Aamu tuntuu vielä viileältä, kun lähdemme kohti Lamastrea. Myös sinne johtaa pyörätieksi muutettu vanha rautatienpohja. Alkumatkasta on ylämäkeä ensimmäiset kahdeksan kilometriä. Loput 12 on sitten alamäkeä.
Alussa tie on taas asvalttia ja öljysoraa, ja ylämäki ei tunnu kovinkaan raskaalta. Loivempaa kuin eilen. Tie tekee mutkia ja kulkee kolmen tunnelin läpi kohti vedenjakajaa, joka on Les Nonieresissa.
Les Noineresin tunneli on niin pitkä, että sinne on vedetty valot. Muuten olisikin parinsadan metrin pimeä pätkä mahdoton ajettava. Tunnelin katostakin tippuu vettä siellä täällä, ja pisaroita on mukavampi väistellä valojen loisteessa.
Les Nonieresein jälkeen alkaa alamäki, ja tie on taas paikoin aika huonokuntoista soraa. Asvalttia on vain kylien kohdalla. Mäki on aika loiva, ja vauhti ei kiihdy liikaa soran auttaessa vielä vauhdin hidastamisessa.
Lamastressa syömme taukolounaan jä lähdemme takaisin. Nyt on ajettava 12 kilometriä ylämäkeen, mutta mäki on onneksi aika loiva, ja pikkuvaihteella ajaen nousu on kohtalaisen kevyttä.
Les Nonieresin jälkeen alkaa sitten lasku kohti Le Cheylardia, ja kahdeksan kilometriä polkematta käytännössä lainkaan taitaa olla pisin alamäki, mitä olemme koskaan ajaneet.
42 kilometriä, koko matka käytännössä joko ylä- tai alamäkeen.
