VIHDOINKIN

Tyylihistoria‎ > ‎

Biedermeier

Eng. Biedermeier, Swe. Biedermeier , Den. Biedermeier, Ger. Biedermeier, Est. biedermeier, Fra. Biedermeier, Rus.Бидермейер,
 
Yleistä

• Nimi oli alun perin pilkkanimi, joka on muodostettu saksalaisen pilalehden pikkuporvallisuutta pilkkaavista karrikatyyrihahmoista, herroista nimeltä Biedermann ja Bummelmeier. Nimitys vakiintui käyttöön 1900-luvun alussa.

• Biedermeier oli empireä seurannut tyylisuunta, jota on pidetty uusklassismin viimeisenä edustajana. Tyylisuuntaa on kutsuttu myös myöhäisempireksi ja porvalliseksi klassismiksi.

• Biedermeier vaikutti pääsääntöisesti germaanisessa Euroopassa, mutta tyyliä esiintyi jonkin verran myös muualla kuten esim. Skandinaviassa.

• Tyylin suosion ja leviämisen taustalla oli erityisesti eurooppalaisen keskiluokan vaurastuminen ja tämän kautta lisääntynyt huonekalujen kysyntä.

• Vaikka se mielletään usein yksinomaan porvalliseksi sisustyyliksi, oli se kuitenkin suosittua myös säätyläisten yksityiskodeissa.

• Tyylinä kodikas, suosittu ja yhä ajankohtainen. Biedermeierissä jäi pois empiren mahtaileva koristeellisuus. Tyyli piti käytännöllisyyttä ja kohtuullisuutta tärkeämpänä kuin juhlallisuutta.

Arkkitehtuurissa

• Arkkitehtuurissa klassismin muotokieli oli yhä määräävä.
 
• Biedermeier-arkkitehtuurin piiriin kuului erityisesti teollisuusarkkitehtuuri ( tehtaat, tuotantolaitokset). Varsinaista monumentaaliarkkitehtuuria biedermeier piirissä ei juuri esiintynyt. Se onkin parhaiten tunnettu huonekalu- ja koristetyylinä.

Sisustuksessa

• Biedermeier-kaudella luotiin moderni sisustusajattelu, jonka mukaan erillisin huonein tai huonekaluryhmittelyin luotiin eri toiminnoille omat tilat.

• Biedermeier-interiööreille leimallista oli, että huonekaluja ei aseteltu seinänvierille, vaan ne oli sijoitettu käyttötarkoituksensa mukaan omiksi ryhmiksiin.

• Ajanmukaisesti sisustetussa salongissa saattoi sohvakaluston muodostaman seurusteluryhmän lisäksi olla naisten ompelutöille omistettu ryhmä sekä pianon ympärille koottu musiikkiryhmä.

• Tekstiilit olivat tärkeässä osassa kodikkuuteen pyrkivässä sisustuksessa ja huoneissa oli runsaasti mattoja, pöytäliinoja sekä mutkikkaita verhoasetelmia. Korukäsityöt ja kirjotut tyynyt olivat hyvin muodikkaita.

• Biedermeierille tyypillistä oli eräänlainen hallitun epäjärjestyksen estetiikka. Huoneisiin aseteltiin sinne tänne monenlaisia pikkuesineitä, kuten paperikoreja, ompelurasioita ja posliiniastioita.
 
• Kuvataiteissa suosittuja aiheita olivat porvariston elämän kuvaukset sekä muotokuvat, maisemat ja asetelmat (erityisesti kukka-asetelmat).

• Sisutuksen väriasteikko tummui. Sapluunalla maalatut kukkaornamentit koristivat seiniä ja suosituiksi tulivat kaksi ja kolmiväriset paperitapetit, joiden teollinen valmistus kotimaassakin alkoi.


• Seinät tapetoitiin painetuilla paperitapeteilla, joiden kuviot olivat isoja ja kuvioaiheet kasveista. Tapettikuvioiden värit olivat harmaita, keltaisia, vihreitä, pronssinruskeita ja ultramariinin sinisiä. Tapettipohja oli harmaa.

Huonekaluissa

• Esineet ja huonekalut sovitettiin mittasuhteiltaan, muodoiltaan ja hinnaltaan sopimaan suurimmaksi ostajakunnaksi nousseen keskiluokan koteihin.

• Keskeisinä pyrkimyksinä olivat mukavuus, viihtyvyys ja käytännöllisyys.

• Biedermeierin huonekalutaiteessa näkyi uusklassisen muotokielen symmetria, yksinkertaisuus, muotojen ja linjojen selkeys sekä materiaalien luonnollinen kauneus.

• Huonekalujen muotoilussa korostuivat aidot puupinnat, selkeä muotoilu sekä hillitty koristelu.

• Empirelle ominaiset metallikoristeet jäivät pois ja jäykät linjat pyöristyivät kaarevimmiksi.

• Huonekalujen mukavuutta korostettiin verhoilulla sekä jalkojen ja selkänojien kaarevuudella.

• Biedermeierin keskeisimmät huonekalut kuuluivat sohvakalustoon, jotka yleistyivät. Kalustoon kuului yleensä sohva, pari nojatuolia, pikkutuoleja, pöytä sekä peili.

• Muut ajanjaksolla suositut huonekalutyypit, kuten ompelupöytä, erilaiset peilipöydät ja kirjoituslipasto kertovat omalla tavallaan aikakauden porvarillisista ihanteista ja ajanviettotavoista.

• Suosituimpina materiaaleina olivat pähkinäpuu, saarni ja mahonki.

• Verhoilussa käytettiin leveäraitaisia silkkejä tai yksivärisiä jouhi-, villa- tai pellavakankaita.

Suomessa

• Suomessa kaksi pääsuuntausta: Pietarilainen ja skandinaavisenglantilainen. Vaikutti lähinnä esineellisessä kulttuurissa.

• Suomessa seurattiin pitkälti pietarilaista esinemuotia, jonka toteutus oli keskieurooppalaisia esikuviaan veistoksellisempaa ja koristeellisempaa.

• Taloudellisen laman myötä huonekalupuusepät korvasivat kalliit eksoottiset materiaalit huokeammilla kotimaisilla raaka-aineilla (koivu) ja samalla esineiden muodot ja koristelu yksinkertaistuvat.

• Suomessa materiaalina käytettiin myös loimupintaista visakoivua (eli loimukoivua ja visakoivua löytyy kumpaakin).

• Posliinissa ja tekstiileissä tyyli näkyy runsaina kukkakoristeina.

• Huonekasvit toivat sisätiloihin vihreyttä ympäri vuoden. Huonekasvit levisivät myös kaupunkien varakkaisiin porvarikoteihin. Tältä ajalta tunnetaan mm. Amaryllis, lehtikaktus, tuoksupelargoni, kiinanruusu ja verenpisarat.


(Lähteet: Leena Nokela Antiikista nykyaikaan)
     
 
 








 

  (Kuvat: essential-architec
ture.com, swedishinteriordesign.blogspot.com,      delcoverwoodworking.com)
 
 

          
   (Kuvat:kolumbus.fi)

   
    (Kuva: langanlaskija.fi)

   
                                      (Kuva: tapettitalo.fi)



                               

                 

   
    
            (Kuvat: Gloria Antiikki, kolumbus.fi)
  
                        
  

                     (Kuvat: Gloria Antiikki,blogspot.com)


(Johanna Rajamäki)
 


Comments