Aurinko paistaa kuumasti heti aamusta, kun lähdemme campingista ensin eilistä reittä Garonne-kanavan vartta kohti Toulousea. Kaupunkiin päästyämme suuntaamme Canal du Midille, joka yhdistää Toulousen Välimereen.
Kanava kulkee ensimmäiset kymmenen kilometriä kaupungin halki, ja pyöräpolku on aika huonokuntoinen. Rautatieaseman kohdalle joudumme vielä katutyömaan keskelle, ja viitoituksen puuttuessa saamme kävellä helteisellä asema-aukiolla tovin ennen kuin pääsemme taas kanavan varteen puitten varjoon.
Kaupungin ulkopuolella pyörätie paranee huomattavasti, ja puistomainen kanavan varsi antaa mukavasti varjoa auringolta. Asuntolaivoja on paljon. Jotkut niistä selvästi hylättyjä haaksia, mutta joittenkin kannet on kalustettu runsain kukkaistutuksin ja puutarhakalustein, eli niissä oikeasti myös asutaan.
Ajelemme eteenpäin ja käännymme takaisin oikeastaan ei-missään. Kanava on ihan moottoritien varressa, ja maisema on aika aukeaa, joten paluumatka on hyvä aloittaa tästä.
Käymme syömässä pyörätien varren kahvilassa, jonka bongasimme menomatkalla. Katkarapu-lohisalaatti on niin runsas, etten jaksa syödä kaikkea. Helteelläkin on osuutensa ruokahalun vähyyteen.
Paluumatka otetaan rauhallisesti ja koukataan vielä kaupungin kautta, jossa pieni tauko olutlasin ääressä. Paluu campingiin on kuuma ja asvaltti hohtaa kuumana. Nelisenkymmentä on taas virallinen (varjo)lämpötila. 56 kilometriä.
