SUKUHAARA IIa - Alexander Magnus Ruuthin / Anders Ruuthin Hietaniemen hautausmaahan haudatut jälkeläiset

Hietaniemen sukuhaudat

Sukuhaara I

Sukuhaara IIb

01-022-01-0019

Martti Johannes Ruuth 30.10.1870 Enonkoski – 8.5.1962 Helsinki.

Teologian tri, kirkkohistorian professori. Hänen tutkimustyönsä kohdistui erityisesti herännäisliikkeeseen, mikä oli hänen lapsuudenkotinsa ja isänisänsä, askolalaisen maallikkosaarnaaja Antti Ruuthin vaikutusta. Helsingin Suurkirkon satavuotisjuhlaan 1952 valmistunut satasivuinen muistojulkaisu on edelleen arvostettu, mutta tunnetuimpia ovat hänen virsisuomennoksensa Totuuden henki (484) ja Oi Herra luoksein jää (555). Eli erinomaisen terveenä koko ikänsä, liikkui ja matkusti paljon, nuorempana ulkomailla, etenkin Saksassa, ja kiersi säännöllisesti sukulaisia tapaamassa niin Karjalassa kuin Savossa, jossa oli myös oma kesäpaikka Mäntyharjussa lähellä sisariensa huviloita.

Haudassa lepäävät myös Martti Ruuthin puoliso Anna Maria o.s. Boxström, nuorena kuolleet lapset Anna-Maija ja Hanno Ruuth sekä isäänsäkin vanhemmaksi elänyt fil.tri, professori Martti Adolf Ruutu (Helsinki 1910–2005 Kauniainen) ja hänen puolisonsa Kaarina o.s. Rotko (Lieksa 1910–2000 Kauniainen). Martti Ruutu oli isänsä lailla historioitsija, mutta keskeisen elämäntyönsä hän teki pedagogina, ensin Kallion yhteiskoulun rehtorina ja historianopettajana, sitten Helsingin väliaikaisen opettajakorkeakoulun rehtorina ja opettajakorkeakoulun siirryttyä Helsingin yliopistoon sinne perustetun kasvatustieteiden osaston dekaanina. Hän osallistui myös vuosikymmeniä osakuntaelämään mm. Ylioppilaskunnan laulajissa kuten veljensä, isänsä ja tämän veljet kuin myös monet muut Ruuth-Ruutu-sukuiset miehet ja hän perusti Savolaisen Osakunnan kuoron, jota johti 35 vuotta vuoteen 1960 saakka.

Tämän hautapaikan hankki 1906 Martti Ruuthin anoppi Julia Alfthan miehensä eversti, tilastollisen toimiston pääjohtaja Adolf Boxströmin kuoltua ja se siirtyi aikanaan Anna Ruuthin perheelle. Lappeellaan olevan muistokiven on suunnitellut arkkitehti Elli Ruuth, Martti Ruuthin veljentytär. Pystykivi on 1900-luvun alusta ja niin painava, että se siirtämiseen tarvitaan koneita tai paljon miestyövoimaa. Kivi on vastikään suoristettu jalustaansa myöten.

02–011–07–00389

Annikki Sarkama (o.s. Reinola) (1905–87). Elon Henrik Osvald Ruuthin tytär oli ammatiltaan musiikinopettaja. Hänen puolisonsa oli rovasti, Paavalin seurakunnan kirkkoherra Erkki Oskari Sarkama (1904–69).

02-019-10-503

Tässä haudassa lepäävät Otto (Enonkoski 1861–1918 Helsinki) ja Hanna-Pia Ruuth (Pernaja 1862–1945 Helsinki), kumpikin Askolan kappalaisen Alexander Ruuthin jälkeläisiä, ja heidän neljä tytärtään. Otto oli ensimmäinen poika Ismael Ruuthin ja Blondine Boismanin seitsemästä lapsesta. Hän opiskeli Helsingissä lakia ja toimi mm. Orimattilassa ja Myrskylässä nimismiehenä. Musiikinopettaja Hanna-Pia Ruuth oli kasvanut Segersbyn kartanossa Loviisan lyseon rehtori Karl Gustav Ruuthin tyttärenä, ja Oton ja Hanna-Pia Ruuthin perheelle Pernajassa ja Loviisassa oleva suku oli erityisen läheinen. Myös kotikieleksi valikoitui ruotsi toisin kuin muilla Oton sisaruksilla.

Otto Ruuthin kuoltua leski ja tyttäret hankkivat yhdessä huoneiston Urheilukadulta ja asuivat siellä 50 vuotta. Kesiään he viettivät Pernajassa huvilassa Segersbyn läheisyydessä. Elli (1893–1975) työskenteli arkkitehtina, Anna (1895–1991) konttoristina, Ingrid (1902–1979) kirjanpitäjänä ja Helena ”Nenne” (1897–1964) kotona. Elli Ruuth suunnitteli vain muutamia taloja, mutta hänen huonekalujaan oli ympäri Suomen sairaaloissa, lastentarhoissa, kouluissa, yliopistoissa ja monissa maamme suurlähetystöissä. Huonekalut valmistettiin vankiloiden puutyöhuoneissa, joiden taiteellisena johtajana Elli Ruuth toimi 1950-luvulle saakka, minkä jälkeen hän siirtyi rakennushallitukseen.

Hietaniemen sukuhaudat

Sukuhaara I

Sukuhaara IIb