Gustaf Ruuth, kappalainen Pernajassa, s. 29.3.1792 Ummeljoki, Anjala, k. 28.5.1827 Segersby, Pernaja

pso Sofia Albertina Hipping, s. 18.4.1797 Segersby, Pernaja, k. 31.5.1854 Segersby, Pernaja

Kappalainen Gustaf Ruuthin jälkeläiset muodostavat Ruuth-Ruutu -suvun sukuhaaran III. Gustaf Ruuth (lisänimeltään Päiväkirja-Gustaf) eli ja vaikutti Itä-Uudellamaalla, erityisesti Pernajassa, mentyään naimisiin Sofia Albertina Hippingin kanssa ja asetuttuaan asumaan Segersbyn kartanoon. Kartano on ollut siitä alkaen suvun omistuksessa. Siten tällä Ruuthin suvun haaralla on ollut vahva yhteys Itä-Uuteenmaahan ja erityisesti Pernajaan.

Sukuhaara oli vähällä sammua, kun Gustaf Ruuth kuoli keuhkotautiin 35-vuotiaana. Noin puolitoista kuukautta hänen kuolemansa jälkeen syntyi poika Karl Gustaf, joka jatkoi sukua.

Sukuhaarassa on ollut sekä taiteellista että musikaalista lahjakkuutta, niinpä kokoonnuttaessa soitettiin ja musisoitiin monilla eri soittimilla. Vanhemmissa sukupolvissa on useita pappeja, sekä kirkon piirissä toimineita että teologian opintojen jälkeen opettajina toimineita. Suvussa on myös maanviljelijöitä, agronomeja ja agrologeja. Monet vanhemmat sukupolvet ovat olleet vahvasti mukana paikallisyhteisöissään sekä yhdistystoiminnassa.

GUSTAFIN PÄIVÄKIRJOISTA VÄLITTYY ELÄVÄ AJANKUVA

Gustaf Ruuthin päiväkirjamerkinnät vuosilta 1807-1820 on talletettu Åbo Akademin arkistoon. Osa muistiinpanovihkoista on kadonnut, mutta niitä lienee ollut noin 3000 sivua, joista yli 2000 sivua on tallessa. Osa Sofia Hippingin päiväkirjamerkinnöistä ja Gustafin ja Sofian välisestä kirjeenvaihdosta on myös tallessa. Näiden muistiinpanojen ja kirjeiden kautta me myöhäiset sukulaiset voimme seurata parin liikuttavaa suhdetta.

Päiväkirja kuvaa päivän tapahtumia, säitä ja vuodenaikoja ja sisältää anekdootteja, sananlaskuja ja sitaatteja kirjoista. Se kattaa ajanjakson, joka alkaa Porvoon lukiossa ja päättyy aikaan, jolloin hän saa Pernajan kappalaisen viran ja menee naimisiin Sofian kanssa.

Gustafin päiväkirja on meille sukulaisille kiinnostava, mutta sillä on myös yleisempi kulttuuri- ja henkilöhistoriallinen arvo. Se antaa monipuolisen kuvan ajasta ja miljööstä, jossa hän eli. Päiväkirjassa kuvataan sosiaalista kanssakäymistä sen ajan säätyläisten välillä, matkoja ja tapahtumia Uudenmaan eri paikkakunnilla, ei vain Porvoossa ja Pernajassa, vaan myös mm. Vihdissä, Lohjalla ja Espoossa. Tammikuun 9. päivänä 1813 Gustaf tapaa Espoon kartanossa ”nimekkään virtuoosin Berwaldin Tukholmasta”.

On myös hauska lukea nykyaikana lukiolaisten edesottamuksista 1810-luvulla. Syyskuun 19. päivänä 1810 hän raportoi pikku kepposesta lukiossa: ”Rehtori Cleve oli melko vihainen, kun vanhaa mädäntynyttä juustoa heiteltiin ympäri luokkaa”.

