Tyrnävän Haurukylä

FM Mauri Junttila



Entinen Temmeksen Haurukylä on nykyisin Tyrnävän Haurukylä. Se on pieni pohjoispohjalainen maalaiskylä, mikä sijaitsee Temmesjokivarressa Alatemmeksen ja Yli-Temmeksen välissä. Kylää löytyy molemmilta puolelta Temmesjokea.



Haurukylän keskeisimmät alueet olivat ennen valtatie nelostien varressa. Kylä jäi hiukan sivuun valtatiestä 1950 - luvun alun nelostien uuden linjauksen myötä. Temmes ja Haurukylä ovat olleet osa Tyrnävää 1.1.2001 lähtien. Pieni Temmeksen kunta lakkautettiin ja sitä liiteltiin naapurikuntiin, pääosin se liitettiin Tyrnävään.



Haurukyläkin on kokenut 1900 – luvun maaseudun muutoksia, joita koettiin paljon Suomessa. Esimerkiksi 1. maailmansodan aikoina pian Suomen itsenäistymisen jälkeen itsenäistyi talojen entisiä torppia pieniksi maatiloiksi. Siihen antoi mahdollisuudet uusi torpparivapautuslaki (lokakuu 1918). Se osaltaan lisäsi Temmeksen Haurukylään asukasmäärää.



Haurukylän väestö lisääntyi paljon toisen maailmansodan aikana ja jälkeen Suomen viime sodissa menetettyjen suurien maa-alueiden sotaevakoiden uudelleen asuttamisen myötä. Haurukylään rakennettiin sotien jälkeen lukuisasti myös rintamamiestiloja. Niiden perheet lisäsivät asukasmärää. Toisilla seuduilla sanoivat ennen vanhaan metsiin rakennettuja uusia maatiloja myös ”kylmiksi tiloiksi”. Nähtävästi niitä sanottiin siksi, kun niitä rakennettiin asumattomiin metsiin ja korpimaille.



Sotien jälkeen syntyi paljon lapsia. Silloin syntyivät niin sanotut suuret ikäluokat. Niistä vuonna 1947 syntyneiden pienokaisten määrä 108 168 lasta oli lukumäärältään suurin. Nähtävästi kyseiseen ilmiöön vaikutti pitkän II maailmansodan ajan sotakauden päättyminen Suomesta? Monet entiset rintamamiehet halusivat yrittää elämässään eteenpäin perheellisinä, vaimon ja lasten kanssa.



Sittemmin, ajan myötä myös Haurukylän väestö alkoi vähentyä voimakkaasti. Samanlaista maalaiskylien ennen niin voimakasta väkimäärän kasvua ja myös muutakin kylien kasvua ja muuttumista oli ollut sotien jälkeen. Sitä oli ollut esimerkiksi asuttamisen myötä tulleiden suurten pellonraivauksien myötä. Myöhemmin oli asukasmäärien vähentymistä ja kylien kuihtumista ja pienenemistä. Kylät alkoivat hiljentyä. Kyseistä käytäntöä oli ennen myös muualla Suomessa.


Haurukylän kansakoulu



Pienen maaseutukylä Haurukylän keskeinen rakennus oli kansakoulu, kyläkoulu. Se alkoi toimia Temmeksen kunnan koululautakunnan alaisena kansakouluna jo kauan sitten. Esimerkiksi niillä seuduilla 1920 - luvulla syntyneet lapset kävivät kansakoulunsa siellä. Haurukylän kansakouluun piisasi lapsia, koululaisia pitkään, vuosikymmeniksi. Koulua, jopa laajennettiin 1950-luvun lopuilla suurten ikäluokkien tullessa kouluikään. Entuudestaan siellä olleen koulurakennuksen viereen rakennettiin uudisrakennuksena rakennus lisäluokkia ja opettajien asuntoja varten. Haurukylän kansakoulu on lakkautettu jo kauan sitten. Kylän koululaiset alettiin kuljettaa koulukyydeillä jo kymmeniä vuosia sitten muihin lähiseutujen kouluihin.



