Kesäkuun 16. päivänä klo 17.00 sai Kenttätykistörykmentti 4:n Toinen patteri liikkeellelähtökäskyn. Kahdeksan hevosen valjakot alkoivat vetää neljää raskasta haupitsia pohjoiseen kohti Syvärin yli vievää siltaa. Karjalankannas tuntui olevan toivottoman kaukana, jos sinne oltiin menossa. Viikko sitten vihollinen oli saanut läpimurron Valkeasaaressa. Patterin tuliasemista Juksovanjärven lounaispuolelta sinne olisi linnuntietäkin kaksi ja puolisataa kilometriä. Välissä oli vielä Laatokka, joka pitäisi kiertää. Puolenyön jälkeen noin kolmekymmentä kilometriä marssittuaan patteri ylitti Syvärin Pidman sillan kautta ja ajoi asemiin. Aaamukymmeneltä oltiin ampumavalmiina.

20.6. aamupäivällä nähtiin ensimmäisiä vihollisia Syvärin etelärannalla. Ammuttiin häirintämaaleja. Siltaa ei enää ollut. Vihollisen lentopommi oli osunut siihen jo edellisenä päivänä ja valmiiksi panostettu silta lensi ilmaan. Seuraavana yönä tuli käsky lähteä liikkeelle, ja 36 kilometrin marssin jälkeen patteri ajoi Revonselässä asemiin, jotka oli tiedusteltu patterinpäällikön kapteeni T. Kärjen johdolla. Kärki on tullut paremmin tunnetuksi säveltäjänä. Aamuyöllä 22.6. marssi jatkui Petäjäselkään 64 kilometrin päähän. Illalla 23.6. ajettiin asemiin Äänislinnan laidassa [Petroskoi], jossa vietettiin juhannusta leväten ja kunnostaen ajoneuvoja ja varusteita. Vihollisen ilmatoimintaa oli ollut koko marssin ajan, mutta se ei ollut häirinnyt marssia.

27.6. lähdettiin Äänislinnasta kohti länttä. 65 kilometrin marssi sujui hyvin, vaikka hevoset alkoivatkin olla kovilla. Onneksi saatiin kuusi täydennyshevosta. Samaa tietä tuli patterin perässä Jalkaväkirykmentti 8, jonka vaiheisiin perustuu Väinö Linnan kuvaus konekiväärikomppanian viivytystaistelusta  Tuntemattomassa Sotilaassa.

29.6. klo 1.30 patteri oli ampumavalmiina Tsokkilan maastossa. Aamuvarhaisella vihollinen teki ilmahyökkäyksen majoitusalueelle. Omia tappioita ei tullut, mutta yön aikana saapunut ilmatorjuntapatteri pudotti kolme konetta. Vihollisen ilmatoiminta jatkui vilkkaana koko päivän. Yksi patterin hevonen kuoli liikarasituksesta. Kesäkuun viimeisenä päivänä vihollisen vilkas ilmatoiminta jatkui. Illalla lähdettiin liikkeelle pidennetyin etäisyyksin. Marssitien pituus oli 50 kilometriä. Tiellä oli eri yksiköiden ajoneuvoja useiden kymmenien kilometrien pituudelta. Syntyi ruuhkia ja pysähdyksiä.

2.7. tykkimies H. Kantele kirjoitti äidilleen: ”Jälleen olemme pysähtyneet lepäämään vuorokaudeksi matkan varteen. --- Eilen kävin tässä joessa uimassa ja sitten olemmekin saaneet lepäillä oikein hyvin. Maisemat ovat jo täällä muuttuneet mäkisemmiksi ja järviä, jokia ja lampia on vähän päästä. Edellisellä kerralla kävin uimassa Äänisessä, vaikka siitä onkin jo viikon verran aikaa. Tänä aamuna kerkisi jo posti lähteä, enkä tiedä, milloin se taas seuraavan kerran kulkee. Mutta pian sekin toivottavasti alkaa tulla säännöllisesti, kun rupeamme pysähtymään paikoillemme. --- Nyt rupesi hieman ripottelemaan vettä, mutta hyvä se on vaan, ettei marssiessa taas ensi yönä tie pölise vallan hirveästi.”

