OPETTAJA JA TEKSTIILIKULTTUURIN VAALIJA

Vuonna 1928 Inger Ruuth sai toimen kudonnan ja käsityön opettajana Porvoon kansankorkeakoulussa. Paitsi kudontaa, kudonnan teoriaa ja käsityötä, Inger opetti myös laskentoa, minkä voi lukea Porvoon kansankorkeakoulun vuosikertomuksesta 1928-30. Kansankorkeakoulu järjesti myös oppilaiden vanhemmille ja yleisölle suosittuja avointen ovien päiviä, joissa oli mm. oppilastöiden näyttelyitä. 1961 Borgåbladet kirjoitti, että kävijät kiinnittivät erityisen paljon huomiota hienoihin ryijyihin, joita oppilaat olivat valmistaneet. Kaikki ryijyt olivat Inger Ruuthin suunnittelemia; hän oli hakenut niihin inspiraatiota kasvien maailmasta. Koulu järjesti vuonna 1958 myös muotinäytöksen mainostaakseen kotimaisia tuotteita. Ingerin yritys ”Hemtrevnad” (Kodin viihtyisyys) osallistui näytökseen kotikutoisilla villa- ja puuvillakankailla.

Inger Ruuth erosi opettajanvirastaan elokuun 31. päivänä 1963, 35 vuoden ansiokkaan uran jälkeen. Kansankorkeakoulun käsityönopetus oli saavuttanut hänen johdollaan yleisesti tunnustetun korkean tason. Koulun itsenäisyyspäivän juhlassa 1963 hän sai kiitokseksi Suomen kansankorkeakouluyhdistyksen kultaisen ansiomerkin. Koulun rehtori luovutti lisäksi muistolahjan opettajakollegoilta.

Inger Ruuthia kiinnosti myös vanhojen tekstiilien ja mallien säilyttäminen. Hän auttoi säilyttämään lähes unohdettuja kankaita ja malleja. Inger suunnitteli mm. Porvoo-aiheisia ristipistoliinoja. Hän sai liinoista useita kertoja palkintoja näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla.

Hänellä oli myös paljon tietämystä kirkollisista tekstiileistä ja hän oli mukana toimikunnassa, joka suunnitteli tekstiileitä Porvoon tuomiokirkolle. Tuomiokirkon alttariliinan kuvioaihe on otettu 1700-luvun täkänästä Segersbyn kartanosta. Hän suunnitteli ja valmisti tekstiilejä myös Pernajan kirkkoon. Mm. kun 1960-luvun lopussa kerättiin rahaa kirkon uusia urkuja varten, Inger suunnitteli mallin ryijylle, joka sitten myytiin huutokaupalla seurakunnan hyväksi. Hän toimi arvokkaan tietämyksensä takia usein myös kotiteollisuusnäyttelyiden palkintotuomarina.

Inger Ruuth toimi vanhempiensa ja monien suvun jäsenten tavoin myös paikallisyhteisössään ja ehti työnsä ohessa ottaa osaa järjestötoimintaan. Hän oli mm. Pernå fria vårdhem –vanhainkodin hallituksessa ja otti aktiivisesti osaa Lotta Svärd –järjestön toimintaan, mm. Porvoon osaston tilapäisenä puheenjohtajana. Hän oli suomenruotsalaisen kotiteollisuusopettajayhdistyksen (Finlandssvensk hemslöjdslärarinneförening) hallituksen jäsen. Inger sai julkisen tunnustuksen työstään, kun hänelle vuonna 1978 myönnettiin em. yhdistyksen ehdotuksesta Kotiteollisuuden keskusliiton kultainen ansiomerkki. Häntä pidettiin yhtenä suomenruotsalaisen kotiteollisuuden edelläkävijöistä.

HEMTREVNAD

Suomenruotsalainen Martta-yhdistys perusti A.B. Marthaboden –liikkeen Porvooseen vuonna 1935. Inger Ruuth oli mukana sen hallituksessa. Kolme vuotta myöhemmin Marthaboden työllisti 27 kutojaa, jotka kutoivat yhteensä noin 5000 metriä erilaisia kankaita. Kun sota syttyi ja käsitöihin tarvittavien materiaalien saanti vaikeutui, toiminta päätettiin lopettaa. Silloin Inger Ruuth osti liikkeen ja otti haltuunsa varaston ja huoneistot. Hän muutti liikkeen Svenska Gårdeniin ja veti sitten noin 20 vuoden ajan Hemslöjd i Borgå –nimistä (Porvoon kotiteollisuus) yritystä ja ”Hemtrevnad”-kotiteollisuusliikettä Porvoon keskustassa, Liikkeessä myytiin sekä Ingerin omia tuotteita että myös käsitöitä, joita oli tehty seudulla. Liikkeestä tuli paikallisten asukkaiden suosima ja se oli turisteille kultakaivos. Myös tällä tavalla Inger vaikutti Porvoon seudun käsityöperinteiden säilymiseen. Inger viljeli myös itse pellavaa niihin kankaisiin, joita seudun kutojat valmistivat ”Hemtrevnad”-kaupassa myytäviksi.

”Hemtrevnad” oli myös suvun lasten ja nuorten arvostama, sillä he saivat joskus esim. joulun aikaan työskennellä siellä juoksupoikina tai juoksutyttöinä. Liikkeestä saattoi myös saada todella hienon joululahjan.