Työvälineitä

Sosiaalisen median työvälinevalikoima on laaja ja monipuolinen. Tässä esitellään vain suppeasti ja yleisellä tasolla viestintään, yhteisölliseen työskentelyyn ja verkostoitumiseen liittyviä palveluita. Sivun alalaidasta löytyy lisätietoa kattavampiin esittelyihin. Lähes kaikki tässä esitellyt palvelut on tarkoitettu yli 13-vuotiaille. Koska käyttäjätilin luominen vaatii palvelusopimuksen tekemisen, alaikäinen tarvitsee huoltajan suostumuksen palvelun käyttöön.

Reaaliaikainen viestintä

Sähköisessä viestinnässä tuttu sähköposti on saanut kilpailijoita – nuorethan eivät edes käytä kovin aktiivisesti sähköpostia. Nopeat verkkoyhteydet ovat tehneet tieteiselokuvien kuvitelmista totta. Kaikille reaaliaikaisen viestinnän muodoille on yhteistä se, että omaan henkilöhakemistoon kerätään kontakteja, joiden läsnäolo verkossa näkyy kontaktihakemistosta. Myös oman tilansa voi ilmoittaa tilaviesteillä, symboleilla tai väreillä.

Verkkoviestintä voi parhaimmillaan olla hyvin lähellä kasvokkaisviestintää, kun reaaliaikaisessa verkkokohtaamisessa on mukana näköyhteys. Hyvä äänenlaatu parantaa läheisyyden tunnetta. Ryhmän videoneuvottelu sujuu ilman erillisiä videoneuvottelulaitteita suoraan selaimelta.

Tunnetuin verkkopuhelupalveluista on Skype. Maksuttomassa Skype-palvelussa on kahden osapuolen välillä mahdollisuus videopuheluun. Skypen avulla voidaan chattäillä, lähettää tiedostoja ja kahdenkeskisissä yhteyksissä jakaa toisen osapuolen tietokoneelta näyttö yhteiseen näkymään. Koulussa Skype voi toimia sisäpuhelimena, sen avulla voidaan tuoda vierailijoita luokkatilaan tai pitää yhteyttä esimerkiksi ystävyyskouluun. 

Pienimuotoisia videokonferensseja voi järjestää ilmaispalveluilla. Näihin palveluihin kuuluu ääni- ja kuvayhteyden lisäksi mm. chat, esitystyöväline ja näytön jakaminen. Ilmaispalveluita tarjoavat muun muassa Acrobat.com, omalle palvelimelle asennettava BigBlueButton (avoimen lähdekoodin ohjelmisto) ja Google+-palveluun kuuluva Google Hangout.

Nuorison suosima chattäily eli tekstipohjainen pikaviestintä on levinnyt tietotyöläisten käyttöön ja muun muassa asiakaspalveluun. Pikaviestintä sopii hyvin eri työpisteissä olevien henkilöiden väliseen kommunikointiin. Monilla pikaviestintäohjelmilla voi puhua ääneen, ja useissa ohjelmissa on myös mahdollisuus videoyhteyteen. Pikaviestinnän kantaäiti, IRC, on edelleen toiminnassa. Lisätietoa irkkaamisesta löytyy esimerkiksi nettipartiolaisten oppaasta http://www.partio.net/irc.

Chat on hyvä ohjauksen apuväline. Lyhyiden kysymysten, vastausten ja tiedoksiantojen välittäminen pikaviestinnällä vähentää sähköpostikuormaa. Pikaviestinnästä karsiutuvat pois myös puheluihin liittyvät muodollisuudet ja rupattelu. Chattiä käyttäneet opinto-ohjaajat ovat havainneet viestintäkanavan merkityksen: toisille opiskelijoille kasvokkain keskustelu on luontevaa kun taas toiset keskustelevat vapautuneemmin chatin kautta.


