asiatekstit‎ > ‎debatti‎ > ‎

trikookaahareista


31.10.2011

Trikoot tai ei, taitaa olla samantekevää itse asian kannalta.  Kuvastanee kuitenkin "verkkodebatin" taipumusta valita symboleja tunnepitoisen juupaseipästelyn kohteeksi.  (Teppo Moision kolumni 30.11.2011)


Myönnetään, että kaahareita on sekä autoilijoissa että pyöräilijöissä.  Pyöräilyn ja liikenteen ongelmat yleensä ovat kuitenkin syvemmällä, sekä liikennelaissa että kaupunkisuunnittelussa.

Autoilijana en voi hyväksyä sitä väittämää, että autoilu olisi jotenkin erityisesti Helsingin liikennesuunnittelun suosiossa.  Osan autoilijoiden kaahaamisestakin panen autoiluvihamielisen suunnittelun tiliin: vaatii todella pitkää pinnaa nytkytellä punaisista valoista toisiin keskellä vähäistäkin liikennevirtaa.  Ajaminen ruuhka-ajan valoissa on siinä mielessä vähemmän piinallista, että autoista silloin yritetään todella päästä eroon mahdollisimman nopeasti.  Muina aikoina tarkoituksena tuntuu olevan autoilun tekeminen mahdollisimman hankalaksi.

Pyöräilyn suunnittelussa asiat eivät ole paljon sen paremmin.  Suurin menneiden aikojen virhe oli sijoittaa pyörätiet jalkakäytäville.  Tämän sijoittelun ja pyöräteiden pakollisuuden seurauksena pyöräilijät käyttäytyvät ikään kuin kaikki jalkakäytävät olisivat pyöräteitä.  Sitä paitsi he vielä odottavat, että autoilijat antavat tietä pyöräilijälle silloinkin, kun tämä on tulossa jalkakäytävältä ajoradalle.  Ilmeisesti meille on kasvanut jo kokonainen sukupolvi pyöräilijöitä, joka on unohtanut, että yli 12 vuoden iässä pyöräily jalkakäytävällä ei enää olekaan sallittua.

Itse en ole enää vähään aikaan pyöräillyt Helsingissä, koska en halua olla osallisena näissä nykyisissä liikennejärjestelyissä.  Samoista syistä olen muuttamassa pois Helsingistä kokonaan.  Olen siis siitä samaa mieltä, että liikenne ei ole vain tapa liikkua paikasta toiseen vaan tärkeä viihtyvyystekijä kaupungissa.  Tai epäviihtyvyystekijä, kuten Helsingissä.

Yleisesti ottaen Helsingin ongelmana on se, että tilaa on liian vähän näin monimutkaiselle liikennejärjestelmälle.  Massiivisin virheinvestointi minun mielestäni on katuverkon raideliikenne.  Vaikka ei otettaisi huomioon pelkästään raideliikenteelle pyhitettyä tilaa tai sen erityiskohtelua liikennesäännöissä, raitiovaunun yksikkökustannukset ovat kaksinkertaiset bussiliikenteeseen nähden (ja matkanteko 10 - 40 % hitaampaa kuin bussilla, Reittioppaan mukaan).

Vähäpäästöisenä vaihtoehtona trollikat ja hybridit olisivat minusta olleet parempi ratkaisu.  Vaikka ne ovat ilmeisesti kalliimpia kuin dieselbussi, ne kuitenkin sulautuvat liikennevirtaan paremmin kuin raitiovaunu.  Ilman raitiovaunuja kaduilla olisi enemmän tilaa, eikä pyöräilijöidenkään olisi tarpeen seikkailla kiskojen seassa; ainakin minulla on siitä huonoja kokemuksia, hyvä että ei henki kerran mennyt Tehtaankadulla.

Ahdas katuverkko ja kumartelu kaikkiin suuntiin (siis pyllistely vastakkaisiin), siinä Helsingin liikenteen ongelmien ydin.    Keskustan kehäväylä ei tietenkään ratkaise ahtauden perusongelmaa, mutta on se sen ainutlaatuisuuden hinta, että Helsinki sijaitsee kapealla niemellä.  Tähän nähden en ole aivan vakuuttunut, että rannat pitäisi rakentaa täyteen asuntoja, jos tarvittavista liikennejärjestelyistä ei myös huolehdita.

Olen samaa mieltä siitä, että pyöräilykaistat olisivat olleet oikea ratkaisu myös Helsingissä.  En oikein usko liikennevalojen ajoittamiseen pyöräilyn ehdoille, parempi olisi vähentää liikennevalojen kokonaismäärää ja ohjata erityisesti pyöräliikenne valottomille kaduille.

Autoilijana toivotan pyöräilijät tervetulleiksi ajoradalle; ja jalankulkijana vähintään yhtä hartaasti tervemenneeksi: pahin solvaus minulle kaupunkilaisena on kävely jalkakäytävillä puikkelehtivien pyöräilijöiden keskellä.  Jalkakäytävistä voitaisiin monin paikoin ottaa osa niin auto- kuin pyöräliikenteellekin, mutta ei ilman että pyöräily jalkakäytävillä lakkaa.



Comments