Safira do Glamouroso

Huom! Sukuselvityksen saa kopioida jälkeläisten sivuille copylla (Kirjoittajaksi Valo VRL-14859)

Safiran koko suku on puhdasta lusitanoverta. Listalta löytyy erilaisia hevosia käyttötarkoituksineen ja väreineen sekä erilaisia tarinoita ja tragedioita, jotka vaikuttavat Safirankin elämään.

Aloitetaan helpommasta päästä. Isä Rubi do S.D. oli paikallisesti tunnettu kouluratsu. Se kilpaili kyllä pitkin Portugalia, Espanjaa ja välillä jopa kauempana Keski-Euroopassa isoissa kilpailuissa, joissa se ei pärjännyt maailman huipuille. Portugalissa ja Espanjassa Rubi alkoi kuitenkin saamaan nimeä, sillä paikallisemmin ori pärjäsi. Rubi kilpaili pääosin vaativalla tasolla eli Vaativa B ja Vaativa A tasolla ja kokeiltiin sen kanssa välillä huvin ja hyödyn vuoksi myös työratsastusta.

 Rubi jätti kilpailu-uransa aikana sekä eläkkeellään useamman jälkeläisen, joiden olinpaikoista ei enää edes tiedetä juurikaan. Tunnetuimpana jälkeläisenä oli eräs Englantiin muuttanut portugalilainen puoliveri-lusitanoristeytys, joka pärjäsi jopa isäänsä paremmin kilpailuissa. Rubi kuoli 21-vuoden iässä rauhakseltaan omalla tutulla laitumella eläen hyvän pitkän elämän. Eläkkeellä Rubi pääsi viihdyttämään myös lapsia ja nuoria, koska ori oli myös kovin lempeäluonteinen ja rauhallinen varsinkin iäkkäänä.

Rubin isä Rubens oli niinikään kouluratsu, mutta se ei juurikaan kierrellyt maailmalla. Se oli pitkään Maurito nimisen miehen omistamana ja Maurito tykkäsi enemmän maastoilla ja käydä vaelluksilla Rubensin kanssa. Kun Mauritolla ei ollut työttömäksi jäädessään varaa pitää oria, möi mies rakkaan hevosensa tallille, jossa sillä kilpailtiin ja tehtiin muutamia varsoja. Rubens ei kovin monia eläkepäiviä ehtinyt näkemään, kun ori jouduttiin lopettamaan pitkien sairastelujaksojen jälkeen. Rubensin vanhempien tiedetään olleen yksityisomistuksessa eri omistajilla, mutta käytöstä ei paljoa tiedetä.

Rubin emä Rebeca on kilpailu- ja kasvatustallille vanhemmista Oseias ja Noémia syntynyt tamma. Noémia ostettiin tallille sen kantaessa Rebecaa. Se oli astuttu tunnetulla siitosorilla Oseaiasilla, joka oli hyvin arvostettu erikoisen värinsäkin puolesta. Ori oli nimittäin täysin tulen punainen. Rebecasta ei tulenpunaista syntynyt vaan ihan tavallinen rautias. Nuoruusvuotensa se eli muiden tammavarsojen kanssa laitumella ja oli hetken aikaa myyntiuhankin alla. Kun tamma kasvoi ja osoittautui erittäin hyvärakenteiseksi, päätettiin se pitää tallilla. Rebeca kilpaili jonkun verran, mutta suurimman osan elämästään se oli kantavana tai hoitamassa varsoja. Osa varsoista kuoli synnyttäessä tai myöhemmin, osa johti komplikaatioihin, jonkalaisiin Rebecacin lopulta kuoli 18-vuoden iässä.

Safiran suvun traagisempi puoli alkaa sen emästä Pérola do Martinezista. Valkea keijukaishevonen Rosa oli kovasti odotettu vanhemmista Pedrinho ja Esmeralda. Toiveena oli suvukas tuplavoikko ori tai tamma. Jos se olisi ori, tehtäisiin rahaa sen astutuksilla ja siemennyksillä, jos tamma, saataisiin sen varsoista hyvät rahat.

 Pedrinho oli nimittäin hyvin tunnettu ori, joka oli jättänyt hyviä tasokkaita varsoja ja pärjännyt itsekin hyvin kouluratsastuksessa jopa Intermediate tasoilla. Se toi kotiin pokaaleja ja ruusukkeita. Pedrinhon vanhemmat olivat myös kilpailuhenkisiä ja niin hyvärakenteisia, että olivat hyvillä palkinnoilla palkittuja myös kantakirjassa.  Esmeralda oli myös kilpaillut paljon. Jonkun verran kouluratsastuksessa helpolla ja vaativalla tasolla. Eniten Helppo A tasoisissa luokissa. Sitäkin enemmän Esmeralda kilpaili valjakkoajossa yksin sekä parina emänsä Marcianan kanssa. Esmeralda pärjäsi hyvin, ei ollut ehkä niin tunnettu, kuin sulhonsa, mutta oikeissa piireissä tunnettu ja sen varsoja odotettiin ja haluttiin ostaa. Esmeraldan isä Evandro oli myös valjakkohevonen, mutta muutti ennen Esmeraldan syntymistä Atlantin toiselle puolelle jonnekkin päin Keski- tai Pohjois-Amerikkaa eikä sen tiestä ole sen jälkeen kuultu mitään.

Mutta palataan Rosaan. Kun Esmeralda synnytti tamman, cremellon sellaisen, pidettiin juhlat. Rosan kasvua seurattiin tarkoin myös lehtiartikkeleissa ja se kierteli jo nuorena tammana pitkin maata esittelemässä helmenvalkeaa väriään ja nuorena opittuja taitojaan. Kolmevuotiaana se astutettiin jo ensimmäisen kerran ja neljä vuotta täytettyään koko kylä oli katselemassa tuplavoikon tamman esikoisen syntymää.

Rosa ei ollut ehtinyt kilpailla yhtäkään kilpailua, sillä oli ratsastettu vain muutamia kertoja ja sen 6 kuukautista varsaa ei oltu vielä ehditty edes vieroittaa tammasta, kun pitkä kuivuusjakso ja taivaalta pitkään porottava aurinko sytytti laitumella nopeasti leviävän palon hellejakson aikana. Resursseista, kuten vedestä oli pulaa ja kuivuus levitti liekit nopeasti laajalle alueelle ja tilan rakennuksiin. Rosa menehtyi palossa, Rosan emä Esmeralda menehtyi palossa ja Rosan emänemä Marciana menehtyi palossa. Koko tammalinja oli poissa, jos selvinnyttä Rosan esikoista ei lasketa. Moni suvun ori oli joko tapahtumissa tai muiden tallien omistamia joten niiden kuolemaan liittyy luonnolliset syyt, mutta tämä tammalinjan tragedia ei unohdu perhetila Martinezin historiasta kovin nopeasti, vaikka tila menikin konkurssiin ja selvinneet hevoset myytiin tai pelastettiin rescuetiloille.