Haurukylän kansakoulua sanottiin ennen myös Mikkolan kouluksi. Se jakoi pihapiirinsä viereisen Mikkolan talon kanssa. Mikkolan maalaistaloa isännöi esimerkiksi 1950-1960 luvuilla maanviljelijä Ville Luttinen. Koulun vieressä oli SOK:laisen Limingan osuuskaupan sivumyymälä. Sieltä, esimerkiksi 1950-luvulla kansakoululaisina olleet kävivät ostamansa karkkia. Toisinaan koululasten asiana oli ostaa kahvipaketti kotiinviemisenä. Kahvin säännöstely loppui Suomesta vasta vuonna 1954, mutta kahvia oli voitu ostaa melko vapaasti jo Helsingin olympialaisten (1952) ajoista.



Kun, Haurukylän kansakoulussa oli koulun juhlatilaisuuksia. Tavanomaisesti koko kylän väki, vaikka eivät enää olleet koululaisia, osallistuivat niihin. Kansakoulun tiloissa pidettiin ennen myös jokavuotiset Temmeksen seurakunnan kinkerit. Koulun kookas piha-alue toimi kesäisin kyläläisten lentopallon peluupaikkana. Koulun pihaa oli paljon myös maantien toisella puolella.



Mikkolan mylly ja saha



Haurukylän erikoisuuksia ja nähtävyyksiä on Temmesjoen rannassa, sen eräässä pienessä saaressa sijaitseva Mikkolan mylly ja saha. Sen arvellaan olevan peräisin vuodelta 1889. Vanhimpien rakennusosien on arvioitu olevan jopa 1700 - luvulta. Siihen kuului vesimylly viljan jauhamiseen sekä puuraaminen saha lautojen ja lankkujen sahaamiseen. Pienessä Temmesjoessa oli ollut veden virtausta kohtalaisesti. Mikkolan mylly oli toiminut lähes aina, ymäpärivuotisesti. Se on entisöity Temmeksen kotiseutuyhdistyksen toimesta vuonna 1987. Haurukylän Mikkolan mylly - ja saha kuuluvat nykyisin Tyrnävän kulttuuripolkuun.


Temmeskaivuri



Temmeksen Haurukylän ”Lännentien” puolen maanviljelijä, keksijä Hannes Pehkonen kehitteli 1950-luvun aluilla Temmeskaivurin. Hän rakensi, valmisti 1. Temmeskaivurin protootyypin puusta. Hän ideoi, keksi ja kehitteli sen itse. Sittemmin Temmeskaivuria alkoi valmistaa Raahen Konepaja OY, luonnollisesti metallisena versiona. Se oli aikoinaan hyvin suosittu kaivulaite. Sittemmin sen syrjäyttivät hydraulisin sylinterein toimivat kaivulaitteet, kaivinkoneet, hydrauliset traktorikaivurit. Temmeskaivureita löytyy edelleen kone-/laitekeräilijöiden tiloista, halleista.



Temmeskaivuri sai käyttövoimansa traktorin takapään kardaaliakselista. Kaivulaitteen käyttövoimaa hyödynnettiin sinkkiköysien avulla. Kaivulaitteen puomia ja kauhaa ohjailtiin käsivivuilla ja polkimilla. Traktorin perään kiinnitetty, pultattu Temmeskaivuri kykeni toimimaan suunnilleen puolenympyrän kehän alueella.



Temmeskaivuria oli ehkä eniten asennettuna sinisen diesel Fordson Major traktorin takapäähän. Se saattoi toimia myös omilla pyörillä, kuin pienenä peräkärrynä traktorin perässä. Sinne käyttövoima siirtyi muutamien metrien mittaisen kardaali-/nivelakselin välityksellä.



