Laurence af Rid

Sieltä käsityskyvyn rajallisemmasta päästä tuleva Lars ei turhan paljoa päätään ajattelemisella tai ihmettelyllä rasita. Knabstrupori on rento, elämäänsä tyytyväinen ja selkeän onnellinen hevonen, mutta autuaan yksinkertainen putkiaivo. Se lieneekin onnellisuuden syy; kun ei turhia murehdi vaan keskittyy elämän hyviin puoliin (ruoka, kivat tallikaverit, ihmiseltä saatavat kehut ja kiitokset) niin onko kumma, että mieli on tyyni ja ilme aurinkoinen?

Larsille käy kaikki reippaasta maastolenkistä klippaukseen, hampaiden raspauksesta rataesteisiin ja mitä ikinä keksitkään. Hyvin tyynesti kaikkeen uuteen suhtautuva ori on korkeintaan utelias ihmisen touhujen sekä oman roolinsa suhteen, ja siksipä tämän hevosen kanssa onkin niin helppo kokeilla ihan kaikkea mieleen juolahtavaa. Hiihtoratsastus, vikellys, jousiammunta tai muut keskiaikalajit, täältä tullaan!

Käsittelijän osaamisenkaan kanssa ei ole niin justiinsa, Lars seisoo kiltisti paikoillaan korkeintaan vähän hörähdellen. Se on oiva lastenvahti sekä PR-hevonen, kun joku hevosia arasteleva tuttava pitää vakuuttaa siitä, miten mukavia eläimiä hevoset voivatkaan olla. Lars puhaltelee lämmintä ilmaa kämmenille, tervehtii kaikkia talliin tulijoita höristen (muulloinkin kuin ruoka-aikana), kävelee kutsumatta tarhansa tai laitumensa portille vastaan yrittämättä koskaan karkuun, vaikka vihreä heinä kuinka houkuttelisi jatkamaan syömistä. Kengitysten, klippausten sun muiden aikana kirjava voi vaikka vähän torkahtaa (olettaen, että käytössä on jalkatuki ja tilanne on muutoinkin sellainen, että pelkkä paikallaan pysyminen riittää). Sen verran putkiaivokin tämä on, ettei kahteen asiaan keskittymisestä meinaa tulla mitään. Onneksi ei ole tarviskaan.

Jos nyt joku miinusmerkki on pakko sanoa, niin Lars voisi kävellä talutettaessa vähän reippaammin. Ratsain se kävelee mahtavan pitkällä, rennolla mutta tarmokkaalla käyntiaskeleella, talutettaessa ori taas venyy ja vanuu pitämättä kiirettä edes hoputettuna.

Osaamattomampikin ihminen saa Larsin kanssa onnistumisen kokemuksia. Ori on hyvin rauhallinen, mukautuvainen hevonen, sellainen pomminvarma luottopeli, joka toimii ihan joka ikisellä ratsastajalla tasoon katsomatta. Epäselvät avut saadessaan kirjava tarjoaa jotain osaamaansa asiaa, selkeisiin apuihin se reagoi täsmällisesti sekä selkeän ilahtuneena hoksatessaan jutun juonen. Kuten todettua, Lars on vähän yksinkertainen. Uuden opetteleminen vaatii paljon enemmän toistoja sekä tavuviivatason selkeyttä, mutta jonkin asian painuessa kirjavan paksunpuoleiseen kalloon asia on ja pysyy muistissa.

Larsilla on hyvä hyppytekniikka, muttei lainkaan estesilmää tai ymmärrystä sen suhteen, milloin kannattaisi jättää hyppäämättä. Ellei ratsastaja ohjaa ohi, oriparka koettaa aina päästä esteen ylitse, oli lähestyminen kuinka kammottavan huono tahansa. Lyhty tai vino lähestyminen ei sinänsä haittaa, Lars kyllä pääsee yli ilman luotisuoraa linjaa. Yleensä ongelma on sopimaton askel tai puutteellinen kommunikaatio ratsastajalta hevoselle.

Ori yrittää muutenkin kuin hypätessä suorastaan herttaisella tavalla parhaansa, silloinkin, kun maito on jo kaatunut ja purkkikin rikki. Kehuista kirjava kipuaa vaikka tallin katolle, tai ainakin pontevasti yrittää. Motivointi on helppoa, paineen poisto, taputtelut ja rapsutukset, ääneen (vähän lässyttäen) lausutut kehut – Lars ymmärtää, röyhistelee rintaansa, on hetken ajan hurjan ylpeä itsestään.

On tällä kyllä aihettakin. Lars on todella mukava ratsu, yritteliäs ja yhteistyöhaluinen, pehmeä ja taipuisa. Sitä saa herkistettyä ja ratsastettua reagoimaan vähän nopeammin, eteenpäinpyrkimys on loistava. Myös Larsin keskittymiskyky on nykyrekrykielellä timanttista, joskin se voi johtua siitä putkiaivoisuudesta. Kun ei aivokapasiteetti riitä ihmettelemään katolta alas rymisevää lunta ja laukkapohkeita samaan aikaan.. Liikkeiltään kirjava ei ole se näyttävin, ennemminkin tasaisen hyvä. Ravi tosin on yksi mukavimpia, helpoimmin istuttavia koskaan, aloittelijakin pysyy nätisti satulassa ilman sketsiviihteenomaista hytkyntää.

Tämmöinen höpönassu ei aiheuta ongelmia lastatessa tai matkan aikana, kisapaikoilla, klinikalla tai missään muuallakaan. Larsin kanssa matkustaa hyvillä mielin ihan yksinäänkin, kun lastaus – tai käsittelyapua ei satavarmasti tarvitse, ellen sitten riko itseäni. Hevosesta menen takuuseen. Esiintymisen päälle Lars ei ymmärrä ollenkaan. Siitä ei löydy yhtään esiintyjän elkeitä edes kunniakierroksella tai jonkun ottaessa orista valokuvia. Onneksi tuomaristo vakuutetaan puhtaalla nollaradalla tai pehmeän sujuvalla kouluradalla, ei kuvainnollisilla silmäniskuilla tai luontaisella karismalla.

© Susiraja ♥