Martin Luther, öljy kankaalle 1700-luvulta. Maalattu todennäköisesti Lucas Cranach vanhemman tekemän Lutherin muotokuvan v. 1539 mukaan. Koko on 125 x 98 cm. Maalausta on korjattu 1861.
Lutherin pitelemässä kirjassa näkyy teksti Verbum Dei manet in Eternam (Jumalan sana kestää ikuisesti), joka oli luterilaisen uskonpuhdistuksen tunnuslause.
Maalaus kuuluu Kemiön kirkon esineistöön.
Lucas Cranach vanhempi (1472–1553) oli yksi tärkeimmistä saksalaisen renessanssin taiteilijoista. Hänen Weimariin perustamansa työhuoneen tuotteista tunnetaan 5 000 teosta. Cranach teki mm. taidokkaita muotokuvia, joista tunnetuimpia ovat lukuisat versiot läheisestä ystävästä, uskonpuhdistaja Martti Lutherista. Lutherin muotokuvat ovat levinneet myös lukemattomina kopioina, joita tehtiin Cranachin työhuoneella pitkään hänen kuolemansa jälkeen.
Kemiön kirkon pohjoisseinällä riippuva maalaus on ehkä yksi näistä kopioista.
Lähteet:
Nikula, Sigfrid, 1975. Åbolands prosteri II, Finlands kyrkor Suomen kirkot, utgivna av museiverket - Julkaissut Museovirasto, Borgå Stift Del II
Lucas Cranach vanhempi, Wikipedia
Lutherin muotokuvan lahjoitti kirkkoon Kemiön kappalainen Samuel Ruuth
Dragsfjärdissä syntynyt pastori Samuel Ruuth (1708–1753) toimi Kemiön kappalaisena vuosina 1734–1753. Hän lahjoitti Lutheria esittävän maalauksen kotikirkkoonsa 1743. Ruuth peri tuona vuonna Tukholmassa asuneen varakkaan setänsä Samuel Ruuthin. Maalaus on ehkä kuulunut perittyyn omaisuuteen tai hankittu perintövaroilla.
Kahden Samuel Ruuthin taustaa
Vanhempi Samuel Ruuth lienee syntynyt 1670–1680-lukujen vaihteessa Turussa. Hänen isänsä, puutarhuri ja kauppias Jöran Ruuth kuoli Samuelin ollessa pieni poika. Leskellä, Karin Wilckillä (k. n. 1725) oli vaikeuksia perheen toimeentulon ja lasten koulutuksen varmistamisessa, ja hän valittikin 1698 maaherralle joutuneensa ottamaan poikansa Samuelin pois Turun Akatemiasta varojen puutteessa. Samuel teki kuitenkin menestyksekkään uran. Hänestä tuli 1700 vapaaherra Lorenz Creutzin asiamies Yläneen (Pöytyällä) ja Lehtisten (Mietoisissa) kartanoissa ja 1708 Turun ja Porin läänin maaviskaali eli valtionhallinnnon virkamies. Isonvihan jälkeen hän toimi kreivi Herman Flemingin asiamiehenä Louhisaaren kartanossa Askaisissa. Samuel Ruuthista tuli varakas mies. Hän lainasi rahaa monille ajan merkkimiehille – mm. kreivi Flemingille - ja sai vakuudeksi kiinnityksiä näiden tiloihin, joista Paraisten Isokartano (Storgård) tuli tätä kautta hänen perillisilleen. Hän omisti myös Keräsaaren (Kärisaaren) rusthollin Taivassalossa. Hän avioitui kahteen kertaan, 1699 vuokraajan lesken Elisabeth Petersdotterin (Behm) kanssa ja 1719 tukholmalaisen lesken Elisabet Fuchsin kanssa. Kummastakaan liitosta ei jäänyt lapsia. Samuel Ruuth asui elämänsä loppuvaiheen Tukholmassa ja kuoli siellä 1743.
Pastori Samuel Ruuth oli vanhemman Samuelin veljen, pastori Jakob Ruuthin poika. Hän peri sedältään mm. Taivassalon Keräsaaren rusthollin, mutta joutui sen myötä pitkällisiin oikeusjuttuihin serkkujensa, sedän muiden perijöiden, kanssa. Keräsaari kuitenkin jäi Samuelille. Sinne muutti hänen kuoltuaan 1753 leski Kristina Sevonius ja osa heidän lapsistaan.
Lähteet:
Bergholm, Axel, toim. Sukukirja. Suomalaisia aatelittomia sukuja. II osa. Suomen Muinaismuistoyhdistys.
Uskollista uurastusta ja hengen voimaa. Ruuth-Ruutu -suku 1620-1917, s. 34.
Leena Saloheimo