Levinson

Levinsonin elämänkulkumalli

1.1 Perusteluja ja taustaa elämänkulkumallin valinnalle

Elämänkulku (life course) on termi, joka viittaa siihen, että elämä kehkeytyy vuosien saatossa, ajan virrassa. Elämänkulku on erilaisten voimien vuorovaikutusta: yksilö voi omilla valinnoillaan ja päätöksillään suunnata elämäänsä ja samalla hänen oma elämänsä on vuorovaikutuksessa kaikkeen sitä ympäröivään sekä myös satunnaisiin tapahtumiin. Elämänkulkuun sisältyy pysyvyyttä ja muutosta, jatkuvuutta ja epäjatkuvuutta, säännöllistä kehitystä yhtä hyvin kuin taantumista ja kaoottista epävakautta. Tätä sisältöä voidaaan jäsentää ja omasta mielestäni Levinsonin elämänkulkumalli antaa monipuolisen ajattelutuen sekä tulkita että ymmärtää ihmisen elämään liittyviä monimutkaisia lainalaisuuksia sekä sattumien ja tahtumien vaikutusta. Olen sillä kannalla, että Levinsonin mallia voidaan menestyksellä hyödyntää esimerkiksi elämänkulkuun liittyvän koulutuksen ja oppimisen kehittämisessä yksilö-, ryhmä ja yhteisötasolla. Elämänkuluun liittyvällä oppimisella tarkoitan tällöin kaikkea sitä oppimista, jota tapahtuu koko elämän aikana ja joka tuottaa yksilön tarpeellisena pitämää tietämystä, osaamista, taitoja sekä kompetenssia parantaen samalla hänen ja ympäröivän yhteisön elämänlaatua. Seuraavassa lyhyt katsaus Levinsonin elämänkulkumalliin.

