Rationalis

Ihmisen käsityskyvyn rajoista

Mietiskelijät saavuttavat sanoin selittämättömiä tietoisuudentiloja ja alkavat sitten selittää niitä sanoin. He käyttävät valaistumisensa tulkinnoissa aikaisemmin oppimiaan käsitteitä jo siitäkin syystä, että he toki haluavat lukijoitten ymmärtävän heitä. Se puolestaan johtaa armotta täysin vääriin johtopäätöksiin.

Nykyaikana selitämme sanoin erinäisiä tieteen tuloksia, joita ei voi ilmaista jokapäiväisiä käsitteitä käyttämällä. Maailman ja ajan syntyyn liittyy asioita, joita evoluution luomien aivojemme on vaikea sulattaa. Tapahtumien välisten syiden ja seurausten näkeminen on niiden käsittämisen ja tieteenkin teon välttämätön perusta, jota ei saa kuitenkaan kvanttifysiikassa aina soveltaa.

Antiikin filosofi Platon selitti demiurginsa luoneen kosmoksen olemassa olevasta aineesta. Tuo Mahtiotus vain järjesteli kaaosmaista materiaa. Aristoteles turvasi toiseen tapaan pysyä tajuamisen rajoissa väittämällä, että maailma oli ikuinen ja luomaton. Kristityt päättivät uskonsa kehittyessä, että Jumala loi kaiken tyhjästä. He ajattelevat toki, että ihan tyhjästä kaikki ei syntynyt siinä mielessä, että ainakin Jumala oli olemassa. Syitä ja syyllisiä on ihan pakko kaiken takana olla.

Kristinuskon opit perustuvat osittain näiden em. kreikkalaisten filosofien oppeihin. Siitä syntyi ristiriitoja, joiden pois selittäminen vaati loogista kikkailua. Kirkkoisä Augustinus (k. 430) totesi, että Jumala loi ajan maailman kera. Näin päästiin eroon ilkeistä kysymyksistä siitä, mitä Jumala puuhasi ikuisuudet ennen kuin Hänen päähänsä juolahti luomakunnan luominen. Jumala itse on ajan ulkopuolella.

Tavallinen kuolevainen päättelee toki, että kai Jumala oli olemassa ennen kuin loi maailman. Väitä siinä sitten, että ei niin voi sanoa, koska aikaa ei ennen luomista ollut. Jumala ei päättänyt luoda maailmaa minään ajan hetkenä, koska Häntä eivät ajalliset mitättömyydet koske. Sanan ”ennen” käyttö on sekin tässä tapauksessa laitonta. Augustinus ratkaisi tämän pulman kertomalla, että kas, Jumala loi nämä ennen/nyt/jälkeen samalla kuin ajankin tekaisi.

Katolisen kirkon arvostama Tuomas Akvinolainen selitti 1200-luvulla, että kosmoksen ikuisen olemisen ja luomisen välillä ei ole mitään ristiriitaa. Ei kai mikään estänyt kaikkeen kykenevää Jumalaa luomasta maailmaa, jolle antoi tämän varsin vaatimattoman ikuisen olemassaolon ominaisuuden? Tosin hän turvautui myös siihen nykyäänkin vielä yleisesti hyväksyttyyn temppuun kertomalla, että ilmoituksen sanoma piti otettaman todesta siitä riippumatta, mitä mieltä tiede ja järki asiasta ovat. Nykyaikana vaatimus on muotoa ”tieteen tulokset on otettava todesta riippumatta siitä, mitä uskonto ja järki niistä sanovat.”

 Tiede on luonut omat versionsa synnyistä syvistä. Sen mukaan universumi ilmaantui alkuräjähdyksessä. Sitä ennen ei ollut olemassa ainetta, aikaa eikä edes tyhjää tilaa, josta universumi sijansa valtasi. (Nytkään ei saisi käyttää tuota ”ennen.”) Näittenkin väitteitten ”ymmärtämisen” kanssa on niin ja näin.  Yritä sielusi silmillä nähdä universumi, joka syntyy ei-missään paikassa eikä synny minään ajan hetkenä. Se laajenee loputtomasti, mutta älä kysy, mihin se laajenee. Se näet laajenee tilaan, jota ei ole olemassa ennen kuin se on sen tilan vallannut. Ja muista, että tuo edellinen lause on mieletön sanojen ketju, joka ei tarkoita yhtään mitään.

Tiede on edennyt uskontoja pitemmälle näillä älyllisillä poluilla väittäen, että universumi syntyi ”ei-mistään” ilman syytä. Tuota ”ei-mistään” selitetään sitten esimerkiksi kertomalla, että se tarkoittaa alinta mahdollista energiatilaa, jossa ei ole aikaa tai materiaa.  Fyysikoitten mielestä kvanttikenttä on kenties jotain, mikä ei ole mitään. Se ei ole kuitenkaan sama tyhjä kuin uskonmiesten tyhjä.

Tieteen versiossa Jumala on asian selittämisessä tarpeeton. Jotkut henkisyyden gurut ovat selättäneet tieteenkin väittämällä, että aikaa ei ole sen synnynkään jälkeen olemassa ja että kaikki materiaalinen on pelkkää harhaa. Mutta eivätpä hekään ole kaikesta eroon päässeet, sillä ei kai Harha sentään täysin ei-mitään ole? Tässä versiossa Ei-kukaan loi 13,7 miljardia vuotta sitten harhoja tyhjästä, joten onhan se toki ymmärryksen poluilla askel eteenpäin.

Käyttämämme kieli käsitteineen on menettänyt kykynsä selittää tieteen tuloksia niin, että pystymme ymmärtämään ne samassa mielessä, kuin ymmärrämme syy-seuraus ketjua soveltamalla arkiset tapahtumat. Kykenemme ehkä tajuamaan väiteketjujen loogisuudet, mutta emme ”ymmärrä” niitä sillä varsinaisen ”ymmärtämisen” tasolla.

Koska en pysty kunnolla selittämään, mitä edellisellä tarkoitan, julistan asian mysteeriksi. 

Alisivut (1): Sensus divinitatis
Comments