Élémentaire d’Dzelzain

 Carmen on omapäinen tyyppi, joka tykkää itse päättää mitä tehdään ja miten. Ihmistä tamma vie kuin pässiä narussa, jos päättäväisyys ei tamman kanssa riitä. Täytyy olla johdonmukainen, muttei epäreilu. Voimalla tammaa ei mihinkään saa. Eli siis, jos et käsittelijänä osaa päättää mitä tehdään, Carm kyllä päättää sen. Kyllä tamma sitten lopulta kuuntelee hörökorvin, kun tahti on selvä.

 Diiva Carmen ei ole, mutta sekin on emänsä tapaan ylväs ja ryhdikäs tamma, joka tietää olevansa paikan kuningatar. Millainenkohan hallitsija pari tulisikin Carmenista ja Oodista.. Emältään Carm on perinyt myös ylevän mutta tuomitsevan tammakatseensa, jonka voi helposti ansaita mistä vain, joka ei ole tamman mieleen. Tammaa ei turhaan kutsuta lohikäärmeeksi, jotkut sanovat katseen olevan niin tuima, että savu sieraimista kruunaisi tämän lohikäärmekuningattaren ilmeen. 

 Hoitaessa tamma on hiukan malttamaton ja taluttaessa ihmeellinen säntäilijä, joka saattaa koetella käsittelijän hermoja. Loppujen lopuksi riippuu kuitenkin käsittelijästä, millaiseksi tamma muotoutuu. Sanotaan, että "lohikäärmeen kesyttäjillä" Carmen muotoutuu jopa rauhalliseksi ja tyyneksi, kun muilla se on taas häslä mulkoilija. Kesyttäjät osaavat myös hyödyntää Carmenin leikkisää puolta koulutuksessa ja muussa tekemisessä.

 Ratsastaessa tamma on lumoava, se on saanut vanhemmiltaan lähinnä hyviä puolia: Isän charmi ja emän taidot. Kokeneempikin kouluttaja saattaa pökrätä sille näylle. Carmenilla on myös potentiaalia korkealle, joka on voinut johtaa siihen, että se on saanut kovat paineet jo ennen syntymäänsä. Carm on kuitenkin ratsastaessa kuuliainen avuille ja ohjautuu hyvin istunnalla. Silti vaatii erityisiä hermoja ja "kesytystaitoja" saada Carmen ratsastettua oikein päin. Se ottaa helposti nokkiinsa, jos ratsastaja häiritsee liikaa esimerkiksi venkslaamalla ohjia, jalkojen liialla liikuttelulla sekä istumalla selässä kuin perunasäkki konsanaan. Isä on myös periyttänyt Carmenille iberialaista tulisuuttaan, joka ei erityisesti helpota tamman ratsastettavuutta. Carmenilla ei kuitenkaan ole taipumusta ylityöstöön ja huiteluun, vaan tehtävissä tamma on todella tarkka ja parhaimmillaan se ei jätä huomaamatta pienimpiäkään apuja. Tulisuus näkyy ennemminkin siinä, että vauhdin ollessa päällä on vaikea hidastaa muun muassa koottuihin askellajeihin ja keskittyminen saattaa olla vähän hakoteillä.

 Ärsyyntyessään Carmen varoittaa ensin pari kertaa hännällä huiskaisemalla sekä korvillaan luimien. Jos ihminen ei ota opiksi, saattaa Carmenin takapää lentää tai tamma voi alkaa jopa keulimaan. Tilanne ratkeaa parhaiten nollaamalla, ei jankkaamalla. Maastossa Carm on rämäpää, sitä ei kiinnosta ihmisen jännitykset vaan se on valmis menemään niin rämeikköön, mutaan kuin vuoripolkujakin.