2.7. klo 20.15 patteri sivuutti koti-Suomen rajan. Vääpeli Soikkonen kirjasi sotapäiväkirjaan: ”marssi kysyi hevosia tavattomasti sillä mäkiä oli lujasti ja tien pinta viimeisillä 20 km pehmeää. Hevoset oli uupuneita ja lyöttymiä ilmeni 4 hevosessa.” Miesten mahdollisesta uupumisesta ei sotapäiväkirja kerro koko perääntymisvaiheen aikana.

Heinäkuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä ajettiin asemiin Loimolassa, noin 60 kilometriä Värtsilästä itäkaakkoon Joensuusta Petroskoihin vievän radan varrella. Alettiin rakentaa tuliasemia, kunnostaa majoitusaluetta ja kaivaa telttoja maahan. Vihollisen maataistelukoneet tulittivat ja pommittivat Loimolan rautatieasemaa. Patterissa haavoittui yksi hevonen.

9.7. klo 23.30 patteri aloitti tulitoiminnan. Tykistötoiminta oli vilkasta molemmin puolin. Vihollinen ampui patterin majoitusalueelle ja tulitti maataistelukoneilla. Kolme miestä ja kuusi hevosta haavoittui. Tulenjohtopaikalla kaatui tykkimies Nummela. Tulitoiminta jatkui vilkkaana 12.7. aamuun asti. Patteri ampui yhteensä 608 laukausta tehtävänään tukea JR56:n vastahyökkäystä.

13.7. patteri siirrettiin rautatiekuljetuksella Sortavalan kautta Karjalankannakselle Koljolaan, josta marssittiin seuraavana yönä Vuoksen pohjoispuolelle. Alettiin kunnostaa asemia samalla kun omat, siis saksalaiset, syöksypommittajat pommittivat sillanpääasemaa, jonka vihollinen oli saanut Vuoksen pohjoisrannalle. Vihollinen jatkoi hyökkäysyrityksiä sillanpäästä Kaskiselän suuntaan mutta lyötiin takaisin. Oma ilmatoiminta jatkui vilkkaana.

16.7. patteri ampui eri maaleihin 140 laukausta. Seuraavana päivänä ammuttiin 84 laukausta ja tehtiin kenttävarustustöitä. Kauniit ilmat ja vilkas ilmatoiminta jatkuivat. Vasta nyt vihollisen hyökkäykset alkoivat laantua. Tykkimies Kantele kirjoitti äidilleen 19.7. ”Täällä on tilanne hiljentynyt niin paljon, että elämä alkaa vivahtaa melkein entisiin Juksovan aikoihin. --- Eilen illalla tulivat ensimmäiset, tosin viikkoja vanhat kirjeet kaikkiaan pari sataa kappaletta koko porukkaan. Mutta Uusi Suomi oli  toiminut ripeästi ja minä sainkin eilen 16. pv:n lehden. --- On jo iltavilpoinen, ja minä istun tässä korsuntekeleen katolla kirjoitellen”.

6.8. tykkimies Kantele kirjoitti sisarelleen: ”Kirjeesi oli jo kuoressa valmiina lähtemään, kun saimme jälleen lähtökäskyn. Sehän olikin jo meidän porukan perinteiden säilyttämiseksi välttämätöntä, koska juuri olimme saaneet korsut ja asemat valmiiksi. Pääsimme tosin mukavasti autoilla asemalle ja junalla ajelimme yön aikana ainakin hyvin läheltä Sinun olopaikkaasi ohi länteen. [Sisko oli lääkintälottana Joutsenon Tiuruniemessä sijaitsevassa sotasairaaalassa.] Lopuksi oli vain vajaa 30 km:n marssi, joten eilen illalla olimme jo täällä perillä. Jotta poikkeus vahvistaisi säännön, oli täällä meitä odottamassa valmiit asemat ja lujat korsut, joissa tosin ei ole ikkunoita. --- Tämä paikka on kyllä ainakin siitä entistä mukavampi, että parin sadan metrin päässä on joki, jossa voi hyvin uida ja ehkä saa siitä jonkun kalankin ylös.” – Patteri oli siirretty Juustilaan Viipurin pohjoispuolelle Saimaan kanavan varrelle.

