Laulunopettaja Hanna Pia Ruuthin (1862-1945) ja hovioikeudenauskultantti Otto Ismael Ruuthin (1861-1918) häitä vietettiin Segersbyn kartanossa perjantaina 23.1.1891.
30-vuotias Otto oli työuransa alussa. Vuotta nuorempi Hanna Pia oli toiminut laulunopettajana Loviisan alkeiskoulussa, mutta irtisanoutunut edellisenä syksynä sanomalehtitietojen mukaan.
Morsiamen tuolloin jo edesmenneet vanhemmat olivat rehtori Karl Gustaf Ruuth (1827-1885) ja rouva Olga Elisabeth Meinander (1827-1889). Sulhanen oli pastori Ismael Ruuthin (1828-1875) ja rouva Blondine Boismanin (1828-1907) poika. Morsiamen isä oli siis sulhasen isänisän serkku. Näin vihkipari kuului sukumme eri sukupolviin.
Häissä mukana ollut sulhasen sisar, tuleva käsityönopettaja Naimi Ruuth (1860-1929) raportoi kirjeitse sisarelleen Liimille Kuopioon muutamaa päivää myöhemmin, Liimi oli naimisissa latinan lehtori Otto Cantellin kanssa ja tuolloin viisilapsiselle perheelle oli rakenteilla huvila Mäntyharjulle. Liimillä ei ollut aikaa eikä varaa matkustaa veljen häihin.
Helsinki 29.1.1891
Rakas Liimi siskoni!
No nyt ne Otto veikon häät ovat olleet ja menneet. Wiime torstai aamuna läksimme mamma, Kalle (veli Kaarlo Ruuth 1865-1895) ja minä täältä ensin Porvooseen ja sieltä hevosella Pernajalle. Hyvin oli pyryinen ja paha ilma, vaan kuin kuomit oli lähetetty vastaan, niin ei ollut hätää mennessä. Segersbyhyn tulimme noin viiden korvilla. Siellä oli sitte yhtä ja toista pientä valmistusta tulevan päivän juhlaa varten, Olga (morsiamen sisar Olga S. Ruuth 1857-1942) sitoi morsius kruunun ja minä seppeleen. Ei ollut muuten kiirettä minkäänlaista kaikki oli jo niin valmista. Hyvän keittäjän olivat saaneet Porvoosta.
Seuraavana päivänä nim. hääpäivänä järjestelimme vielä yhtä ja toista ja katoimme valmiiksi päivällispöydän. Se lamppu jonka te annoitte oli jo edellisenä iltana ripustettu sen huoneen kattoon jossa Hanna ja Otto nyt asuvat. Hyvin tervetullut se oli, Otto oli niin hökkosissaan kuin hän sitä asetteli. Kaikista se oli hyvin sievä ja hieno.
Olga ja minä sitte yksissä neuvoin puimme morsiamen, hyvin hyvästi morsiuspuku hänelle soveltuikin. Hanna näytti oikein sievältä. Hänellä oli ihan vaalean harmaa silkki puku päällään. Otto itse vei sitte Hannansa papin eteen. Wanha rovasti Robelius heidät vihki. Me joilla ääntä oli lauloimme urkujen säestyksellä virren 151 kaksi ensimmäistä värssyä ruot.virs. ja kun onnittelu malja oli juotu kutsuttiin päivälliselle, joka kesti klo ½8, vaikka ei mitään puheita pidetty. Wieraita oli saapunut vain 40 enimmäkseen sukulaisia, pitäjäläisiä oli kutsuttu ainoastaan papit perheineen ja kaptenska Karlstedt, joka on heidän lähin naapurinsa.
Hyvin hyvät ruuat oli ja somasti asetettu, vaan ei mitään komeata, raittiusbooli oli kanssa laitettu joka loppui ennen aikojaan, kuin oli niin hyvää, vaan kyllähän siellä sitte oli muitakin juomia. Jälkeen päivällisen luettiin sähkösanomat joita oli tullut 8 kappaletta, teiltä sieltä Kuopiosta ja Marthalta (sisar Martta Ruuth, myöh. Saloheimo 1867-1947) tuli myöskin. Laulua saimme myöskin kuulla ja koko hyvästi ne lauloivatkin. Tarjottiin sitte illan kuluessa teetä ja vielä rypäleitä ja mandarineja.
Muutamat nuoret siellä ensin kaipasivat tanssia, vaan sitte kuitenkin saivat sitäkin vähän, vaikka ensin oli päätetty ettei mitään tanssia tulisi olemaan. Klo 12 aikaan sitte yöllä erottiin.
