Aamulla on vielä vähän pilvistä, eikä aurinko pääse paistamaan paahtavasti, kun lähdemme campingista toiseen suuntaan kuin eilen, kohti Le Mas de Angeniaisia.
Ohitamme satunnaisia venesatamia (jotkut varsin isojakin), mutta muuten kanavan varsi on aika yksitoikkoista maisemaa. Korkeita puita, maissipeltoja ja jokunen kylä sulkujen kohdalla. Mutta puut tarjoavat sopivasti varjoa ja linnunlaulu on runsasta. Sunnuntaipäivänä liikkeellä on myös muita pyöräilijöitä kuin varsinaisia retkeilijöitä - joita täällä on aika paljon - ja pyörätiellä on liikennettä kohtalaisesti.
Le Mas de Agenais ei tarjoa meille ruokapaikkaa (ainoa ravintola on suljettu sairaustapauksen vuoksi), ja lähdemme polkemaan takaisin päin. Käymme parissakin ravintolassa tiedustelemassa lounastusmahdollisuutta, mutta joko ulkonäkömme tai rahamme eivät tunnu kelpaavan kumpaankaan.
Pont de Sablesista käännymme kohti Marmandea, josta löytyy maittava lounaskin. Marmandeen ajetaan vilkkaan valtatien reunaa, mutta piennaralue on leveä, ja autoliikenteestä ei ole haittaa. Neljä kilometriä avointa peltoaukeaa tuntuu todella kuumalta kanavan varjoisan hinauspolun jälkeen.
Paluumatkalla käymme vielä Meilhan sur Garonnessa katsomassa näköalapaikalta Garonne jokea ja kanavaa, jotka ovat tässä kohdassa aivan rinnakkain. Korkeuseroa tosin on muutamia kymmeniä metrejä joen virratessa alhaalla laaksossa, kun kanava on kaivettu ylös rinteeseen.
Campingiin tullessa aurinko paistaa jo kuumasti, ja 76 kilometriä on ihan riittävästi. Toipuminen kestää tovin.