19.9. kuultiin radiosta että Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli allekirjoitettu välirauhansopimus. Ryhdyttiin marssivalmisteluihin: panemaan kuntoon pakkauksia, kuormaamaan ammuksia, jne. Suoritettiin ajoneuvojen rasvaus ja hevosten huoltaminen. Klo 20.40 patteri lähti liikkeelle.

20.9. klo 5.58 patterin kärki ylitti uuden valtakunnanrajan. Neljänkymmenen kilometrin marssin jälkeen saavutettiin ensimmäinen marssitavoite Vainikkalan maastossa, jossa levättiin päivä. Illalla lähdettiin jälleen liikkeelle. Seuraavana iltapäivänä patteri saapui perille määräpaikkaansa Liirin kylän maastoon. Kapteeni Kärki piti patterille puhuttelun, jossa hän ilmoitti nykyisen majoitusalueen luultavasti jäävän pitempiaikaiseksi.

28.9. patteri lähti liikkeelle suuntana Taavetin asema. Taavetista marssi jatkui Somerharjun pysäkille. Kolmen kilometrin päähän pysäkistä pystytettiin teltat ja jäätiin odottamaan junan lastausta. 30.9. klo 22.40 juna saapui pysäkille, ja lastaus aloitettiin välittömästi. Pimeys ja rankkasade haittasivat lastausta. Juksovasta lähdön jälkeen patteri oli marssinut noin 640 kilometriä lukuunottamatta rautatiekuljetuksia.

1.10. tykkimies Kantele lähetti äidilleen postikortin. ”Matkustin tunti sitten ohitsenne ja olen nyt täällä Mikkelissä. Pian jatkan kuitenkin matkaani suunnitelmien mukaan Ouluun. Ikävä, että en  kerinnyt nyt teitä tavata, mutta toivon viikon tai parin päästä ennättäväni käymään luonanne. Monet terveiset kiireessä Hanno.”

23.10. tykkimies Kantele oli palannut lomalta ja kirjoitti: ”Minulta meni yli 5 vuorokautta, ennen kuin pääsin tähän omaan patteriin. Kävin jo lähellä Aavasaksaa, mutta meidän kalustoamme ei sinne saakka tuotukaan, vaan olemme jääneet reserviin paljon etelämmäksi. Meidät on majotettu eräälle kansakoululle ja lähitaloihin aivan joen rannassa [Yli-Vojakkalan kylä Tornion pohjoispuolella]. Asukkaat ovat melkein kaikki jo palanneet naapurista, koska näillä seuduin on vain muutamia taloja poltettu. Vasta Aavasaksalta lähtien ovat saksalaiset kerinneet tehdä perusteellista tuhoamistyötä. Kuten huomaatte, olemme täällä melko mukavissa oloissa kaikin puolin. Ylempänä ollessani saimme sinne  ruotsalaisen muonankin. Edestä pääsevät kuulema myös kaikki vaikeammin haavoittuneet heti toiselle puolelle joen kunnolliseen hoitoon, jota on täällä mahdoton järjestää, ennenkuin autoyhteydet on keritty saada kuntoon. Nopeasti tänne on kyllä siltoja ja  rumpuja kyhätty räjäytettyjen tilalle.”

26.10. patteri lähti marssille. Illalla 28.10. se ylitti napapiirin. 30.10. patteri saapui päivämarssilepopaikkaan noin seitsemän kilometriä Kolarin kirkonkylästä  pohjoiseen marssittuaan viidessä päivässä 185 kilometriä Yli-Vojakkalasta lähdön jälkeen. Saman päivän aamuna patteri sai uudet, kevyemmät tykit, 76 millimetrin kanuunat. Entiset yli kolmen tonnin painoiset raskaat haupitsit oli luovutettu pois Yli-Vojakkalassa.

