Aikido

Mitä aikido on?



"Japanin kielen sana aikido tarkoittaa tietä (do)sopusointuun (ai) universaalin energian (ki) kanssa.
Sen pohjana ovat vanhat japanilaiset taistelutaidot, joiden väkivaltaiset tekniikat aikidon perustaja
Morihei Ueshiba (1883-1969) muunsi ihmistä kehittäviksi ja sopusointua edistäviksi harjoituksiksi.
Aikido on siis budoa, joka tarkoittaa ihmisen henkisen kasvun edistämistä taistelutaidon avulla.
Keskeinen tavoite on yhdistää ihmisen ki, mieli ja ruumis toimimaan yhtenä kokonaisuutena.
Aikidoa on kovin vaikea kuvata lyhyesti; alla on muutamia luonnehdintoja. Ainoa keino ymmärtää
aikidoa on harjoitella sitä käytännössä."

Taisto Haavisto



Aikido on moderni budolaji, joka perustuu vanhoihin japanilaisiin taistelutaitoihin. Aikidossa käytetään pyöreitä liikkeitä, joilla ohjataan harjoitusparin hyökkäyksen voimaa haluttuun suuntaan. Tasapainoltaan horjuneen vastustajan voi heittää tai viedä maahan vain vähän voimaa käyttäen.

Aikidon harjoittelu tarjoaa monipuolista liikuntaa ilman kilpailua. Tämän ansiosta aikido sopii ikään ja sukupuoleen katsomatta ihmisille, jotka haluavat liikkua hyvässä seurassa ja kehittää itseään. Pidemmällä aikavälillä aikido tarjoaa myös itsepuolustustaitoja.

Aikidon tekniikat koostuvat erilaisista heitto- ja lukkotekniikoista. Heitoista voidaan tulla pehmeästi alas harjoittelemalla turvallista kaatumista (ukemi). Lisäksi harjoitellaan aseilla: bokken (puumiekka), jo (keppi) ja tanto (veitsi). Aseilla ja niitä vastaan harjoittelu tukee aseettomien tekniikoiden osaamista kehittämällä etäisyyden ja ajoituksen hallintaa.

Harjoittelu alkaa perustekniikoiden opettelemisesta. Tekniikat eivät kuitenkaan ole päämäärä sinänsä, vaan väline aikidon periaatteiden sisäistämiseen. Taitava harjoittelija voi toteuttaa aikidoa vapaamuotoisesti ja soveltaa oppimaansa erilaisiin tilanteisiin.

Lisää aikidosta voi lukea Aikidoliiton sivuilta.


Aikidon ydin, Kisshomaru Ueshiban ajatuksia

Meillä on vaikeuksia yrittää selittää aikidon perimmäinen sisältö, kun sitä kysyy aloittelija tai ulkopuolinen. Yksinkertainen kielellinen selitys sanoin on mahdoton. Perimmäinen sisältö on yksilöllinen, intuitiivinen kokemus, ymmärrys, jonka hyvällä onnella voi saavuttaa vuosien harjoittelun ja etsinnän jälkeen. Monimutkaisten tekijöiden yhdistelmänä se on osa sitä viisautta, joka sisältyy Japanin taiteellisiin saavutuksiin. Sen luonne on sellainen, että kunhan ihminen ponnistelee harjoittelun polulla saavuttaakseen päämääränsä, niin oivaltaminen tulee ennemmin tai myöhemmin. Tämänlaatuinen luottamus, yhdessä oivalluksen kanssa, avaa aikidon sydämen ja toteuttaa sen.


Vaikkakin tämä ydin on yleisesti saatavilla, se on yksilöllinen, ja siten se toteutuu eri tavoin riippuen henkilöstä ja hänen saavutustensa tasosta. Tässä on syy miksi yleistä määrittelyä ei voi tehdä aikaansaamatta jonkinlaista väärinkäsitystä. Kuitenkin on selvää, että perimmäinen ydin on korkein oivallus, jonka Perustaja saavutti säälimättöminä harjoitus- ja etsimisvuosinaan. Sen vuoksi käännymme muutamien sanojen puoleen, jotka ilmaisevat hänen käsityksensä ytimestä. Niitä pitää sulatella huolellisesti, koska riippuen harjoituksen tasosta, ne voivat määrätylle ihmiselle olla vain hapuilevia ilmaisuja lopullisesta oivalluksesta. 


”Ryhdyin ruumiini harjoittamiseen budon kautta, ja kun oivalsin sen perimmäisen ytimen, saavutin vielä korkeamman totuuden. Kun oivalsin universaalin todellisuuden sydämen, näin selvästi, että ihmisolentojen on yhdistettävä mielensä ja ruumiinsa ja se ki, joka yhdistää nämä kaksi, ja että henkilön on saatettava toimintansa sopusointuun kaikkien asioiden kanssa maailmankaikkeudessa. Ki’n hienovaraisen (subtle) toiminnan kautta mieli ja ruumis tulevat sopusointuun, ja suhde yksilön ja maailmankaikkeuden välillä tulee sopusointuun.”


Aikidon harjoittelussa perimmäinen tavoite on ki'n, mielen ja ruumiin yhdistäminen, mutta sen ainutlaatuisuus on siinä, että alun alkaen korostetaan liikkeitä, joissa ki'n virta on mukana. Erityinen huomio kiinnitetään ki'n kokemiseen ja hallitsemiseen niin, että kaikille liikkeille on luonteenomaista pyöreä kiertoliike. Oppilaille opetetaan ki-mieli-ruumis yhdistämistä ei vain liikkeissä vaan myös ennen minkään tekniikan harjoittelua. Heille opetetaan esimerkiksi että ki keskittyy vakaaseen ja vahvaan keskustaan, siihen pisteeseen missä on luonnollinen painopiste (viisi senttiä navan alapuolella) kun henkilö seisoo rennossa asennossa. Kun ki virtaa käsivarsien, käsien ja sormenpäiden kautta, käsistä tulee aseettomat aseet, te-gatana, sananmukaisesti "käsi-miekka". Ennen minkään liikkeen harjoittelua on tapana kehittää hengitysvoimaa harjoituksella, joka tunnetaan nimellä kokyu-ho (sananmukaisesti hengitys-menetelmä) sekä istuen että seisten, ja opetella muodostamaan oikea etäisyys (ma-ai) itsensä ja parin välille.


Ydinkohta on siinä että toisin kuin muut taistelutaitojen muodot, mukaan lukien kaiken klassisen ja modernin budon, jotka opettavat yhdistymistä mieli-tekniikka-ruumis, aikido korostaa ki'tä eikä tekniikkaa ja harjoittaa ki'tä-mieltä-ruumista. Tietenkin wazaa (tekniikkaa) koko ajan harjoitellaan, mutta osaamisen taso riippuu siitä millä asteella ki-mieli-ruumis yhdistyminen on; ja tämä on ainoa peruste, jolla taitoa aikidossa arvioidaan.


Kisshomaru Ueshiba


Lue lisää liitteistä

Toshikazu Ichimuran kirjat "Aikido" ja "Aikido ja rauha". Tekijän luvalla suomentanut Taisto Haavisto.
Ċ
kimmo.konkarikoski@tut.fi,
1.3.2012 klo 3.55
Ċ
Jenny Tervakari,
23.10.2010 klo 6.02
Ċ
Jenny Tervakari,
23.10.2010 klo 6.03