Pazuzu

Kovapäinen cruiseri

Pazuzu on jääsilmineen demonisen näköinen, eikä ori ole luonteeltaankaan sen herttaisempi. Ei se mikään heppakirjojen ihmissyöjä ole, mutta ei toisaalta kauaksi siitä jää... Pazuzu on omapäinen ja hyvin vahvatahtoinen, eikä sen kanssa heikoilla hermoilla pärjää. Se on selkeästi saanut nuorempana tahtonsa läpi nimenomaan ihmisten kanssa, sillä orilaumassa kimo löytää paikkansa nopeasti ja tulee toimeen muiden hevosten kanssa niin kauan kunnes kukaan ei tule mäyhäämään. Kaksijalkaisia se sen sijaan koittaa pompotella mennen tullen: taluttaessa on oltava valmiina estämään orin seikkailu omiin suuntiin, ja jos hoitotoimenpiteissä tms. jokin ei Pazuzua miellytä niin hän ei epäröi käyttää hampaitaan ja kavioitaan: tämän orin kohdalla huomaa, mitä tarkoitetaan kun puhutaan ahalteken kipakoista takakavioista... Pazuzu osaa iskeä näppärästi niin taakse kuin sivullekin, joten takapään lähellä saa olla valppaana. Potkiminen on orille muutenkin kaikin puolin herkässä, ja esimerkiksi säikähtäessään se ensin pukittaa päin ja katsoo vasta sitten oliko uhka villaviitta tuulessa vaiko epäonninen ihminen.

Ratsuna Pazuzu on herkkä ja rohkea, kuten mallikkaan ahalteken kuuluukin. Se toimii pikkuavuilla kunhan ratsastaja ensin on lunastanut orin kunnioituksen itselleen, eikä säiky turhia. Jännittäviin tilanteisiin Pazuzu lähtee ehkä puhisten ja päristen, mutta lipettiin se ei lähde tiukoissakaan paikoissa vaan sotahevosen rohkeudella painaa eteenpäin. Sisukkuudella on kuitenkin myös varjopuolensa: jos Pazuzua ei jokin huvita, niin koitahan siinä sitten houkutella, ei onnistu! Silloin orin jalat juurtuu maahan kiinni, takamus lentää komeasti ja etuosa kavahtelee. Mikäli Pazuzua jää vain väkisin pakottamaan alkaa tilanne eskaloitumaan aina vain pahemmin. Paras keino tulla toimeen Pazuzun kanssa on siis koittaa muotoilla asiat niin että ne olisivat orin mielestä hauskoja.

Mistä Pazuzu sitten pitää? Juoksemisesta tuulen lailla ja maastoilusta erilaisissa maastoissa, seikkailusta ja kokeilemisesta. Viimeisimpiä on vaikea Pietarin laukkayksikössä toteuttaa, mutta vauhdin hurmaa pääsee Pazuzu kokemaan sitäkin enemmän. Ori menee aina helposti lähtökoppiin, tietäen kyllä mihin se johtaa... Kun luukut aukeavat, ampaisee kimo kuin hauki rannasta. Se pyrkii aina heti ensimmäisenä kärkeen, ja jockeyn on välillä saatava ori malttamaan jottei se polttaisi itseään loppuun heti ensimmäisten furlongien aikana. Kun alkuinnostus on ohitettu, jaksaa Pazuzu yleensä painaa pitkänkin matkan tasaisen reippaasti loppuun saakka niinsanotusti cruiseri päällä. Ori viilettää yleensä turvallisesti keskivaiheilla suurimman osan kisaa. Viimeisellä suoralla jockeyn taidot yleensä ratkaisevat: mikäli hän on osannut maltittaa Pazuzua lähdössä niin ettei ori ole väsyttänyt itseään riuhtoessaan, löytyy yleensä tässä vaiheessa vielä pateja lähteä kirimään parhaimmillaan useampikin hevosenmitta eteenpäin. Siitä ei ole pelkoa etteikö Pazuzu juoksisi minkä jaloistaan lähtee: hän antaa aina kaikkensa kun puhutaan laukkaamisesta.