31.10. patteriston komentaja majuri Harviainen piti käskynjaon. 2/KTR4:n sotapäiväkirjan mukaan komentaja ”ilmoitti patteriston saaneen erikoistehtävän, jota voidaan sanoa jonkinlaiseksi vuoristotaisteluksi. Patteriston tähänastiset marssisuoritukset saivat rykmentin komentajalta  erikoiset kiitokset. --- Lopuksi hän suoritti kunniamerkkien jaon.” Sen jälkeen patteri lähti marssille kohti Kihlangin kylää Muoniossa. Tie oli hyvä, mutta iltapäivällä rupesi satamaan lunta, ensimmäisen kerran patterin Lapin sotaretken aikana.

1.11. tykkimies Kantele kirjoitti: ”nyt olemme marssineet parisataa kilometriä tänne eteläpuolelle Muonion, joka kuuleman mukaan on näinä päivinä vallattu. Emme ole tähän mennessä saavuttaneet rintamalinjaa ja, jos, kuten näyttää, se jälleen lähtee liikkeelle, saamme marssia vielä joitakin päiviä sen perässä. Ylitorniossa olimme viimeisen kerran talomajoituksessa ja ostimme viimeiset kenttäpullolliset maitoa. Pellon kylän laidassa oli vielä pari taloa ehjinä, mutta Kolarin suuressa kylässä en nähnyt pystyssä kuin kaksi latoa ja mustia savupiippuja. Tien varrella on siellä täällä sauna tai joku tönö säästynyt. Marssin aikana tapahtuu meillä miesten vaihto. Vanhat miehet lähtevät pois ja sijaan tuodaan asevelvollisia muista porukoista. Jo muutaman päivän on ollut melko pakkanen, joka on jäädyttänyt tiet asfaltinsileiksi. Mutta teltassa on jo melko viileä, kun ne alkavat olla jo melko reiällisiä.”

2.11. patteri marssi 54 kilometriä ja majoittui telttoihin yhdeksän kilometriä Muonion kirkonkylästä pohjoiseen. Muonioon asti tie oli hyvää, mutta huononi sen jälkeen. Seuraavana päivänä edettiin yhdeksän kilometriä huonohkoa tietä. Koko ajan satoi lumiräntää. Räntäsade jatkui toisenkin päivän. Silloin marssittiin kymmenen kilometriä.

5.11. tykkimies Kantele kirjoitti: ”Olemme nyt joitakin penikulmia Muonion pohjoispuolella, emmekä ole vielä olleet linjassa asti, koska vanhojen miesten siirron järjestely on vielä kesken. Myös -24 syntyneet pääsevät pois, niin että me -25 syntyneet jäämme ainoaksi ikäluokaksi  armeijaan. Nyt ovat pakkaset muuttuneet suojaksi ja vettä tippuu telttaan. [Muste on paikoitellen levinnyt kirjepaperille.] --- Me jäämme toistaiseksi taakse, ja kaksi muuta patteria lähtevät eteen, jos tarvitaan. Mutta ehkä saksalaiset vetäytyvätkin pahemmin vastaan panematta Kilpisjärvelle saakka. Kirjoittaminen on täällä usein hankalaa, kun vähän väliä siirrymme paikasta toiseen, eikä teltta useinkaan saa olla yötä kauempaa samassa paikassa.”

14.11. tykkimies Kantele kirjoitti: ”Noin viikko sitten sain minäkin siirron tähän kolmanteen patteriin, 4899:ään. Heti ensimmäisenä päivänä, kun ajoimme asemiin, antoi vastustaja meille rankan ja tarkan keskityksen, niin että heti pääsimme sopeutumaan taas tähän tappelutouhuun. Onneksi olimme ehtineet juuri kaivaa itsellemme poteroita, niin että vain muutama mies haavoittui patterissamme lievästi. Siitä lähtien on täällä taas ollut rauhallista, mutta töitä on ollut sitä enemmän. Nyt meillä on valmis korsukin, jonka teimme kahtena päivänä kymmeneen mieheen. Onhan tässä paljon lämpimämpi kuin resuisessa teltassa. Tänään on pakkanen taas lauhtunut, mutta  eilen oli yli 20°. Lunta on myös jo kolmisenkymmentä senttiä, niin että täällä on kyllä jo täysi talvi. --- Nykyisestä paikastamme ei tosin näy suurempia tuntureita, mutta joka puolella niitä kuitenkin tuntuu olevan, kun yksityiset tykinlaukaukset kaikuvat kymmenkertaisina kaikilla suunnilla. Mahdollisesti saamme asua tässä korsussa vielä joulun aikaa, sillä niku tuntuu pitävän lujasti kiinni edessä olevasta Enontekiön – käsivarren tienhaarasta.”

