Calabacillo de Ion

Sukuselvityksen on kirjoittanut R. VRL-13369 

iii. Ingenioso, ei ole ihmettelemistä mistä Cava on perinyt upeat ja näyttävät askeleensa. Cavan isän puolella on paljon askellajeissa menestyneitä andalusianhevosia. Ingenioso oli komea mustankimo ja ori ei ollut kasvattajatallin suurikokoisimpia oreja. Onneksi se missä koossa hävitään, luonteessa ja menestyksessä voitetaan. Ystävällinen ja helppo ori kilpaili aktiivisesti saddle seatin käytöspainotteisissa luokissa. Näyttävä ori oli helppo käsitellä ja ori sai paljon kehuja käytöksestään tilaisuuksissa. Ratsuna pehmeä ja tasainen, mutta sopivan näyttävä pärjäämiseen.

iie. Vencejo oli ruunikonkimo ja pienikokoinen andalusianhevostamma. Tamman kanssa käytiin pääosin näyttelyissä keräämässä kantakirjaan vaadittavat sertit, minkä jälkeen Vencejo siirtyi kokonaan jalostuskäyttöön. Mukava luonteinen tamma periytti hyvää rakennetta ja tasaista luonnetta, mutta tamman askeleet olivat hivenen latteat. Sopivan ja näyttävän orin kanssa jälkeläisiin sai luonnetta, eikä Vencejo menettänyt suosiotaan jalostuksessa. Tamma tuli sen verta vieraammasta suvusta, että II-palkinnolla kantakirjattu tamma oli piristys sukutauluissa.

iei. Fabuloso oli todellinen mahtailija ja omistajalla oli tarkoitus kilpailla orin kanssa askellajikisoissa show-luokissa ja helpoissa kouluratsastuskisoissa. Orin mahtavuus ja keskittyminen ei riittänyt molempien kisaamiseen, ja omistaja luopui haikein mielin koulussa kisaamisesta. Sen verta näyttävä ja korkea liikkeinen ori viihtyi näytöskehässä. Sijat kisattiin täyteen ja laatuarvosteluissa käytiin jälkeläisnäytön saatua. Orille syntyi vain kolme jälkeläistä, sillä rautias tulikavio ei ollut aikanaan suosittu jalostusori. Kaksi orin jälkeläisistä on kasvattajan omista tammoista.

iee. La Colina oli lempeä koulutamma, joka liikkui omalla moottorilla eteenpäin. Rautaiset hermot omaava tamma ei turhia säikkynyt tai epäröinyt uudessä ympäristössä. Omistaja kilpaili tamman kanssa kouluratsastuksen helpoissa luokissa hyvällä menestyksellä, että laatuarvosteluihin päästiin ja myöhemmin kantakirjaan III-palkinnolla. Leppoisa tamma sai kauniita jälkeläisiä, mutta kaikki neljä varsaa oli tilausvarsoja. Omistaja ei koskaan ehtinyt saada omaa varsaa silmäterästään, kun kaviokuume osui tamman kohtaloksi.

eei. Urgo de Guellé oli näyttelyissä hyvin pärjännyt jättiläinen ja muutaman kerran työhevoskisoissa pyörähtänyt musta ori. Enemmän Urgo viihtyi näyttelykehässä, kun kyntömudassa möyhiminen ei ollut suuren orin lempihommia. Kotipaikkakunnalla Urgo keräsi paljon suosiota ja omistaja kävi muutaman kerran muualla maailmaa näyttämässä kasvattiaan. Palattuaan ori kävi kantakirjassa ja sai III-palkinnon. Suhteellisen hyvä rakenteinen ori ei ollut kaikista tasapainoisin, mutta ainakin ori oli hyvä luonteinen ja helposti käsiteltävä.

eie. Suenne de l'Aroche oli ratsuna ja valjakkohevosena toiminut tamma. Kilpailemista mustan tamman kanssa ei harrastettu, vaan toimi omistajan hyvänmielen maastohevosena ja lähistön tapahtumissa toimi kärryttelyhevosena, talutushevosena ja viihdytti paikalle saapuvia rauhallisella olemuksellaan. Muutaman kerran tamma pääsi häihin vetämään kärryjä. Nämä oli tamman kohokohtia ja muutoin vietti rauhallista elämää kotitallilla saaden pari jälkeläistä.

eei. Voyager d'Atoune tuttujen kesken Volle oli piirtopäinen musta percheron ori. Hyvänkokoinen ori oli mainio käyttöominaisuuksiltaan kuin rakenteeltaan. Näyttelyissä ori sai kehuja pyöreästä, vahvasta rungosta ja vahvasta takaosasta. Kantakirjauksessa Volle sai I-palkinnon ja monet orin jälkeläiset ovat saaneet hyviä kantakirjatuloksia. Työhevosajon sijasta kasvattaja kävi Vollen kanssa valjakkoajossa. Mahtipontinen ori ei pärjännyt parivaljakossa, mutta yksin veti kärryjä oikein mallikkaasti.

eee. Alcara de Boise syntyi keskelle syysmyrskyä myöhään iltapäivällä. Alcara tutummin Cara jäi toivottua pienemmäksi, mutta pienenkoon korvasi loputon voima ja kestävyys. Kilpailemiseen tammasta ei ollut. Sillä ei tuntunut olevan kilpailuintoa ja kisoissa tamma otti turhan rennosti. Suorituksen aikana ei antanut enempää tai vähempää, ja maailman kiltein ja helpoin käsiteltävä tamma saattoi muuttua vaikeaksi. Onneksi Caralle mukavempaa hommaa. Tamma osasi kantaa ratsastajia selässä, mutta ei ollut mikään ratsu. Tamma veti kärryjä mielellään, että toimi tapahtumien kärryhevosena. Tamma sai kolme jälkeläistä ja kaikki ovat yhtä hyväluontoisia kuin emänsä.