Naturalis

Kansanfysiikkaa

Justin Barrettin kirjassa Cognitive Science, Religion, and Theology kerrotaan, mitä tekijä ajattelee uskontojen henkisten olioitten synnystä. Esitän seuraavassa kirjan ajatusten perusteella, miten ihmiset synnynnäisten kognitiivisten kykyjensä avulla ympäristönsä kiinteitten esineitten käyttäytymisen käsittävät. Se on fysiikkaa, joka ymmärretään luonnostaan ilman mitään koulufysiikan oppeja. Se, osaisimmeko ilman opetusta kertoa siitä, on sitten eri asia. Lapset oppivat nopeasti, että jos pienempäänsä tönäisee, se kaatuu. Koulussa opettaja sitten kertoo, että kas, se johtuu jatkuvuuden laista tai voima ja vastavoiman laista tai kappaleen liikemäärien eroista ja silleen.   

Maailman havaitseminen alkaa sillä, että koodaamme tilan, jossa olemme. Sitten alamme tutkia, mitä kohteita on näkyvissä. Tämän mahdollistavat ominaisuudet ovat synnynnäisiä kykyjä, jotka toki vaativat sen, että kasvavat lapset yleensä kokevat erilaisia ympäristöjä ja siellä olevien esineiden ja olioiden kirjon.

Kohteet ryhmitellään sitten viiteen intuitiiviseen ontologiaan: tilaentiteetit, kiinteät objektit, elävät asiat (jotka eivät liiku itsestään), elolliset oliot ja henkilöt. Näihin myös kategorioiksi kutsuttuihin liitetään sitten automaattisesti joukko juttuja, joita niihin käyttäytymiseen odotetaan kuuluvan. Esimerkiksi kiinteitten objektien ajatellaan olevan jossain paikassa jonain ajan hetkellä, mikä ei päde enää henkisten otusten suhteen.

Universaaleilla tarkoitetaan kaikille kategorioille yhteisiä odotuksia. Ne ovat syy-seuraussuhteitten käsittämisissä oleellisia asioita. Aika kulkee aina yhteen suuntaan, luontoa koskevat käyttäytymisen lait ja säännöllisyydet ovat olleet aina samoja ja tulevat sellaisia aina olemaan.  Syy on ennen seurausta, se on toki selvää jo määrittelyn perusteella.

Edellä luetellut asiat kuuluvat kansanfysiikkaan, jota myös naiiviksi fysiikaksi kutsutaan.  Kiinteys tarkoittaa oletusta, että kiinteät esineet eivät noin vain kulje toisen samanlaisen läpi eivätkä ne voi olla samaan aikaan samassa paikassa. Koheesio tarkoittaa sitä, että jos vedät vaikka kumiletkua toisesta päästä, koko letku seuraa mukana. Objektit kulkevat siirtyessään paikasta toiseen kaikkien välillä olevien paikkojen läpi, mitä kutsutaan jatkuvuudeksi. Jos kiinteä esine osuu toiseen kevyempään esineeseen, kevyempi joko alkaa liikkua tai sen liiketila jotenkin muuttuu. Ja oletamme, että esineet ovat näkyviä ja kosketeltavissa.

Kvanttifysiikassa tutkitaan fotonien ja elektronien kaltaisia äärimmäisen pieniä hiukkasia, joihin nämä odotukset eivät enää päde. Elektroni voi olla samaan aikaan useassa eri paikassa, asioita tapahtuu ilman syitä ja seurauskin voi olla syytä ennen. Aika voi periaatteessa kulkea sekä tulevaan että menneeseen päin. Puhumiset tyhjiöistä vaativat melkoiset selittämiset tyyliin ”tyhjiö tarkoittaa kvanttikentän alinta mahdollista energiaa tilaa” ja siellä saattaa silti olla virtuaalihiukkasiksi kutsuttaja otuksia, joiden väittäminen olemassa oleviksi on silti kyseenalaista.

Onneksi tavallisessa elämässä kohtalaisen suurten esineitten parissa riittää osata edellä kuvattua naiivia kansanfysiikkaa. Siihen evoluutio on aivojen kyvyt sovittanut, joten voimme jättää elektronien ja fotonien ymmärtämisen niiden kemian ja fysiikan huoleksi. Voimme ainakin jossain määrin luottaa siihen, että ne kertovat tietoiselle mielelle sen, mikä on tarpeen.