Kolmannen patterin sotapäiväkirjan mukaan 8.11. klo 4.15 patteri ajoi asemiin Palojoensuussa ja oli tunnin kuluttua ampumavalmis. Klo 9.00 patteri ampui 25 laukausta maaliin Kylä 3. Sen jälkeen saatiin asemiin vihollisen tykistökeskitys. Keskityksessä haavoittuivat kers Hyvönen, korpr Järvi sekä tykkimiehet Taalikka, Peltoniemi, Vainio, Latva-Risku ja Joutsinmäki. Iltapäivällä patteri vaihtoi asemia sekä sai uudet tykit särkyneiden tilalle. Klo 18.00 patteri oli  jälleen ampumavalmiina. Illalla myöhemmin tuli muutamia kranaatteja patterin alueelle, jolloin haavoittuivat vänr Mäkinen, korpr Kemppi ja tkm Österman.

Marraskuun viimeisen päivän iltana patteri lähti jatkamaan marssia Palojoensuusta kohti Kilpisjärveä. Suksimiehet marssivat jalan kolonnan kärjessä, koska suojasäässä sukset eivät luistaneet. Tien ja tilapäisten siltojen heikko kunto hidasti marssia. Välillä jouduttiin lapioimaan lunta ja leiriytymään aamuyöksi. Seuraavana iltana klo 17.30 patteri saapui marssitavoitteeseensa hiukan Kaaresuvannon kylän pohjoispuolelle. Majoitusalueelle oli ensin luotava tie syvään hankeen ja leiriytyminen viivästyi melkoisesti. Vastassa oli saksalaisten lujasti linnoittama Sturmbock-asema Lätäsenon vesistön takana. 

Lapin sotaretken aikana patteri oli marssinut noin kuusisataa kilometriä. Tulipatterin huoltaminen aution ja poltetun Markkinan kylän laidassa oli pitkien ja hankalien yhteyksien takia vaikeaa. Sotapäiväkirjan mukaan ”leipä- ja polttopuutilanne olivat melko kireät”. Kahdensadan gramman leipäannos tuntui riittämättömältä. Postiakaan ei saatu useaan vuorokauteen. 5.12. lähti kahdeksan hevosen kolonna vänrikki Niukkasen johdolla muonan hakuun Ruotsista. 8.12. patterinpäällikkö antoi määräyksen säännöstellä polttopuita. Tyhjät teltat oli päiväsaikaan pidettävä kylminä. Polttopuiksi jouduttiin keräämään vaivaiskoivuja paksussa hangessa.

10.12. patteri ampui kaukomaaleihin yhteensä 39 laukausta. Saksalaiset ampuivat sen johdosta muutamia laukauksia takaisin. Ne menivät kuitenkin huomattavasti vasemmalle patterista.

14.12. tykkimies Kantele kirjoitti: ”Täällä on ollut kovin rauhallista ja olemme saaneet taas tässä paikassa olomme niin mukavaksi, että melkein toivon saavamme olla täällä yli joulun. Eteenpäin tuskin enää menemme, sillä tännekin asti oli perin hankalaa hinata tykkejä.” – Vasta maaliskuun alussa 1945 ”hinattiin” yksi jaos Kilpisjärven eteläpäähän, jossa se ampui sodan viimeiset tykinlaukaukset. 

