11.12.2023

Lokakuu ja marraskuu

Lokakuu ja marraskuu ovat sujahtaneet ohitse omalla painollaan. 

Mitä onkaan päättäreiden jälkeen tapahtunut?

Muutamia kuvauksia, studiopäivää ja  Ben-leffan tapaamisia on pidetty sekä ohjauksen palautehetki! Rennossa palautehetkessä käsiteltiin kuvauksia ja minkälaista materiaalia ollaan saatu nuorista kuvattua. Tämä palautehetki oli nuorten pyynnöstä järjestetty kohtaaminen :3

Kuvauksia oli meilä Annalla, Tiialla, Sandralla ja Iidalla.

Kyselin meidän nuorten fiiliksiä kuluneesta syksystä (vai alkutalvesta?), kuvauksista ja tapaamisista; 

Anna
No siis kuvaukset oli tanhuvaarassa eli opistollani,joka oli vähän jännittävää ja outoa että pelkkä jani oli siellä. Oli aika lyhyt kuvauspäivä. Kuvauksiin piti jopa soittaa mun kaverit että ne jotenkin hienosti kävelisi huoneeseen sisään🤣 Sato vettä ja oli jo semi synkkää nii ei oikee ollu ees hyvä fiilis sillei semi ookoo. Jani oli siis ensimmäisen tunnin miun oppitunnilla jossa meillä oli niin sanottuna ”lastenolympialaiset” oli tilanteita jossa janin piti varoa palloa tai muuta esinettä jotka lenteli siellä pitkin hallia. Kuvattiin myös lyhyt fantasia pätkä. Keskustelua tuli myös jonkin verran.

Tiia

Kuvaukset lähti tosi hyvin käyntiin.

Kuvaukset poikkesivat aiemmista niin, että oli pienempi porukka ja kuvaukset toteutettiin maastossa hevosen kanssa.

Kuvaukset eteni ihan hyvin. 

Mieleen kuvauksista jäi matka takaisin tallille ja virkistävä ilma.

Palautehetki oli tosi kiva, juttua riitti ja oli kiva kuulla mitä mieltä ohjaajat on. Ben-leffa rullaa ihan hyvin, driven lajittelu on käynnissä.

Sandra

Fiilikset kuvauksista lokakuussa on tosi hyvät! Oli kivaa kuvata Helsingissä, ja saada “closure” elokuvan tarinalle. uusi koti, uusi lähikauppa, uudet avaimet.

Haastattelukysymykset oli jännittäviä, kun kysyttiin, mistä haaveilen oman harrastuksen kanssa. Mietin pitkään, ja en keksinyt vastausta. Miulla on aina ollut suuria haaveita tulla näyttelijäksi, ja se on ollut ainut haaveammatti, mikä miulla on pitkään ollut. Ja on edelleen, mutta nyt se ei ole niin mustavalkoinen. Aloin opiskelemaan taiteiden tutkimusta, ja se on kiinnostanut minua todella paljon. Enää ei ole sellainen olo, että näyttelijänä oleminen olisi ainut mahdollinen suunta, vaan haaveskaala on laajentunut. Haaveeni on teatteri. Mitä se sitten tarkoittaakaan, se selviää tulevaisuudessa. Olo on paljon levollisempi tulavisuuden suhteein, kuin esimerkiksi kuvausten alussa. 

Uudet avaimet. Luin hetki sitten miun viimevuotisen teak-hakemuksen pääsykoe tekstin siitä, miksi haluan opiskella näyttelijäntyötä. Spokenword tekstini pääosa oli se, että teatteri antaa paikan paeta arkea ja on ne taskusta löytyvät avaimet. Teksti oli tosi kaunis ja koskettava. Siitä huokuu se epävarmuus ja epätasapaino, joka minu elämäs oli silloin, kiire ja stressi. Nyt oon löytäny elämään rauhaa, tasapainoa ja ehkä rauhaa myös itseni kanssa. Ja se on teatterin ansiota. Teatteri on pelastanut, ja opettanut niin, että vaikka en harrastakkaan samassa paikassa aktiivisesti enää, on taskussa edelleen ne samat avaimet.  En malta oottaa, että pääsen näkemään sen kokonaisen tarinan, joka tässä on muodostunut.

Iida

Kuvaukset lähti käyntiin tosi nopeesti kun (pieni)kuvaustiimi oli paikalla ennen mua. oli hieman outoa olla kuvauksissa paikassa jossa on aikaisemmin jo ollut, mutta tällä kertaa oiskin kameran edessä eikä takana. toisaalta se on tosi luonnollista teatterissa, olla jossain näytillä tms. kuvaukset oli tosi nopeet ja välillä unohin että minuu kuvattiin. 

Palautehetki oli tosi hyvä idea, joskin aikaa ois voinu olla enemmän. tosi kiva vibe kyllä siellä tiloissa ku oli nii ihanat valot. (ja väsytti ku ihmiset puhu niin rauhallisesti)

Annika

Ben leffan tekeminen tuntuu yhtäaikaisesti vastuulliselta ja mukavalta toiminnalta. Välillä liian mukavalta että joskus saattoi unohtaa mitä tehdään.

Tämä projekti on täysin meidän vastuulla miten ja miten tehdään tätä, joten meidän pitää osata suunnitella ja tehdä toteutuksia. Tässä kyl oppii, mut on tiettyjä paineita. Jos ei tuukkaa se valmiks. Mitä sit ?

Pietun ja Laurin palautepäivä oli kyl mahtavin asia ikinä. Monta asiaa mitä tuli pohdittua ja saatiin hyvä palautetta. Tietysti tuli uusia kysymyksiä ja ois tarvinnut lisää aikaa tähän. 

Mutta onneks tuleekin vielä ainakin kerta. Haluis sinne lähteä. Toivottavasti ei tulis mitään miks jäisin siitä pois.

Kirjoittajana Korhonen