asiatekstit‎ > ‎debatti‎ > ‎

hyvät turkulaiset

1.4.2009
Helsingin sijainti Itämeren äärellä on ainutlaatuinen maailman pääkaupunkien joukossa, ja kokoon nähden kulttuuritarjontaakin riittää enemmän kuin arvaisi.  Jos turkulaisen kannattaa jotain Helsingistä kadehtia, niin ehkä tämän tyyppisiä asioita.  Kaupungin (tai pääkaupunkiseudun) liikennesuunnittelusta turkulaisten ei kuitenkaan kannata olla kateellisia, toisin kuin Helsingin sanomien kakkospääkirjoitus 30.3. ehdottaa.

Pintapuolisen tarkastelun perusteella Turun seudun pikaraitiotiesuunnitelmat aiheuttavat ainakin minussa kateellisuutta sinne teidän suuntaanne.  Kartalta katsoen uudet raideväylät täydentävät hyvin olemassa olevaa VR:n raideverkkoa strategisesti juuri oikeisiin suuntiin eli Kaarinaan ja Raisioon.  Jos vielä ympäristökunnat suhtautuvat asiaan myötämielisesti, siinäkin suhteessa asiat ovat teillä paremmin.

Jos suunnitelma toteutuu, katuverkkoa ei nytkään täytetä raideliikenteellä kuten Helsingissä.  Ei ole syytäkään: veikkaan, että kun kaikki Helsinkiin suunnitellut linjat on rakennettu, toteamme luoneemme raidehelvetin, joka on kallis, monimutkainen, joustamaton ja hidas eikä tämän takia niin kovin ympäristöystävällinenkään.  Jos raideliikenne toimii jossain, ei sitä välttämättä tarvitse tunkea kaikkialle.

Kun suunniteltu raideverkko on valmis, sähkö- ja hybridibussit ovat jo kehittyneet niin pitkälle, että katuraideliikenne on muuttunut myös tarpeettomaksi.

Ei pikaraitiotiekään ongelmaton ole, kuten valtion viranomaiset ovat ymmärtääkseni teitä varoittaneet: raideliikennettä ylipäätään on kallista rakentaa ja se vaatii paljon tilaa.  Sen suunnitteleminen valmiiseen yhdyskuntarakenteeseen ei siis sekään ole helppoa. Helsingin kokemusten perusteella uskallan neuvoa, että raideliikenne ei kannata kaduille tuodakaan, jos mahdollista.

Kun kuuntelee paikallista raitiovaunuhymistystä, saa sellaisen vaikutelman, että raideliikenteen haitat eivät koskisikaan Helsingin omaa katuraideliikennettä.  Sen jälkeen kun linjanveto raitiotieliikenteen puolesta aikoinaan tehtiin, sitä ei ole ollut tapana kyseenalaistaa eikä sen kustannuksista puhua ääneen. 

Vaikka Turun seudullakin ehkä ollaan hieman jälkijunassa seudullisen suunnittelun ja raideverkon yhdistämisessä, tilanne ei liene karannut käsistä samassa mitassa kuin pääkaupunkiseudulla.  Miten toisella tavalla asiat voisivatkaan olla, jos Helsinki olisi aikanaan valinnut pikaraitiotien metron sijasta.

Jos poikittainen raideverkko olisi toteutettu pikaraitiotienä, Espoon olisi ehkä ollut helpompaa hyväksyä se eikä Helsingin nyt olisi tarpeellista toteuttaa Laajasalon liikennettä raitiovaunuilla vaan osana pääraideverkkoa, kuten olisi luontevampaa.

Olen oikeastaan hämmästynyt, että Espoo taipui metron rakentamiseen, vasta kun sillä jo on erittäin hyvin toimivat bussiyhteydet suoraan Helsingin keskustaan, mutta ei silloin kun yhteyksiä ei vielä ollut ja yhdyskuntarakenteita olisi voinut suunnitella raideverkon ympärille.

Uskon vakaasti, että turkulaisten paikallisidentiteetti ei ole siitä kärsinyt, että raitiovaunut eivät ole enää pitkään aikaan "vinkaisseet surumielisesti" kadunkulmissa.  Ja uskon, että kun on todennut, miten raideliikenne tekee kaupungin liikenneratkaisuista tarpeettoman monimutkaisia, ilman raitiovaunuja on helppo elää. 

Ei oma stadilaisidentiteettinikään kaipaa raitiovaunuja.  Mieluummin asuisin kaupungissa, jossa liikkuminen on mahdollisen yksinkertaista ja juoheaa, turvallista ja helppoa, eikä jalankulkijaa ole ahdistettu pyöräilijöiden ja raideliikenteen armoille.  Tai ainakin kaupungissa, jossa erilaisista vaihtoehdoista keskustellaan avoimesti ja monipuolisesti, tarvittaessa vanhat linjanvedotkin kyseenalaistaen.



Comments