Jouluaattona pidettiin koko patteristolle yhteinen joulurauhan julistustilaisuus. Tilaisuuteen oli hankittu jopa joulukuusi. Jumalanpalveluksen jälkeen puhui pois lähtevä patteriston komentaja, majuri Harviainen. 3.Ptrin sotapäiväkirjan mukaan ”Hän muistutti ensin mieliin, miten patteristo  edellisenä jouluna oli koolla synkässä metsässä valtakunnan kaakkoisimmassa kolkassa. Nyt taas ollaan aivan luoteisimmassa osassa aukealla suolla tunturin juurella. Lopuksi hän kiitti patteriston henkilökuntaa hyvästä toiminnasta ja toivotti rauhallista joulua.” Erikseen järjestettiin illanvietto musiikkiesityksineen, ”hanuri Ruotsista lainattu”. ”Lopuksi ilmestyi telttaan joulupukkikin, jolta saksalainen partio oli valitettavasti ryöstänyt lahjat.”

Uudenvuoden päivänä 1945 tykkimies Kantele kirjoitti kotiväelleen: ”Vuosi on vaihtunut ja ensimmäinen tämän vuoden päivä on illassa. --- Kahdeltatoista ampuivat jalkaväen pojat jonkun yksinäisen valoraketin, muuten oli aivan hiljaista. Yhdeltä odotimme saksalaisten ja ruotsalaisten it-miesten taholta jonkinlaista ilotulitusta, mutta kummatkin naapurit pysyivät aivan hiljaa. Minä olin vartiossa 1-2:en. Vartiotuntini lopulla tuli idästä outo lentokone kuutamovierailulle luoksemme. Matalalla lentäen se kierteli pitkän aikaa lähitienoilla. Saksalainen it. ampui lopuksi sitä muutamalla  valojuovalla vain muodon vuoksi. Ruotsalaiset ilmeisesti nukkuivat rauhallista yöunta, koska eivät sillä kertaa osoittaneet tavallista ampumaintoaan, jota heillä kyllä viime aikoina tapahtuneiden  melko useiden lentovierailujen aikana on ollut. --- Tämän vuoden alusta alkavat lomat taas säännöllisesti kiertää 8%:na. Laskujen mukaan on minulla mahdollisuus päästä juhannuslomalle –  hauskaa! --- Huomenna aloitamme taas arkielämämme. Komennuskunta lähtee hakemaan  korsuhirsiä 60 km:n päästä etelästä, sillä tarkoitus on ryhtyä rakentamaan korsuja kaikissa jaoksissamme. ”

Vielä 7.1. korsupuita ei ollut saatu riittävästi. ”Mutta telttamme on nyt kyllä niin hyvässä kunnossa, että täällä on mukavampi asua kuin ahtaassa korsussa”, kirjoitti tykkimies Kantele.

12.1. vihollinen irtaantui Lätäsenon asemista ja alkoi vetäytyä kohti Kilpisjärveä. Samana päivänä  sotapäiväkirjaan merkittiin myös että ”Aurinko näkyi ensi kerran koko talvena.” Ja lopulta 27.4. ”upseeripartiot tutkivat kaikki maastokohdat rajalle saakka, joissa saatettiin olettaa olevan saksalaisia, ja joissa ei aikaisemmin oltu käyty. Todettiin, ettei Suomen alueella ole enää saksalaisia joukkoja.”

Tykkimies Kantele kotiutettiin, ja sotilaspassiin merkittiin kotiuttamisen syy: ”Varusmiespalvelus alkoi”. Syyskuussa 1945 hän kirjoitti Lappeenrannan varuskunnasta ”Olen jo sopeutunut jotakuinkin tähän nykyiseen armeijaan.” 24.1.1946 hänet kotiutettiin varusmiespalveluksesta. Samalla hänelle luovutettiin Kenttätykistörykmentti 3:n varastosta asetakki, housut, alushousut, paita, kenttälakki, saappaat ja yksi pari housunkannattimia sekä jalkarättejä. Varusteista annettiin kuitti mahdollisissa tarkastuksissa esitettäväksi. Siviilielämää kesti 25 vuotta, minkä jälkeen hän sai vielä pari kertaa pukea asetakin päälleen ja palvella  kertausharjoituksessa prikaatin esikunnan pappina yleten lopulta alikersantiksi.

Otto Kantele, Hanno Kanteleen poika