asiatekstit‎ > ‎debatti‎ > ‎

neuvoja raideliikennesuunnitteluun

20.1.2009
Minusta raitiovaunuliikenteen vaikutus joukkoliikenteen lopputulokseen voi olla vain marginaalinen.  Jotta asia havainnollistuisi, kuvitelkaapa, että koko Helsingin julkinen liikenne hoidettaisiin raitiovaunuilla.  Millainen raidehelvetti siitä olisi seurauksena, millaiset liikennejärjestelyt ja miten liikenne siltikään saataisiin hoitumaan?

Sen sijaan ainakaan minun ei ole vaikeaa kuvitella, että Helsinki tulisi toimeen varsin hyvin ilman raitiovaunuja.  Kaduille tulisi kipeästi kaivattua lisätilaa (ei ensisijaisesti yksityisautoille vaan muun liikenteen mukana kulkevalle bussiliikenteelle) ja liikennejärjestelyt ohjausvaloineen olisivat huomattavasti yksinkertaisemmat.

Raideliikenne katuverkossa on minun mielestäni käyttökelpoisen seudullisen joukkoliikenteen väärinkäyttöä.  Raitioliikenne on hitaampaa kuin bussiliikenne, vaatii paljon ylimääräistä tilaa, muutokset raideverkkoon, verkon ylläpito ja kalustehankinnat tulevat kalliiksi saavutettuun energiahyötyyn nähden.

Raideliikenne on joustamaton myös kriisitilanteissa, sillä yhden raitiovaunun pysähtyminen pysäyttää muunkin raideliikenteen, niin vika- kuin onnettomuustapauksissakin.  Ja ainakin sellaisen vaikutelman saa, että Helsingissä raitiovaunukolarit ovat lisääntyneet viime aikoina enemmän, kuin mitä liikenteen kasvu edellyttäisi.

Raideliikenteen ja kevyen liikenteen sekoittamisessa ei minusta myöskään ole järkeä:  raiteet ovat jo olemassaolollaan uhka kaksipyöräisille, ja jos jalankulkijaonnettomuuksia ei tapahdu, se on jalankulkijoiden itsesäilytysvaiston, ei raitiovaunun turvallisuuden ansiota.

On kuvaavaa, että raitiovaunuille on täytynyt säätää yleinen etuajo-oikeus, jotta ne raskasliikkeisyydessään ylipäätään pärjäisivät katuliikenteessä (miksei samaa oikeutta ole säädetty busseille?).  Jopa niiden matkustusmukavuus Helsingin mutkaisessa raideverkossa on oikean raideliikenteen irvikuva.

Miten sen energiatehokkuudenkin laita mahtaa olla?  Jos otetaan huomioon liikennejärjestelyjen monimutkaistuminen, lisäjärjestelyt liikennevaloihin ja näiden muulle liikenteelle aiheuttama hidastuminen kokonaisuudessaan (ei vain paikallisesti), paljonko tehokkuushyödystä jää jäljelle?

Hieman ihmettelen, että Turussa edes harkitaan uudelleenaloitusta, onhan raitiovaunuliikennettä siellä jo kokeiltu.  Sitä paitsi ajoitus nyt ainakin tuntuu auttamattomasti liian myöhäiseltä: en tiedä olenko ylioptimistinen, mutta siinä ajassa, mikä menee edes jotenkin merkityksellisen raideverkon rakentamiseen, sanokaamme kymmenessä vuodessa, luulisi bussiliikenteen olevan siirtymässä hybrideihin ja muihin sähköteknisiin sovelluksiin, ja raitovaunuliikenteen joutavan lopullisesti museoon.

Outoa silti, että hybridibussit eivät jo ole laajassa käytössä maailmanlaajuisesti.  Eikö koko maailman kaupunkiliikenteessä ole riittävästi tilausta hybrideille?

Erityinen varoituksen sana vielä siitä, että kun päätös on tehty, raitiovaunuista voi tulla liikenteen eräänlainen pyhä lehmä, kuten Helsingissä on tapahtunut.  Helsingissä ei voi edes ääneen kritisoida raitiovaunuliikennettä puhumattakaan siitä, että näinä aikoina, kun punainenkin on muuttunut vihreäksi, vuosia sitten tehty päätös panostaa raitiovaunuihin jäädytettäisiin ja alettaisiin etsiä katuverkon joukkoliikenteeseen vähemmän raskaita ratkaisuja.

Usean uuden asuinalueprojektin ansiosta Helsinkiin on tulossa raitiovaunubuumi.    Yhdelle alueelle raitovaunulinjaa suunnitellaan rakennettavaksi meren yli tai ali (ei siis metroa, kuten luulisi), toiselle alueelle perustettavat linjat tukkivat Bulevardin niin pahoin, että kolmannen alueen raitiolinjat joudutaan vetämään Tehtaankadun kautta.  Ei helppo suunnittelutehtävä ratkaistavaksi busseillakaan, mutta jos ratkaisu perustuu raitiovaunuliikenteeseen, ei tee mieli edes kuvitella, mikä lopputulos on.

Ennen keskustan jalankulkujärjestelyjä hyvin toiminut keskustabussilinja lakkautettiin juuri ja sen tilalla alkoi liikennöidä raitiovaunu (eteläpäästään typistettynä, kaiken lisäksi).  

On kuvaavaa, että lakkautetun bussilinjan varhemmin käyttämälle kävelykatuosuudelle rakennetaan parhaillaan raitiovaunukiskoja, vain sen takia että eräs toinen nykyisellään varsin hyvin toimiva raitiovaunulinja saadaan kulkemaan lähes liikennöintikelvottoman mäen kautta.  Näin Helsinki kaiken lisäksi samalla purkaa rakentamaansa kävelykeskustaa yhtäällä (jos se nyt  tämän nimityksen ansaitsee) ja rakentaa viereisellä kadulla uutta.

Meillä pääkaupunkiseudulla on kolmenlaista raideliikennettä, mutta VR:n raideverkkoa lukuun ottamatta raideliikenteeseen perustuva yhdyskuntarakenne puuttuu.  Edes mitä ilmeisimpään kohteeseen, lentoasemalle ei ole raideliikennettä.  Espoo taipui vuosien vitkastelun jälkeen jatkamaan metrolinjaa alueelleen, mutta kaupunkirakenteessa tähän ei ole mitenkään varauduttu.

Minusta Turku ja Tampere tekisivät viisaasti, jos ne miettisivät alueellisia raideliikenneratkaisuja ja tulevaisuuden kaupunkirakennetta, joka perustuu näille ratkaisuille.  Veikkaan, että katuraideliikenteen mahdollisesti tuoma vähäinen hyöty ei realisoidu siinä ajassa, missä paremmat joukkoliikenneratkaisut alkavat jo vallata alaa.



Comments