Seuraavana aamuna tarjottiin kahvia klo 9 ja sitte myöhempään syötiin aamiaispäivällinen. Sitä ennen lauloimme salissa virren valtiopäiviä avattessa ja Hosianna urkujen säestyksellä, myöskin Otto lauloi entisiä laulujaan jolloin muistui niin monta entistä hetkeä mieleen. Sitten olikin häät meidän osaltamme lopussa me läksimme jo kl. 1 sieltä pois. Martti (veli Martti Ruuth 1870-1962) ja muut sukulaiset jäivät vielä sinne. Kaikkia oli kutsuttu sitte Hannan tädin luo Gregböleen, jonne kaikki muut menivätkin ja olivat siellä lauantai illan.
Hauskaa siellä oli olla vaikka en ollut juuri häätuulella kuin sinne mentiin. On monta asiaa näinä aikoina niin painanut mieltäni, vaan hyvää se matka minulle teki. Mandin ja Maijun (Liimin miehen Otto Cantellin sisaret Mandi Granfelt ja Maiju Cantell) tapasin tänään. He odottivat vähän sinua tännepäin. Mutta kyllä se nyt sinun matkasi tällä kertaa jäi, olisi se sentään ollut hauskaa jos sinä olisit voinut olla mukana. Oton sukulaisia ei siellä ollut muita kuin Mamma ja me siskot.
Martalta oli tullut kirje sill'aikaa, kuin olimme häissä. Hyvin hän oli päässyt matkansa perille (työpaikkaansa Värtsilään).
Et sinä nyt oikein tarkkaa ja hyvää kuvaa saanut häistä, se kertomus ei nyt oikein luonnistanut, vaan ei sille mitä taida, kun ei kykene parempaa tekemään.
Monet terveiset Otolle (Liimin mies Otto Cantell) ja lapsille minulta. Jää hyvästi. Kirjoita nyt sinä kohta taas puolestasi tänne päin. Hilda (Otto Cantellin sisar) kuuluu tulevan tänne ensi viikolla.
Pysy terveenä toivoo
Naimi sisaresi.
Hjertliga helsingar sänder dig din mamma emendast. Naemi har ju skrifvit ett långt och trefligt bref med bröllops beskrifning. Låt oss snart få höra af dig! (Blondine Boismanin viesti kirjeen lopussa)
Pariskunnalle syntyi viisi tytärtä: Elli (1893-1975), josta tuli arkkitehti, Anna (1895-1991), joka työskenteli konttoristina, Helena (1897-1964), kirjanpitäjä, Ingrid (1902-1972) sekä 1900 syntynyt ja kuollut Leila Sylvia. Kukaan heistä ei mennyt naimisiin eikä saanut omia lapsia.
Tämä Ruuthin suvun haara siis on sammunut; ehkäpä heidänkin muistonsa vielä elää Segersbyssä.
---
Oton Naimi-sisko asui häiden aikaan Helsingissä Blondine-äidin kanssa. Hän kertoi sisarelleen Liimille uuden vuoden kirjeessä 31.12.1890:
Rauhallista ja iloista Joulujuhlaa saimme, Jumalan kiitos, viettää. Oton Hannahan oli täällä meillä jouluvieraana. Tietystihän hän kaipasi omiaan, vaan näytti hän sentään iloiselta ja tyytyväiseltä.
Olihan meillä sitte aina vähän joululahjojakin, vaan ei mitään erittäin suuria. Äiti sai sentään pari suurempaa lahjaa. Hän sai Kalle Holopaisen piirtämän Hanno veikon kuvan (Hanno Ruuth oli kuollut keväällä 1889) jonka hän piirsi valokuvan mukaan, se on erittäin hyvin onnistunut. Meistä se on parempi kuin valokuva, se on melkein luonnollista kokoa suuri. Sitte sai Äiti mustan läninki vaatteen Martalta (nuorin sisarista), joka tulikin hyvään tarpeeseen, kuin Oton häät tulevat kohta. Äiti varmaan jo kirjoitti viime kirjeessään sulle häistä. Marttahan kävi jouluneellisena sunnuntaina Oton kanssa Segersbyssä kuuliaisissa. Hyvin paljon Hanna oli saanut lahjoja omaisiltaan jos jonkinlaisia talouteen kuuuluvia tarpeita. Hyväpä se onkin, ei sillä Otolla olekkaan suuria panna nyt aluksi sellaiseen.
---
Oton lapsuudenperhe oli kaksikielinen, nuorempi polvi hyvin suomenmielistä. Äiti Blondine ymmärsi myös suomea, mutta kirjoitti kirjeensä ruotsiksi. Kumpi lienee Otto ja Hanna Ruuthin perheessä kotikieli ollut?
Teksti ja kirjeiden puhtaaksi kirjoitus: Leena Manner