Erityisesti matkaratsastus on Nimalle mukava laji, vaikka muutakin tamma osaa.

 Herkän ja dramaattiseksi luonnehditun Pipsa-tamman viimeinen varsa sai isäkseen tasapainoisemman Khafren, jota joskus Sameriksikin kutsutaan. Emätamma ei ollut rakenteeltaan koskaan mikään kukkanen, joten näyttelyissä sen kanssa ei juurikaan käyty - ihan kuin sen persoonakaan olisi antanut sille myöden. Ei, Pipsa ei ollut hyvä kilparatsu, se stressasi liikaa pientäkin matkustusta ja sillä meni nopeasti stressistä vatsakin ihan sekaisin. Khafreen on vasta tutustuttu eikä se ole vielä käynyt näyttelyissä, mutta isäori onkin lupaavampi tapaus ja ehkä Niman varsa-aikainen menestys tai sen puute tulee kertomaan jotain sen tulevaisuuden menestyksestä aikuisena. Ken tietää, mutta hyvää siitostammaa Nimasta toivotaan.