Ulla Vaarnamo





Kirjailija Ulla Vaarnamo

Synnyin Kontiolahden kasarmilla vuonna 1951, josta muutin parivuotiaana Kuopioon ja seitsemänvuotiaana Joensuuhun, jossa kävin Niinivaaran kansakoulua ja Joensuun Normaalilyseota.

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1971. Tampereen yliopistossa opiskelin mm. suomen kieltä, yleistä kirjallisuutta ja tiedotusoppia. Valmistuin maisteriksi vuonna 1977 ja toimin Tampereen seudulla yläasteen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana vuoteen 2011, jolloin jäin eläkkeelle ja muutin takaisin Joensuuhun.

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina kuluneet elämääni. Opin itsekseni lukemaan viisivuotiaana, ja siitä saakka olen lukenut kaikenlaista. Kirjoitin runoja pikkuvihkoon kuusivuotiaana ja koulun kirjoituskilpailuista sain palkintoja. Olin pienenä ujo ja hiljainen enkä uskaltanut sanoa koulussa, että osasin jo lukea. Pidin koulusta, ja opettajat olivat minulle tärkeitä aikuisia. Ehkä siksi opettajan ammatti ei ollut yllätys, vaikka olin vannonut, etten ainakaan opettajaksi rupea.



PITKÄ TIE KIRJAILIJAKSI

Näytelmäni Tienristeys esitettiin Jouko Turkan nuorisoteatterissa vuonna 1968 Joensuussa. Kesällä 1970 ilmoittauduin kirjoittajaseminaarin, mutta en ehtinyt paikalle. Jouko Tyyri lähetti satuni Sipulikukkatyttö Yleisradioon, ja se tuli ulos sunnuntain satuna syksyllä 1970. Opiskeluaikana kävin kirjoittajaryhmissä. Osallistuin myös Oriveden kirjoittajakursseille, jotka olivat tärkeitä henkireikiä.

Lähettelin tekstejä kilpailuihin ja välillä menestyinkin. Kustantajia kiusasin teksteilläni harvakseltaan. Nyt myöhemmin harmittaa, etten osannut arvostaa saamiani pitkiä ja osin kannustaviakin palautteita.

Kouluun tein näytelmiä. Innostuin teatterista ja pyrin teatterikouluun ohjaajalinjalle. Pääsin pääsykokeisiin.

Viita-Akatemian kävin Tampereella 1990-92. Se oli tärkeää aikaa.

Koulutyön lomassa kirjoittamisesta ei tullut mitään. Otin virkavapaata kirjoittamista varten, ja myöhemmin hyödynsin kaikki vuorotteluvapaat.

Honkain keskellä -romaanin kirjoitin moneen kertaan. Tammi julkaisi sen 2002 (http://www.kiiltomato.net/honkain-keskella), mutta sitä ennen ilmestyi vuonna 2000 novellikokoelma Pyörre, joka oli mukana Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailussa. (http://www.kiiltomato.net/pyorre/)

KIRJOITTAMISESTA

Olen kirjoittanut ja kirjoitan sekä runoja, novelleja, lyhytproosaa, satuja ja näytelmiä sekä kolumneja.

Runot syntyvät melkein itsestään. Yksittäinen ajatus, lause tai sana alkaa vaivata ja muuntautuu runoksi. Löydän runoja päiväkirjastani, muistilapuista sekä mukana kulkevasta muistikirjasta. Kehittelen runokokoelmaa parhaillaan ja mietin, mitkä runot mahtuvat mukaan ja mitkä pitää jättää odottamaan seuraavaa kokoelmaa.

Olin kymmenen vuotta mukana tamperelaisessa runoimprovisaatioryhmä Muuntajassa. Teimme runoja yleisön antamista sanoista, ja kellonsoittaja soitti kelloa, kun runo oli valmis. Se oli hauskaa ja samalla kamalaa. Esiinnyimme ympäri Suomea, yleisön määrä vaihteli muutamasta satoihin. Olisin Muuntajassa vieläkin, jos en olisi muuttanut Joensuuhun.

Lyhyet novellit syntyvät asioista, ihmisistä ja tapahtumista, jotka ovat jääneet vaivaamaan. Novellit lyhenevät jokaisella kirjoituskerralla. Novellikokoelma on kehitteillä.

"Romaani on sika, joka syö kaiken", sanoi Matti Pulkkinen Oriveden kirjoittajakurssilla vuonna 1981. Muutama romaaniviritelmä on kesken, ja osa jääneekin. Nyt minulla on kaksi aihetta, jotka taistelevat ensisijasta mielessäni. Olen jo taipumassa siihen, että yhdistän aiheet samaan romaaniin.

Näytelmiä olen tehnyt tilauksesta tai kilpailuihin. Henkilöiden lukumäärä on helpottanut kirjoittamista. Otan tilauksia vastaan!




Taustan taulu: Kirsti Tuokko



Comments