Blogit

Blogi on helposti ylläpidettävä ja päivitettävä verkkosivu, jossa uusimmat merkinnät tulevat sivun ylälaitaan. Blogipalvelu toimii selaimen kautta eikä vaadi erillisen ohjelman asentamista. Usein blogin osoitteesta näkee, millä palvelulla se on tehty. Tunnettuja ja paljon käytettyjä blogipalveluita ovat Googlen Blogger, Posterous ja WordPress. Parhaiten bloggaamisen alkuun pääsee tutustumalla toisten blogeihin. Blogeja löytää blogihakupalveluiden avulla (mm. Blogilista, Blogihaku ja Technorati).

Blogimerkintään liittyy (joko merkinnän alussa tai lopussa) 
  1. tekijän nimi 
  2. julkaisuaika 
  3. suora linkki kyseiseen merkintään 
  4. linkki kommentointiin 
  5. usein myös merkinnän aihetta määritteleviä luokittelusanoja (tunniste, tag, label). 

Blogimerkintään voi tekstin ja linkkien lisäksi sisältyä esimerkiksi kuvia, videoita tai äänitiedostoja. Blogin ulkonäköä voi muokata ja sivupalkkiin voi liittää pieniä sisältömoduuleita, esimerkiksi linkkilistan, äänestyksen tai vaikkapa Facebook-mainoslaatikon. 

Blogissa voi olla useita kirjoittajia ja ylläpitäjiä. Blogitekstin kirjoittaminen tapahtuu tekstinkäsittelyohjelmaa muistuttavalla editorilla, eikä verkkosivujen koodeista tarvitse tietää mitään. Blogipalvelu muodostaa automaattisesti jokaisesta merkinnästä syötteen (RSS, Atom, feed), jota blogin lukijat voivat seurata syötteenlukijalla ja jonka voi ohjata toisille verkkosivuille. 

Blogien perusidea on ollut avoimuus. Toisiaan kommentoivista ja keskenään linkittävistä blogeista muodostuu verkosto, blogosfääri. Blogin voi pitää myös suljettuna ja jakaa muille siihen joko luku- tai kirjoitusoikeuksia. 

Opetuskäytössä avoin blogi antaa hyvän mahdollisuuden sisältöjen tuottamiseen ja kommentoinnin lisäksi mediataitojen oppimiseen. Blogin pitämisen yhteydessä oppija joutuu:
  • miettimään avoimessa verkossa kirjoittamisen pelisääntöjä
  • ottamaan huomioon tekijänoikeudet
  • suunnittelemaan ja jäsentelemään verkkotekstin rakennetta
  • hyödyntämään erilaisia mediasisältöjä (kuten tekstiä, kuvia ja videoita)
  • harjoittamaan lähdekriittisyyttä ja
  • opettelemaan kommentoinnin taitoja.
Wikit

Internetin tietosanakirja Wikipedia on monelle tuttu. Samalla tekniikalla kuka tahansa voi luoda omia sivustoja. Wikipalveluita on useita, osa maksullisia, osa maksuttomia. Maksuttomia wikipalveluita rahoitetaan mainoksilla tai lisäpalveluiden myynnillä. Avoimen lähdekoodin wikisovelluksen, MediaWikin, voi asentaa omalle palvelulle. Wikipedia toimii MediaWikillä, joka soveltuu suuriin wikitoteutuksiin. Pieniin wikitoteutuksiin soveltuvat Wikispaces ja kotimainen Purot-wiki. Wikispaces antaa opetuskäyttöön mainoksettoman wikin. Purot-wikissä on suomenkielinen käyttöliittymä ja tekstin työstämisnäkymään yhdistetty viestintäkanava. 

Wiki syntyy editointityöllä, johon voi osallistua joko kuka tahansa tai wikin ylläpitäjän määrittelemä ryhmä. Wiki on nopea päivittää. Tekniikka on yksinkertainen, ja sivuston muotoilumahdollisuudet ovat rajattuja. Wikin rakentaminen aloitetaan yhdeltä sivulta. Sivuja lisätään ja linkitetään keskenään. Pienessä wikissä voidaan sisältöä jäsentää sivupalkkiin sijoitetun navigaation avulla. Suurissa wikeissä, kuten Wikipediassa, sivujen löytäminen perustuu sisäiseen hakuun ja sisäisiin linkityksiin. 