Temmeskaivuria voitiin ennen vanhaan nähdä esimerkiksi kaivamassa pelloille, viljelyksille sekä metsien-, peltojenreunoille veto-ojia. Sillä kykeni kaivamaan kohtalaisen suuria kanavia ja viemäreitä. Se saattoi toimia myös tehokkaana työvälineenä hiekka-, soramontuilla kuormaamassa hiekkaa ja/tai soraa kuorma-autojen sekä traktoreiden kyytiin.



Temmeskaivurin saattoi ehkä ajatella olleen kevyemmän version vanhan ajan kaivukoneista ”hullu-Jusseista”. Nehän olivat rautaisilla teloilla varustettuja ja jo siksikin hyvin raskaita. Temmeskaivurin saattoi ruuvata pois ”Majurin” perästä ja lähteä sillä vaikka kyntään, äestään peltojaan. Peräkärrymallisen Temmeskaivurin käyttövoimana olleen maataloustraktorin saattoi ottaa helposti milloin tahansa muuhun käyttöön.


Moukka


Haurukylään liittyy merkittävänä osana Moukan talo. Se oli aikoinaan ollut melko kookas talo. Sen maille perustettiin uusia maatiloja esimerkiksi sotaevakoille ja rintamamiehille. Moukan talon nimi on joskus kirjoitettu Moucka. Talo on edelleen Haurukylässä. Nykyisin sitä isännöivät Isokoski - nimiset.


Moukka oli kuulunut ennen emäpitäjä Liminkaan, niin kuin muutkin kyseisen alueen ja Yli-Temmeksen talot ja maat. Moukan taloon liittyvänä voi mainita Ruotsin vallan aikana valtiopäivämiehenä toimineen Abraham Schroderuksen (vv. 1690-1775). Hän oli kulkenut Tukholmassa talonpoikaissäädyn edustajana.


Abraham Schroderus oli ollut aikoinaan Rantsilassa kappalaisena toimineen Petter Schroduksen nuorin poika. Abrahamin isä oli kuollut pojan ollessa vielä pieni. Tarina kertoo, että Abrahamista oli tullut maanviljelijä siksi, koska hänen leskiäidillään ei ollut varaa kouluttaa häntä. Abrahamin vaimon Margaretha Schroderuksen os. Zimmermannin (vv. 1697-1738) Pyhäjoen kunnankirjurin tyttären sukulinjaus etenee Sursill sukuun. Hänen sukulinjauksensa loppupäässä on jopa kaksi eri sukulinjausta Sursilleihin. Kuoltuaan Moukan Margaretha emäntä oli haudattu Limingan kirkon alle.


Hauru


Haurukylän Hauru on kylän vanhimpia taloja. Kylä on nähtävästi saanut nimensä siitä. Haurun talon vieressä on kookas Haurunkangas. Sieltä ajettiin aikoinaan paljon hiekkamaa-ainesta, kun tehtiin uutta nelostietä läpi Temmeksen. Hiekkakankaaseen jäi laajamittaisen hiekanajon jälkeen suuria monttuja. Niitä jäi jopa niin kookkaita ja syviä, että niissä saattoi uida kesäisin.


Haurunkankaalta ja talon pelloilta on löytynyt kivikauden esineitä. Eräitä kiviesineitä on esillä Oulun Ainolan maakuntamuseossa. Haurun taloa isännöi ja viljeli lähes nykyajoilla Albert Rusila niminen Helka vaimonsa kanssa. Albert isäntä toimi pitkään myös Temmeksen Osuuspankin johtajana. Nykyisellä ajalla, Haurukylän ollessa osa Tyrnävää, Haurunkankaan reunalle, nelostien varteen, likietuiselle paikalle on nousemassa Tyrnävän Haurukylän teollisuuskylä.


Temmesjoki


Temmeksen halki virtaa noin 80 kilometrin mittainen Temmesjoki. Se on eräs Pohjanlahteen vetensä laskeva joki. Ennen merta siihen yhtyvät Tyrnävänjoki ja Ängeslevänjoki Limingan kunnan alueella.

