Etusivu‎ > ‎

Yhteisöllisyyden määritelmä

Yhteisöllisyydelle ei ole yhtä ainoaa määritelmää. Sillä tarkoitetaan kuitenkin sujuvaa yhdessä tekemistä ja toimimista, jonka tuloksena syntyy jotain uutta. Hyvin toimivaan yhteisöön pääsee ulkopuolinenkin mukaan sujuvasti. Talkootyö on ollut vanha, vahva tapa tehdä yhteistyötä ja sitä tehdään edelleen monissa yhteisöissä; mm. pienillä paikkakunnilla. Yhdessä saadaan tehtyä isojakin tekoja.


Ferdinand Tönniesin mukaan yhteisöllä tarkoitetaan yksilöiden ja ryhmien välistä suhdetta, jota yhteisön jäsenet pitävät arvokkaana. Sitä luonnehtii sitoutuminen ja solidaarisuus. Nykypäivän yhteisöt voivat olla muodollisia (esim. rekisteröity yhdistys), toiminnallisia (esim. kansalaisliike) tai symbolisia, jotka muodostuvat saman aatteellisen ajatusmaailman omaavista jäsenistä. Modernin teknologian synnyttämiä yhteisöjä ovat esimerkiksi Facebook tai Twitter. Näiden vuorovaikutusmallit poikkeavat perinteisistä yhteisöistä. (Paasivara & Nikkilä 2010).

Hyvä yhteisö on täynnä toisiaan kunnioittavia persoonia. Yksilöllisyys rikastaa kokonaisuutta tehden siitä vivahteikkaan ja mahdollistaa yhteisön kehittymisen. Itsensä luontevasti tunteva ja hyväksyvä yksilö on myös hyvä yhteisön jäsen. (Raina & Haapaniemi 2005).

Yhteisöllisyys koostuu vuorovaikutuksesta, yhdessä olemisesta ja tekemisestä, henkilökohtaisesti merkittävistä suhteista, luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Yleiskäsitteenä yhteisöllisyyttä käytetään kuvaamaan ihmisten välistä yhteistyötä ja monenlaisia yhteistyön muotoja. (Paasivara & Nikkilä 2010).

Työyhteisöissä yhteisöllisyydellä tarkoitetaan henkistä tilaa, jossa tapahtuu ihmisten välistä kanssakäymistä, toisista välittämistä ja oppimista. Yhteisöllisyyteen liittyy terveys, työhyvinvointi ja työnilo. Yhteisöllisyyttä voidaan kuvata myös sanalla kiinnostus. Yhteisöllisyys on virallista ja epävirallista vuorovaikutusta työyhteisössä. Se ei välttämättä näy suoraan, mutta voi olla yhteen hiileen puhaltamista tai työpaikan yhteishenkeä. Yhteisöllisyys kasvaa luottamuksesta keskinäisen vuorovaikutuksen verkostoissa. Organisaatiot koostuvat ihmisistä, joilla on yhteinen tavoite ja tehtävä. Me-henki ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat suoraan suhteessa tulokseen. Yhteisöllisyys tukee terveyttä, hyvinvointia, oppimista ja tuloksellisuutta. Se luo yhteenkuuluvuutta, tarjoaa turvaa yhteisön jäsenille ja auttaa hahmottamaan ympäristöä. Hyvä ilmapiiri näkyy keskinäisenä luottamuksena ja tukena, aitona auttamishaluna, toisten huomioonottamisena, yhteishenkenä, avoimuutena ja joustavuutena. jokaisella on mahdollisuus toimia yksilöllisesti, omana itsenään. Sosiaalinen pääoma on yhteisön ja yksilön voimavara. Se on yhteisöllisiä piirteitä, jotka vahvistavat yhteisön toimintaa edistävää luottamusta, vastavuoroisuutta ja verkostoitumista. (Kaivola & Launila 2007; Mäkisalo 2003; Paasivara & Nikkilä 2010).
Yhteisöllisen eli kollaboratiivisen työskentelyn kautta syntyy ainutkertaisia tuotoksia ja uutta tietoa. Tämä on merkittävä ero siihen, että jaettaisiin tehtäviä vertikaalisesti ja yksilöllistettäisiin tavoitteita, kuten yhteistyössä usein tapahtuu. Yhteisöllinen työskentely vaatii vastavuoroisuutta eli eri osapuolten tietämyksen jakamista toisille sekä sitoutumista koordinoituun, tavoitteelliseen ja jaettuun ongelmanratkaisuun. (Leinonen, Järvelä & Häkkinen 2006).

Yhteisöllisyys mahdollistaa yhdessä oppimisen, osaamisen jakamisen sekä työyhteisön hyvinvoinnin luoden vahvan perustan menestymiselle ja vastuullisten tulosten syntymiselle. Epäviralliset tai uudella tapaa luodut dialogitilat ja yhteisöllinen tarinankerronta luovat tilaa toisen kuulemiseen, aitoihin kohtaamisiin ja uuden luomiseen yhdessä. Yhteisöllisyys synnyttää luottamusta ja yhdessä luomisen ilmapiirin. Yhä useammat muutokset voidaan kohdata mahdollisuuksina. Yhdessä pysähtyen mahdollistetaan oman työyhteisön tilan ja keskeisten kysymysten kirkastaminen. (Takanen 2005).
 

Yhteisöllisyyden kehittämisen muotoja ovat esimerkiksi tiimityöskentely, vertaistyöskentely, moniammatillinen yhteistyö eri muodoissaan, mentorointi, tavoitteellinen työnkierto ja verkostoituminen. Yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan työyhteisössä asioiden yhdessä oppimista yhteisön kehittämiseksi. (Mäkisalo 2003).

Ihminen on luonnostaan sosiaalinen olento. Tarvitsemme toista ihmistä ja työntekijät nähdäänkin voimavaroina. Ryhmän vahvuus perustuu erilaisuuteen. Lyhytaikaisessa ryhmässä osallistuminen vaatii paljon vuorovaikutustaitoja. Yhteen liittyminen ja yhdessä oppiminen ovat pitkäkestoisia prosesseja. Luottamus syntyy ajan myötä. (Paasivara & Nikkilä 2010: Raina & Haapaniemi 2005).

Yhteisöllisyyttä tukee uudistusmielisyys, joka ilmenee muutosvalmiutena ja innostuksen uuden oppimiseen. Sen myötä löytyy aikaa ja tukea ideoille. Oppimisen edellytyksenä on aktiivinen vuorovaikutus. Luottamus tuottaa innostusta, joka on polttoainetta kehittämiselle. Toinen yhteisöllisyyttä tukeva tekijä on vapaus toimia. Tällöin sallitaan epäonnistuminen ja kokeilu sekä riskinotto. Kun on vapaus yrittää ja katsoa asioita uudesta näkökulmasta, luodaan uutta kehittäen yhdessä. Kolmas tärkeä tekijä on salliva ilmapiiri. Tällä tarkoitetaan tasa-arvoisuutta ihmisten välillä sekä luottamusta ja avoimuutta unohtamatta huumoria ja rakentavaa väittelyä. (Paasivara & Nikkilä 2010).
Comments