Wikin rakentaminen aloitetaan yhdeltä sivulta. Wikiä on helppo kasvattaa vähän kerrallaan. Kun wikin perusrakenne on selkeä, osallistujien on helppo täydentää sivuja. Wikin editointitila muistuttaa tekstinkäsittelyohjelmaa. Wikissä tehdään sisäisiä linkkejä sivulta toiselle ja samalla luodaan uusia tyhjiä sivuja. Wikillä voi rakentaa esimerkiksi ryhmän verkkolehden tai tiettyä aihetta käsittelevän verkkokirjan. Blogi- ja wikipalveluiden kehittyminen on vähentänyt palveluiden välisiä eroja.

Blogien ja wikien vertailua

Mitä eroavaisuuksia?
  • Molemmissa voi olla useita kirjoittajia. Wiki soveltuu paremmin suuren ryhmän yhteiskäyttöön.
  • Wiki voi sisältää lukemattoman määrän sivuja. Sivuista voi luoda hakemiston.
  • Jokaisesta muokkauskerrasta tallentuu versio, jonka voi palauttaa.
  • Jokaisella wikisivulla on erillinen keskusteluosio (joissakin palveluissa mahdollisuus valita vaihtoehtona yksi wikikohtainen keskustelusivu). 
  • Wiki ei käytä HTML-koodia vaan omaa wikikoodiaan.
  • Blogit toimivat paremmin mobiililaitteilla. Blogiin voi lähettää sisältöä myös sähköpostina, mikä ei wikissä onnistu.
  • Blogi tuottaa helpommin seurattavaa syötettä, sillä wikin uusi syöte syntyy jokaisesta, pienestäkin editoinnista.
  • Ainoastaan wikissä on mahdollisuus antaa täysi editointioikeus ilman kirjautumista.
  • Wikistä saa helposti varmuuskopion. Useissa wikipalveluissa on myös mahdollisuus tulostaa wiki pdf-muodossa. 
Mitä yhtäläisyyksiä?
  • Molempia voi käyttää selaimen kautta ilman tietokoneelle ladattavaa erillisohjelmaa.
  • Molempiin voi upottaa (embed) erilaista sisältöä (esimerkiksi kuvia ja videoita sisällönjakopalveluista saatavan upotuskoodin avulla).
  • Molemmissa on mahdollisuus käydä keskustelua (blogissa kommentteina yksittäisiin merkintöihin ja wikissä useimmiten sivukohtaisesti).
  • Molempien uusia sisältöjä voi seurata syötteenä (RSS).
  • Molemmissa on mahdollista tuottaa sisältöä yhteisöllisesti.
  • Kumpikin voi olla avoin tai suljettu. 
Mikroblogit

Monille sosiaalisen median palveluille on vaikea antaa osuvaa nimeä. Mikroblogi-nimitys ei ole kovin valaiseva, mutta sitä on käytetty palveluista, joiden tärkein toiminto koostuu käyttäjien lyhyistä viesteistä. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi Twitter ja suomalainen Qaiku. Mikrobloggaukseen kuuluu helppo mobiilitoiminto. Lyhyitä viestejä on helppo lukea ja lähettää mobiililaitteella. Twitterin suuren suosion syynä on yhdeltä osaltaan valtava määrä erilaisia pienoisohjelmia ja sovelluksia.

Twitter on useiden vuosien ajan listattu maailmalla suosituimpien opetuskäytön somepalveluiden kärkeen. Suomessa Twitterin opetuskäyttö on edelleen vähäistä ja harvalla nuorella on oma Twitter-tili. Twitterillä on helppo seurata julkisuuden henkilöiden, tietyn aihealueen erityistuntijoiden tai monenlaisten organisaatioiden viestivirtaa. Twitter tukee verkostoitumista. Sen avulla on mahdollista seurata ajankohtaisia tapahtumia ja viestiä vaikkapa television ajankohtaisohjelmaan.

