Helsinki 29.1.1891

Rakas Liimi siskoni!

No nyt ne Otto veikon häät ovat olleet ja menneet. Wiime torstai aamuna läksimme mamma, Kalle (veli Kaarlo Ruuth 1865-1895) ja minä täältä ensin Porvooseen ja sieltä hevosella Pernajalle. Hyvin oli pyryinen ja paha ilma, vaan kuin kuomit oli lähetetty vastaan, niin ei ollut hätää mennessä. Segersbyhyn tulimme noin viiden korvilla. Siellä oli sitte yhtä ja toista pientä valmistusta tulevan päivän juhlaa varten, Olga (morsiamen sisar Olga S. Ruuth 1857-1942) sitoi morsius kruunun ja minä seppeleen. Ei ollut muuten kiirettä minkäänlaista kaikki oli jo niin valmista. Hyvän keittäjän olivat saaneet Porvoosta.

Seuraavana päivänä nim. hääpäivänä järjestelimme vielä yhtä ja toista ja katoimme valmiiksi päivällispöydän. Se lamppu jonka te annoitte oli jo edellisenä iltana ripustettu sen huoneen kattoon jossa Hanna ja Otto nyt asuvat. Hyvin tervetullut se oli, Otto oli niin hökkosissaan kuin hän sitä asetteli. Kaikista se oli hyvin sievä ja hieno.

Olga ja minä sitte yksissä neuvoin puimme morsiamen, hyvin hyvästi morsiuspuku hänelle soveltuikin. Hanna näytti oikein sievältä. Hänellä oli ihan vaalean harmaa silkki puku päällään. Otto itse vei sitte Hannansa papin eteen. Wanha rovasti Robelius heidät vihki. Me joilla ääntä oli lauloimme urkujen säestyksellä virren 151 kaksi ensimmäistä värssyä ruot.virs. ja kun onnittelu malja oli juotu kutsuttiin päivälliselle, joka kesti klo ½8, vaikka ei mitään puheita pidetty. Wieraita oli saapunut vain 40 enimmäkseen sukulaisia, pitäjäläisiä oli kutsuttu ainoastaan papit perheineen ja kaptenska Karlstedt, joka on heidän lähin naapurinsa.

Hyvin hyvät ruuat oli ja somasti asetettu, vaan ei mitään komeata, raittiusbooli oli kanssa laitettu joka loppui ennen aikojaan, kuin oli niin hyvää, vaan kyllähän siellä sitte oli muitakin juomia. Jälkeen päivällisen luettiin sähkösanomat joita oli tullut 8 kappaletta, teiltä sieltä Kuopiosta ja Marthalta (sisar Martta Ruuth, myöh. Saloheimo 1867-1947) tuli myöskin. Laulua saimme myöskin kuulla ja koko hyvästi ne lauloivatkin. Tarjottiin sitte illan kuluessa teetä ja vielä rypäleitä ja mandarineja.

Muutamat nuoret siellä ensin kaipasivat tanssia, vaan sitte kuitenkin saivat sitäkin vähän, vaikka ensin oli päätetty ettei mitään tanssia tulisi olemaan. Klo 12 aikaan sitte yöllä erottiin.

Seuraavana aamuna tarjottiin kahvia klo 9 ja sitte myöhempään syötiin aamiaispäivällinen. Sitä ennen lauloimme salissa virren valtiopäiviä avattessa ja Hosianna urkujen säestyksellä, myöskin Otto lauloi entisiä laulujaan jolloin muistui niin monta entistä hetkeä mieleen. Sitten olikin häät meidän osaltamme lopussa me läksimme jo kl. 1 sieltä pois. Martti (veli Martti Ruuth 1870-1962) ja muut sukulaiset jäivät vielä sinne. Kaikkia oli kutsuttu sitte Hannan tädin luo Gregböleen, jonne kaikki muut menivätkin ja olivat siellä lauantai illan.

Hauskaa siellä oli olla vaikka en ollut juuri häätuulella kuin sinne mentiin. On monta asiaa näinä aikoina niin painanut mieltäni, vaan hyvää se matka minulle teki. Mandin ja Maijun (Liimin miehen Otto Cantellin sisaret Mandi Granfelt ja Maiju Cantell) tapasin tänään. He odottivat vähän sinua tännepäin. Mutta kyllä se nyt sinun matkasi tällä kertaa jäi, olisi se sentään ollut hauskaa jos sinä olisit voinut olla mukana. Oton sukulaisia ei siellä ollut muita kuin Mamma ja me siskot.

Martalta oli tullut kirje sill'aikaa, kuin olimme häissä. Hyvin hän oli päässyt matkansa perille (työpaikkaansa Värtsilään).

Et sinä nyt oikein tarkkaa ja hyvää kuvaa saanut häistä, se kertomus ei nyt oikein luonnistanut, vaan ei sille mitä taida, kun ei kykene parempaa tekemään.

Monet terveiset Otolle (Liimin mies Otto Cantell) ja lapsille minulta. Jää hyvästi. Kirjoita nyt sinä kohta taas puolestasi tänne päin. Hilda (Otto Cantellin sisar) kuuluu tulevan tänne ensi viikolla.

Pysy terveenä toivoo

Naimi sisaresi.

Hjertliga helsingar sänder dig din mamma emendast. Naemi har ju skrifvit ett långt och trefligt bref med bröllops beskrifning. Låt oss snart få höra af dig! (Blondine Boismanin viesti kirjeen lopussa)