Hän menestyi myös koulussa hyvin. 11. syyskuuta 1810 hän merkitsee muistiin: ”Rehtori jakoi stipendejä, minulle osui 4 riikintaaleria”. Tämä siitä huolimatta, että hän tunnustaa syyskuun 4. päivänä: ”skraapasin kaikki tunnit tänään”.

Gustaf toimi jo lukioaikanaan yksityisopettajana. Tammikuussa 1812 hän sai paikan Klingstedtin perheessä Härkälän kartanossa Vihdissä. Hänen vuosipalkkansa oli 200 riikintaaleria ja oikeus pitää omaa hevosta ja sikaa. 5. heinäkuuta 1812 Gustaf kirjoittaa päiväkirjaansa: ”saarnaan Vihdin Ruotsalaisessa kirkossa ensimmäisen kerran elämässäni”.

Seuraavana vuonna hän oli palkattuna Bökmanin perheeseen Vihdin Veijolassa. Toimiessaan kotiopettajana hän seurusteli Lohjan ja Siuntion seurapiireissä ja näyttää helposti sopeutuneen Länsi-Uudenmaan aristokraattisiin piireihin.

Sosiaalinen seurustelu oli vilkasta. Gustaf kuvailee usein vierailuja sukulaisten, naapurien ja ystävien luo ja juhlia, joissa musisoitiin, tanssittiin ja leikittiin. Hän otti mielellään lasin viiniä tai punssia, joskus useammankin. Eräiden päivälliskutsujen jälkeen Gustaf kirjoittaa, että kuuden hengen seurue joi kahdeksan pulloa punaviinia ja toteaa sitten: ”Voi, voi, miten planeetan ympärillä ujeltaa. Panen maata Enebergin kamariin, joka pyörii ympärilläni kuten maa kiertää aurinkoa”.

Osa merkinnöistä vaikuttaa hyvin nykyaikaisilta. 13. elokuuta 1810 Gustaf filosofoi, että: ”runsas rikkaus haittaa sielua niin kuin runsas rasva ruumista”.

Päivänpoliittisista tapahtumista Gustaf ei kirjoita erityisen paljon. 21. helmikuuta 1808 hän raportoi melko epädramaattisesti: ”Venäläinen tuli rajan yli”. 3. toukokuuta 1808: ”Viapori luovutettiin”.

22. huhtikuuta 1809 hän toteaa lyhyesti: ”Veli Alexander palasi sodasta”.

22. huhtikuuta 1812 Gustaf kirjoittaa, että ”Kapteeni Klingstedt kertoo minulle useita uutisia Politique-lehdestä, että Ranskalaiset joukot ovat miehittäneet Pommerin ja että Helsingistä tulee 3 kertaa suurempi kuin se on, että sinne rakennetaan Linna etc.”.

Hän kirjoittaa kolmessa kohtaa keisari Aleksanteri I:n vierailusta Porvoossa. Ainakin kerran hänet myös esitellään keisarille. 13. syyskuuta 1819 Gustaf kirjoittaa päiväkirjaansa, kuinka piispa lähettää viestin aamulla kello 3, että hänen pitää nopeasti laittautua kuntoon, kun keisari Aleksanteri on seuraavana päivänä tulossa vierailemaan Porvooseen. ”Vain pappissääty saa armon lähestyä Majesteettia”.

Gustafin romanttinen luonne näyttäytyy muistiinpanossa 29. kesäkuuta 1814: ”Olen jo riisuutunut ja sängyssä heittäytyäkseni unen syliin, mutta ajatus palaa illan kauneuteen, mikä houkuttelee minut nousemaan uudelleen, ottamaan viuluni ja lähtemään mäelle keinun luo, missä soitan. Kauan en saanut nauttia miellyttävästä olosta, sillä hyttyset kerääntyivät ympärilleni tanssimaan musiikin mukaan ja ajoivat minut sisälle”.

Musiikki oli tärkeää Gustafille ja hän kuvaa usein päiväkirjassa, miten hän musisoi ja soittaa viulua yhdessä koulutovereiden kanssa lukioaikana ja myös naapureiden ja ystävien kanssa.