Aurinko paistaa taas lämpimästi, kun lähdemme campingista kohti Les Olliersia. Koko menomatka on alamäkeä, tosin erittäin loivaa sellaista, ja vain parissa paikassa voimme rullailla vapaalla eteenpäin.
Tie on vaihteeksi enimmäkseen hyväkuntoista, ja vanhan rautatien loivat kaarteet, sillat ja muutama tunneli ovat leppoisia ajella. Maisemat ovat hienot, ja Eyrieux-joen kanjoni on paikoin kapea ja syvä. Joessa on silloin tällöin patorakennelmia, joiden yläpuolelle jää uinti- ja melonta-altaita, joista jotkut ovat ahkerassa käytössä.
Les Olliersissa hakeudumme paikalliseen raivntolaan, ja syömme vaihteeksi koko menun: alkusalaatit, pääruoka ja kahvi. Sen avulla on hyvää lähteä paluumatkan ylämäkeen.
Ajelemme rauhallisesti ja itse ylämäen olemassaoloa on vaikea havaita, koska se on erittäin loiva ja tasaisesti nouseva. 24 kilometrin matkalla nousua on 220 metriä.
Väkeä on liikkeellä. Pyörätiellä tulee vastaan perhekuntia lapsineen ja peräkärryineen ja jokunen himokuntoilijakin maastopyörällään. Sähköpyörät ovat suosiossa täällä, kuten muuallakin mäkimaastoissa.
Paluu campingiin sujuu pikku hiljaa, ja 60 kilometrin kokonaismatka ei tunnu raskaalta. Aurinko pääsee taas oikeuksiinsa, ja virallinen lämpötila on muutaman "viileämmän" päivän jälkeen taas kolmisenkymmentä astetta.