Temmesjoessa on ollut aina jonkin verran kalaa. Temmesjoki on aikoinaan ollut tulvivia jokeja. Sen tulvavedet eivät kylläkään ole ryöstäytyneet pelloille samoin, kuin tekivät Pohjos-Pohjanmaan Siikajoen vedet Rantsilan Mankilankylässä. Mutta, keväisin haurukyläläiset olivat purkaneet pois pienet joen ylittävät puusiltansa. Esimerkiksi koululaiset olivat silloin ylittäneet Temmesjoen veneillä. Jo, useiden kymmenien vuosien ajan Haurukylän Temmesjoen toisen puolen asukkaiden kulkua on helpottanut hyväkuntoinen ”Lännentieksi” nimetty kylätie.


Toimeentuloa


Haurukyläläiset saivat pitkän aikaa toimeentulonsa karjanhoidosta. Se oli ollut omien lypsykarjojen hoitoa. Jokaisella kyläläisellä oli ollut lukumäärältään enemmän tai vähemmän ”isotissisiä” lypsylehmiä. He lähettivät niiden maidot meijeriin. Heillä oli ennen ollut myös sikoja, lampaita ja kanoja. Ennen hevoset olivat tyypillisiä Haurukylän kyläkuvassa. Osa heistä kulki talvisin hevosten kanssa metsätöissä. Metsätöitä löytyi paljon lähiseutujen metsistä. Monet kylän miehet kulkivat kuorimassa paperipuuta lähimetsissä. Se oli tavanomaisesti kahden metrin mittaista havupuuta. Joskus oli myös metrin mittaista paperipuuta. Niitä sanottiin pölleiksi. Jotkut kyläläiset kulkivat rakennustöissä. Niitä myös löytyi tavanomaisesti lähiseuduilta ja jopa naapuritaloista niin sanotun sodan jälkeisen jälleenrakennuskauden aikana. Joitakin haurukyläläisiä hakeutui niinä aikoina ja myöhemmin ansiotöihin Ouluun. Haurukyläläiset alkoivat hankkia kohta 1960-luvun alusta traktorikaivureita, joilla kulkivat ansiotöissä veto-ojien kaivuissa.


Haurukylä koki tyypillisiä suuria suomalaisia yhteiskunnan muutoksia sekä kyläilmeiden, -kuvien muuttumisia Suomen viime sotien jälkeen. Niihin kuului esimerkiksi monien uusien pihojen rakentamiset tai entisten kunnostamisia. Ne tarjosivat monille ansiotyötä. Oli paljon myös peltojen raivaamisia ja kanavien, viemäreiden kaivamisia vanhaan lapiopelien ja rautakankien aikaan. Ne myös antoivat monille ansiotyötä. Sittemmin 1950-luvun lopuilla alkoi Haurukyläänkin tulla runsaasti metsien ojittamisia ja lannoittamisia sekä lisäkanavointeja. Ne puuhat antoivat myös töitä kyläläisille pitkiksi ajoiksi.


Lähteitä:


http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2075

http://fi.wikipedia.org/wiki/Haurukyl%C3%A4

http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=547&TYPE=HTML&LANG=FI

http://www.tyrnava.fi/kaavoitus/documents/Haurukylanteollisuusalueenasemakaavaselostusluonnos_000.pdf

http://www.tyrnava.fi/img/ajankohtaista/1532_liite1.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_ik%C3%A4luokat

http://www.youtube.com/watch?v=sLfjIMsXWHk

http://www.youtube.com/watch?v=tiVl2VvIEHE

http://www.youtube.com/watch?v=6D5Z8l-85aY

Temmeksen Haurukylän kansakoulussa vuonna 1952 aloittaneita  oppilaita alempien yläluokkien  luokkakuvassa