Historiaa tieteitten jaottelusta ja todellisuuskäsityksistä

Todellisuuskäsitysten historiaa

 Kuva on piirretty 1500-luvun kirjan Margarita Philosophica kuvituksen mallin mukaan. Luonnonfilosofialla tarkoitettiin suurinpiirtein Aristoteleen fysiikan sisältöjä. Rationalis viittaa metafysiikkaan, mikä tuona aikana tarkoitti teologiaa. Seneca oli moralis-filosofian sisällön pohjana.

Se, mitä nykyaikana pidämme tieteinä, jaoteltiin ars-nimityksen alle. Sana tarkoittaa taidetta, mutta parempi käännös tässä yhteydessä on taito. Septem artes liberales kääntyy joten kuten muotoon seitsemän vapaan ihmisen taitoa. 

Taidot ryhmiteltiin triviumiksi logiikka, retoriikka, grammatiikka ja kvadriviumiksi aritmetiikka, musiikki, geometria ja astronomia. 

Aristoteles jakoi tieteelliset tiedon teoreettisiin tieteisiin, käytännöllisiin tieteisiin ja tuotannollisiin tieteisiin. Teoreettisia ovat esim. metafysiikka, matematiikka ja luonnonfilosofia. Ne käsittelevät ihmisen tekemisistä ja toiminnasta riippumattomia todellisuuden muuttumattomia piirteitä. Niiden omaksumisessa on päämääränä pelkästään intellektuaalinen täydellistyminen.

Käytännölliset ja tuotannolliset tieteet liittyvät ihmisten tekemisiin. Tuotannollisissa tieteissä tekeminen on aktiviteetti, jossa tulos tai päämäärä on erillinen itse tekemisestä.

Käytännöllisissä tieteissä päämäärä sisältyy aktiviteettiin. Ne käsittelevät hyvää elämää ja toimintaa, jonka tuloksena ihmiset siihen kykenevät.  Aristoteles nimitti sitä politiikan tieteeksi, jonka alalaji oli etiikka.  

Metafysiikka käsittelee materiasta tai kehosta erillisiä asioita, jotka ovat muuttumattomia. Koska jumalien olemuksen miettiminen kuuluu näihin, sitä kutsuttiin myös teologiaksi. Matematiikan olioita ei ole olemassa erillisinä, vaan ne ovat abstrahoituja fysikaalisista kappaleista. Muuttumattomuus on niidenkin ominaisuus.

Fysiikka käsittelee muuttuvia asioita, joilla on myös erillinen olemassaolo. Muuttuvuus tarkoittaa liikkeen ja levon sisäisen kyvyn omaavia sekä elollisia että elottomia olioita. Fysiikka tarkoitti Aristoteleen käsittelyssä samaa kuin luonnonfilosofia tai luonnontiede.

 

Keskiajan maailmankuva

 

Raamattu oli kirja, josta totuudet saatiin. Jos ajan tiede oli eri mieltä kuin Raamattu, tiede oli väärässä. Poikkeuksena se, että Maata pitivät pallonmuotoisena myös kirkonmiehet, vaikka joistain Pyhän kirjan sanoista voisi toisin päätellä. 

Kosmos oli suljettu pallo, jonka ulkopuolella ei ollut mitään. Maa oli kaiken keskus. 

Maailma jaettiin luonnolliseen ja yliluonnolliseen, joista yliluonnollinen Jumalan asuinsijana oli tärkein. Jumala oli luonut luonnollisen maailman pelkästään ihmistä varten ja kaiken tarkoitus oli ihmisen pelastushistorian läpivieminen, joka päättyisi maailmanloppuun. Tämän jälkeen jäljelle jäisi vain yliluonnollinen maailman osa.

Luonnollisen maailman oliot ja asiat selittyivät ihmisen tarkoituksia varten luotuina.

Luontoa tutkivat tieteet astronomia esimerkkinä olivat kuta kuinkin yhdentekeviä siinä mielessä, että ne selittivät pelastuksen kannalta katsoen vähäpätöisiä asioita. Jos joku luonnonfilosofi esitti Raamatun sanan vastaisia käsityksiä, hän sai toki kokea sen nahoissaan. Hyökkäys Pyhää sanaa vastaan oli samalla hyökkäys teologien arvovaltaa vastaan, mikä selittänee asian.  

Teologit olivat yliopistoissa asettaneet Aristoteleen luonnonfilosofian jalustalle. Jos Raamatussa ei jotain asiaa suoraan käsitelty, Aristoteleen opit siitä vastasivat Pyhän kirjan sanaa. Uskonnon ja tieteen todellisuuskäsityksissä ei juuri eroa ollut.  


Comments