Twitterissä on kehittynyt oma viestintäkulttuuri, jossa erilaisilla lyhenteillä ja merkeillä tiivistetään oma sanoma käytettävissä olevaan 140 merkkiin. Tärkeimpiä Twitter-viestien ymmärtämistä helpottavia tietoja on kolme: 
  1. @-merkki sanan edessä tuottaa suoran linkin Twitter-käyttäjäprofiiliin (esimerkiksi @yleuutiset)
  2. #-merkki eli hashtag sanan edessä muodostaa viestikanavan, joka kokoaa kaikki samaan aihepiiriin kuuluvat viestit yhteen (esimerkiksi #YLE)
  3. verkkosivujen osoitteet ovat usein pitkiä ja Twitterissä onkin sisäänrakennettu linkkien lyhennysominaisuus (voidaan käyttää myös muita linkkien lyhennystoimintoja, kuten bit.ly-palvelua).

Verkkoyhteisöpalveluita

Verkkoyhteisöpalvelut tukevat ensisijaisesti ihmisten välistä verkostoitumista ja vuorovaikutusta. Ne tarjoavat erilaisia keinoja kontaktien luomiseen ja ylläpitämiseen. Verkkoyhteisöpalveluissa yksi käyttäjä voi helposti julkaista sisältöjä suurelle joukolle. Verkkoyhteisöpalveluissa on mahdollisuus tykätä toisten jakamista sisällöistä ja jakaa sisältöjä edelleen. Palvelut mahdollistavat usein myös sisältöjen tuottamisen, muokkaamisen, mobiilikäytön ja suosittelun.

Yhteisöpalveluista Facebook on tällä hetkellä suosituin. Facebookissa on mahdollista perustaa sivuja, ryhmiä, asiakirjoja ja tapahtumia. Ryhmä voi olla näkyvillä vain jäsenille. Facebook soveltuu opetuskäytössä esimerkiksi tiedottamiseen, lyhytaikaisiin ryhmätöihin sekä projektien tiedottamis- ja verkottumispaikaksi. Opinto-ohjaajilla on myös hyviä kokemuksia Facebookin käytöstä. Facebookin ongelmana ovat käyttöehdot ja jatkuvat muutokset. Palvelu varaa käyttöehdoissa itselleen kattavan oikeuden hyödyntää palveluun talletettua sisältöä. Suosion vuoksi Facebook voi kuitenkin tietyissä tilanteissa olla toimiva yhteistyöympäristö.

Google on vuosien varrella kokeillut useiden verkkoyhteisöpalveluiden vetovoimaisuutta (Google Groups, Orkut, Google Wave, Buzz). Vasta kesällä 2011 julkaistu Google+ on kasvanut varteenotettavaksi verkottumispaikaksi. Google+ sisältää verkottumisen ja viestivirran lisäksi muun muassa chatin, aihepiirikohtaisen sisällön seulonnan, kuvien jakamisen, hangout-videokeskustelun 2-10 hengelle, pelejä ja integroidun YouTube-soittimen.

Ning-yhteisöpalvelu oli joitakin vuosia sitten suosittu opettajien keskuudessa. Ning muuttui kuitenkin maksulliseksi, mikä vähensi huomattavasti palvelun käyttöä, vaikka edullisin Ning-palvelu onkin kohtuullisen huokea. Ning yhdistää monta sosiaalisen median elementtiä samaan kokonaisuuteen (mm. keskustelu, blogi, mikroviestintä, chat, videoitten ja kuvien jakaminen ja tapahtumailmoitukset). Ningiä vastaavaa opetuskäyttöön soveltuvaa yhdistelmäpalvelua ei ole näköpiirissä. Vaihtoehdoiksi väläyteltyjä Sixgroupia ja Groupsia ei voi suositella opetuskäyttöön niiden heikon tietoturvan ja häiritsevän mainonnan vuoksi. 

Avoimen lähdekoodin Elgg on toiminnoiltaan lähellä Ningiä. Elgg pitää asentaa omalle palvelimelle. Jos omat taidot Elggin asentamiseen ja ylläpitoon eivät riitä, se on mahdollista hankkia ostopalveluna joiltakin e-oppimisalan yrityksiltä. Ning ja Elgg mahdollistaa muun muassa keskusteluketjut, blogit, työryhmät, tapahtumat, kuvien ja videoitten jakamisen. Käyttäjä voi muokata profiilisivuaan ja yhteisöpalvelussa kertynyt käyttäjäkohtainen toiminta kertyy profiilisivulle, mikä on opettajalle hyödyllinen ominaisuus.