1.2 Levinsonin elämänkulkumalli

(päälähde: http://www.essaysample.com/essay/000934.html)
Daniel Levinson kehitti vuonna 1977 ihmisen elämänkulkumallin. Hänen kehityksellinen teoriansa muodostuu elämän kattavista vaiheista ja se ulottuu lapsuudesta vanhuuteen. Useimmat kehitysteoriat, kuten Freudin psykoseksuaalinen kehitysteoriaa tai Piagetin kognitiivinen kehitysteoria päättyvät elämän teini-ikään. Toisin kuin useimmat muut teoriat, Levinsonin elämänkulkuteoria kattaa aikuisikän kokonaan. Levinsonin kehittämä teoria perustuu neljänkymmenen 35-45 vuotiaan amerikkalaismiehen elämänkerrallisiin haastatteluihin ja kattaa useita ammattiryhmiä, kuten biologian professoreita, kirjailijoita, kaupan alan henkilöitä sekä teollisuustyöntekijöitä. Valinta oli tuolloin asiallinen, mutta nykypäivänä sen voisi tehdä toisinkin. Levinsonin tekemät kokeelliset tutkimukset olivat 1-2 tuntia pitkiä ja käsittivät 6-10 haastatteluja. Kysymykset keskittyivät teini-iän jälkeisiin elämänvaiheisiin ja haastattelut painoittuivat (i) taustoihin (koulutus, uskonto, poliittiset käsitykset), (ii) elämän päätapahtumiin ja (iii) käännepisteisiin. Elämänraketeen käsite (eli miesten sosiokulttuurinen maailma, osallistuminen muuhun maailmaan sekä heidän erilaiset näkökulmat itsestään) on Levinsonin teorian pääsisältönä. Kunkin henkilön oma elämä etenee heidän ikävaiheidensa mukaisesti.
Levinsonin mallissa on kaksi (2) keskeistä osaa: (i) stabiilivaiheet ja (ii) muutosvaiheet. Stabiilivaihessa  henkilö tekee ratkaisevia elämämänvalintoja, rakentaa oman elämänsä rakenteensa valinnoilleen ja pyrkii kohti asettamiaan päämääriä. Siirtymävaihe on siirtymä vaiheesta toiseen eli yhden vaiheen päätös ja sitä seuraavan vaiheen alku. Levinsonin malli sisältää viisi (5) päävaihetta. Ne ovat (i) varhaisnuoruus (ikä 0 - 22 vuotta), (ii) varhaisaikuisuus (ikä 17 - 45 vuotta), (iii) aikuisuuden keskivaihe (ikä 40 - 65 vuotta), (iv) aikuisuuden myöhäisvaihe (ikä 60 - 85 vuotta) ja (v) vanhuusvaihe (ikä yli 80 vuotta). Levinson toteaa, että ”muutos yhdestä vaiheesta toiseen on massiivinen kehitysaskel ja vaatii usean vuoden siirtymäajan." (Levinson, 1977)  Tämä selittää, miksi vaiheissa on siirtymäaikaa. Levinsonin ensimmäistä aikuisvaihetta kutsutaan varhaisaikuisuudeksi (engl. the Early Adult Transition Period). Tämä vaihe on samanlainen kuin Eriksonin psykologisessa teoriassa siinä mielessä, että molemmissa tarkastellaan nuoren aikuisen identiteettikriisiä tai rooliepäselvyyttä. Tässä vaiheessa nuoret aikuiset itsenäistyvät (taloudellisesti tai muuten) ja jättävät synnyinkotinsa. Tämä on muutosvaihe, koska silloin teini-ikä päättyy ja aikuisuus alkaa. Toinen vaihe on stabiilivaihe, koska se edustaa aikaa, aikuinen hakee itselleen roolin, asettaa päämäärät jaa rakentaa elämäänsä. Kehittyy tuottaa siis roolittuneita ja tulevaisuuttaan koskevia valintoja tehneitä nuoria aikuisia. Levinson uskoo, että tässä nuori henkilö unelmoi tulevasta urasta, perhe-elämästä ja asemasta. Levinson uskoo niin ikään, että vanhemman mentorin tai opettajan läsnäololla on suuri vaikutus nuoren valitseman urakehityksen esteistä selviämiselle. Kolmatta vaihetta, joka on jaettavissa kahteen osaan, kutsutaan ”kolmenkympin”- siirtymävaiheeksi (engl. Age 30 transition). Sen ensimmäisessä vaiheessa nuori aikuinen reflektoi uraansa ja aikaansaannoksiaan sekä suunnittelee tulevaa etenemistään sekä niiden merkitystä tai status-arvoa urapolulla. Lisäksi hän suunnittelee perheen perustamista sekä aloilleen aasettumista. Levinsonin omin saanoin sanottuna ”kolmenkympin”-siirtymävaihe ”antaa mahdollisuuden työskennellä ensimmäisen aikuisiän virheiden ja rajoitusten rakenteissa sekä (samanaikaisesti) luoda perustaa uusille paremmille rakenteille,  joiden avulla varhaisaikuisuuden vaihe saadaan uudelleenorientoitua parempaaan suuntaan.” (Levinson, 1977) Tässä mielessä tarkastellen ”kolmenkympin”-siirtymävaihe vastaa Eriksonin autonomiavaihetta suhteessa häpeä- ja epäilyvaihetta eläviin ”nynneröihin”.  Levinsonin ”kolmenkympin”-siirtymävaiheen toinen osa on vakautumisvaihe.  Silloin henkilö kokee tarvetta yhteiskunnallisen roolinsa vahvistamiseen joko urallaan tai perheen parissa sen mukaan, mikä kullakin on tärkeintä elämänrakenteessaan. Levinsonin mallin neljäs vaihe on itsenäistymisvaihe (engl. Becoming One's Own Man or BOOM phase) ja siinä vaiheessa ihmiselle syntyy vallanhalu. Hän haluaa, että tekemisen vapaus, valta ja oman äänen kuuluvuus lisääntyvät, mutta samalla kehittyy myös raskas vastuun taakka.
Tämä on samalla konfliktien aikaa, koska ihminen näkee jo edessään tulevan täysaikuuden taistelut ja jättää hyvästit edeltävän aikuiskauden ohitetuille karikoille. Levinson luonnehtii tätä ”murtautumisena ulos” kuvatakseen aikuisuuden rajua muutosta. Kyseessä on elämän suurin muutosvaihe eli keski-iän muutos. Keski-iän muutoksessa eli ikävuosina 40-45 aikuinen kokee elämänsä kehityksellisen käännepisteen. Niin ikään hän tutkiskelee paljon sisintään, reflektoi itseään, tarkastelee menneitä elämänvaiheitaan ja saavutuksiaan sekä arvio uudelleen omia päämääriään. Levinsonilla on se käsitys, että hyvin harvoille keski-iän muutostavaihe on vaikea. Kipeimmät kokemukset liittyvätkin yleensä rajuihin tavoitteiden – ja elämänmuutoksiin. Vaikka aikuiset eivät muuttaisikaan elämänrakennettaan, heidän on punnittava asioitaan ja sitouduttava tavalla tai toisella hyväksymään entinen. Tällä pohdinnalla on Levinsonin mukaan hyvin paljon positiivisia vaikutuksia. Levinson uskoo, että ”keski-iän muutosvaiheissa syntyneet elämänrakenteet vaikuttavat merkittävästi tyytyväisyyteen” (Levinson, 1977). Levinson olettaa, että joillekin tämä vaihe nimen omaan antaa paremman elämän suunnan ja lisää täyttymyksen tunnetta. Hän myös korostaa, että elämänrakenteiden kehittyminen on elämän läpi jatkuva prosessi. Levinson siis toteaa, että keski-iän muutosvaihe ei jää ihmisen viimeiseksi muutoksen ja kasvun vaiheeksi. Hän uskoo, että muutosta tapahtuu myös aikuisuuden myöhäisemmissä vaiheissa ja korostaa,  että ”niin kauan kuin elämä jatkuu, mikään muutos ei merkitse mahdollisuuksien lisäkehittymisen haasteiden loppumista.” (McAdams and Levinson, 1977).

Lähdeluettelo

Levinson, Daniel J. "The Mid-Life Transition: A Period in Adult Psychosocial Development." Psychiatry, vol. 40 May 1977, 99-112
Essay sample on ”Daniel Levinson's Model of the Season's of a Man's Life”, Esse
Luettu 20.9.2008 lähteestä http://www.essaysample.com/essay/000934.html


Comments