Onko  ammattioppilaitoksen tehtävä kouluttaa huippuosaajia? 

Käytännön ihmisiä vai huippuosaajia?

Ammattioppilaitoksen tehtävänä on kouluttaa ammatin osaajia. Pitäisikö heidän olla laaja-alaisia käytännön ihmisiä vai erikoistuneita huippuosaajia. uuden valtakunnallisen opetussuunnitelman linjaukset korostaa laaja-alaisuutta. Monen oppilaitoksen päämäränä on kuitenkin huippuosaajien koulutus. Olemmeko ymmärtäneet tehtävämme oikein? 

Erääseen Av-alan oppilaitokseen pyrkii vuosittain jopa 900 opiskelijaa, joista voidaan ottaa noin 90. Siis 10 prosenttia halukkaista. Alalle pitäisi olla koulutettavasna siis huippuainesta. Oppilaitos valitsee kerman päältä. Mutta mitä tapahtuu? Monet valituista opiskelijoista ei kuitenkaan aloita, sillä he menevät korkeakouluihin. Ammattioppilaitos onkin huippuopiskelijoiden hätävara. Syksyllä varapaikoiltakaan ei enää saada aina opiskelijoita, joten puuttuvat opiskelijat saadaan suoraan kadulta. Lopputuloksena on muutama alalle suuntautunut huippu, mutta useimmat opiskelijat eivät edes tiedä, mikä heistä isona tulee, sillä nuorimmat ovat vasta 15-vuotiaita.


Käytännössä ammattiopetus on av-alalla enemmän perusvalmiuksien antamista, kuin huippuosaajien kouluttamista. Opetuksen voimavarat eivät riitä huippuopetukseen tarvittavaan yksilöllistämiseen. Esimerkiksi Taideteollisessa korkeakoulussa opetusryhmä on  ainoastaan 8 – tämä takaa riittävän yksilöllisen resurssin.  

Vaikka ammatin opettajat, henkilökunta, tilat ja laitteet ovat av-alalla suomalaisen koulutuksen huippua, ne eivät yksin riitä huippuosaajien kouttamiseen. Tarvitan opiskelijan omaa motivaatiota. Monet opiskelijat eivät ymmärrä minkälaisen lottovoiton ovat saaneet päästessään alan ammattiopintoihin. Vaikka av-viestinnässä kekeyttäminen on vähäisempää, kuin ammatillisissa oppilaitoksissa keskimäärin, se on kuitenkin resurssien haaskausta. Usein keskeyttämisen syynä on siirtyminen alan korkeampaan opinahjoon, mutta opetuksen laatua kehittämällä voitaisiin asiaan vaikuttaa.

Ammattioppilaitokset ovat satsanneet kiitettävästi opetuksen liitännäispalveluihin, joita ammattikorkeakouluopiskelijoilta puuttuu. On ruokailu, terveydenhoitaja ja kuraattoripalvelut sekä erityisopetuksen tukitoimet. Voitaisiinko vielä asiaa parantaa? Akilleen kantapää on opetusryhmän koko. Suuressa ryhmässä opettajan aika ei riitä kaikille. Jokaisesta ryhmästä löytyy niitä, jotka tarvitsevat ammatillisen erityisopettajan tukea oppimisvaikeuksiin. Huippuosaajat puiolestaan tarvitsevat haasteellisempia tehtäviä. Tällaisissa ryhmissä kaksiopettajajärjestelmä voisi auttaa, varsinkin jos ammatillisen erityisopettaja voisi toimia mentorina. 

Huippuosajien koulutukseen nykyiset resurssiteivät riitä. Mentorointi helpottaa yksittäisen opettajan paineita ja jakaa vastuuta. Opetuksen tukitoimet painottuu opetustilanteen ulkopuolisiin palveluihin, joista ei tukea opetusryhmään juuri saada. Tällä hetkellä suomen suurimmassa av-viestinnän oppilaiaitoksessa on vai yksi osa-aikainen koulunkäyntiavustaja 300 opiskelijalle. Koulutusyksikön johto totesikin: ”Koska emme pysty tekemään enempää, tehkäämme se minkä näillä resursseilla pystymme tekemään”.   Tämä on merkinnyt niin oppilaitoksen johdon kuin opettajien loppuunpalamista ylivoimaisen tavoitteen edessä.