Ammatilliseen verkostoitumiseen käytetään meillä ja maailmalla eniten LinkedIn-palvelua, jota voisi kuvailla pelkistetyksi Facebookiksi. LinkedIn-palvelu jakautuu käyttäjien profiilitietoihin, kaverisuhteiden verkostoon, suositteluun ja työryhmiin. Palvelua käytetään myös työn hakemiseen ja rekrytointiin.


Sisältöjen yhteinen luominen

Wikin ongelma yhteisöllisessä sisällöntuotannossa on, että wikisivua voi editoida vain yksi henkilö kerrallaan. Reaaliaikaisesti yhtä aikaa voi tekstiä tuottaa EtherPadillä (esimerkiksi Tieken Muistiolla), Google-dokumenteilla tai Microsoftin SkyDrivella. Google-dokumentit ja SkyDrive tarjoavat riisutun version toimisto-ohjelmista, tekstinkäsittelyn lisäksi dokumenteilla voi luoda diaesityksiä, laskentataulukoita ja piirroksia. Google-dokumenteilla voi tehdä myös kyselylomakkeita. Dokumentteja voi jakaa yksittäisille käyttäjille tai verkkoon. Verkkojakamisessa on mahdollista antaa muille pelkkä lukuoikeus tai mahdollisuus editointiin.

Reaaliaikaisesti yhteistä sisältöä voi tuottaa myös muutamilla miellekarttapalveluilla, MindMeister ja Mind42, ja yhteisellä piirrospöydällä, DabbleBoard. Hauska pieni palvelu, CorkboardMe, antaa ryhmätyöhön virtuaalisia liimalappuja.


Sisältöjen jakaminen

Erilaisten tuotosten verkkojakeluun löytyy lukuisia palveluita, jotka tarjoavat ilmaista tallennustilaa. Videoittenjakopalvelu YouTube on kaikista suosituin sisällönjakopalvelu. Siitä on muodostunut jo eräänlainen hakukonekin, sillä Googlen rinnalla ihmiset hakevat verkkosisältöjä Wikipediasta, Facebookista ja YouTubesta. Videoita voi löytää ja jakaa muissakin palveluissa, kuten TeacherTube, Edutube, Vimeo ja Viddler.

Valokuvia voi jakaa Flickr- ja Picasa-palveluilla. Dia-esitykset ja pdf-tiedosto voi jakaa SlideShare-palvelussa, jossa on myös mahdollista tehdä esityksestä ääniraidalla ryyditetty SlideCast. Esityksiä ja tekstejä voi jakaa myös Scribd-palvelussa.

Kirjanmerkkien jakaminen

Omalle koneelle talletetut verkkosivujen linkit, joita suosikeiksi tai kirjanmerkeiksi nimitetään, helpottavat hyvien sivujen löytämistä. Ongelma omalle koneelle tallennettuissa kirjanmerkeissä on se, että ne löytyvät vain siltä yhdeltä ainoalta koneelta. Ongelmaan tarjoavat ratkaisun sosiaaliset kirjanmerkit. Ideana on tallettaa hyvät verkkolinkit nettipalveluun, johon pääsee käsiksi miltä tahansa koneelta. Nettiin tallennettuja linkkejä voi myös jakaa kavereille ja ohjata suodatettuina listoina muille verkkosivuille.

Sosiaalisten kirjanmerkkien tallettamiseen käytetyimmät palvelut ovat Delicious ja Diigo. Diigo on hyvin monipuolinen palvelu. Se mahdollistaa kirjanmerkkien tallentamisen ja jakamisen lisäksi ryhmien ja kaverilistojen luomisen sekä erittäin mielenkiintoisen toiminnon: yliviivaustussin ja liimalaput. Mille tahansa verkkosivulle voi tehdä Diigo-muistiinpanoja yliviivaamalla virtuaalisella tussilla tekstiä, kommentoimalla sitä ja lisäämällä muistiinpanoja liimalapuille, joita muut Diigo-käyttäjät voivat kommentoida. Diigoa voi käyttää esimerkiksi verkkoaineiston yhteisölliseen analysointiin.


Videon ja äänen suoratoisto

Reaaliaikaisuus on nopeiden verkkoyhteyksien ja mobiilivälineiden myötä luonut mahdollisuuden luoda oma julkaisukanavan tai kuten asia englanniksi ilmaistaan: live broadcast yourself. Suoraan videotositoon suosituimmat palvelut ovat Bambuser ja Qik – audiotoistoon Audioboo. Molemmissa on mahdollista lähettää tallennevirtaa joko tietokoneelta tai mobiililaitteelta. Molemmilla voi myös tallentaa offline-tilassa ja julkaista tallenteen myöhemmin. Tämä on kätevää silloin, kun ei ole käytössä nopeaa verkkoyhteyttä.


Digitaalinen tarinankerronta

Digitaalinen tarinankerronta on teknologian kehittymisen myötä kehittynyt kiinnostavaksi. Enää tarinoita ei tarvitse pelkästään kirjoittaa. Niitä voidaan tuottaa vuorovaikutteisesti ja koostaa monista eri sisältötyypeistä. Tällaisia tarinoiden koostamispalveluita ovat muun muassa Storybird, Storify, Knovio ja Windows Live Movie Maker. Käyttökokemuksia digitaalisen tarinankerronnan palveluista ja työvälineistä kannattaa kysellä opeverkostoista, erityisesti Digitaalisen tarinankerronnan -opettajaverkostosta, tai etsiä kuvauksia opettajien blogeista.


Verkkosisältöjen seuraaminen

Googlen henkilökohtainen virtuaalinen työpöytä, iGoogle, on yksi mahdollisuus koota omat tärkeimmät verkkopaikat samaan näkymään. iGoogleen voi lisätä pieniä moduleita, joihin voi ohjata esimerkiksi tuoreimmat verkkouutiset, Facebookin, Gmail-sähköpostin, YouTube-videoita ja itseä kiinnostavien blogien tuoreimmat merkinnät. iGoogleen voi luoda useita välilehtiä, jolloin välilehdille voi koota sisältö moduleita teemoittain, esimerkiksi välilehti työasioille ja toinen harrastuksille.

Verkkosisältöjä voi seurata myös syötteiden (RSS, Atom, feed) avulla. Syötteet ovat verkkoteknologiana vanha asia, mutta edelleen tavalliselle internetin käyttäjälle melko tuntematon. Syöte tarkoittaa sisältölähteen tuoreinta julkaisua tai päivitystä. Syötteiden seuraaminen tapahtuu joko verkkopalvelussa, selaimeen tai sähköpostiohjelmaan integroidun lukijaohjelman, erillisen lukijaohjelman tai webtyöpöydälle asennetun vimpaimen avulla. Mobiililaitteille on saatavilla erilaisia lukijaohjelmia. Syötteitä voi ohjata verkkosivuilta toiselle. 

Kun joku kirjoittaa esimerkiksi blogiin, bloggauksesta syntyy syöte, jonka voi lukijaohjemalla lukea käymättä varsinaisessa blogissa. Näitä syötteitä voi koota samaan lukijaohjelmaan useista lähteistä, jolloin lukijaohjelman hyöty tulee näkyviin. Jos esimerkiksi opettajalla on seurattavana 15 opiskelijan blogit, hän voi seurata niitä kaikkia yhdestä ainoasta paikasta.

Suosittu verkkopohjainen syötteenlukija on Google syötteenlukija. Syötteenlukija hakee vain käyttäjän itse tilaamat syötteet eli syötteinä ei tule roskapostia. Syöte sisältää linkin, jonka avulla pääsee nopeasti sisällön alkuperäiselle lähteelle. Syötetekniikalla voi tekstin lisäksi välittää myös mediatiedostoja: ääntä, kuvia ja videoita. Selain tunnistaa otsikkosyötteet ja ilmaisee osoitekentän pienellä symbolilla (selaimesta riippuen esimerkiksi oranssi merkki), että kyseiseltä sivulta voi tilata syötettä. Moniin verkkopohjaisiin työskentely-ympäristöihin, blogeihin tai wikeihin voi upottaa syötevirtoja.


Lisätietoa
Comments