Mitä aikido on?
"Japanin kielen sana aikido
tarkoittaa tietä (do)sopusointuun (ai) universaalin energian (ki)
kanssa.
Sen pohjana ovat vanhat japanilaiset taistelutaidot, joiden
väkivaltaiset tekniikat aikidon perustaja
Morihei Ueshiba
(1883-1969) muunsi ihmistä kehittäviksi ja sopusointua edistäviksi
harjoituksiksi.
Aikido on siis budoa, joka tarkoittaa ihmisen
henkisen kasvun edistämistä taistelutaidon avulla.
Keskeinen
tavoite on yhdistää ihmisen ki, mieli ja ruumis toimimaan yhtenä
kokonaisuutena.
Aikidoa on kovin vaikea kuvata lyhyesti; alla on
muutamia luonnehdintoja. Ainoa keino ymmärtää
aikidoa on
harjoitella sitä käytännössä."
Taisto Haavisto
Aikido on moderni budolaji, joka
perustuu vanhoihin japanilaisiin taistelutaitoihin. Aikidossa
käytetään pyöreitä liikkeitä, joilla ohjataan harjoitusparin
hyökkäyksen voimaa haluttuun suuntaan. Tasapainoltaan horjuneen
vastustajan voi heittää tai viedä maahan vain vähän voimaa
käyttäen.
Aikidon harjoittelu tarjoaa
monipuolista liikuntaa ilman kilpailua. Tämän ansiosta aikido sopii
ikään ja sukupuoleen katsomatta ihmisille, jotka haluavat liikkua
hyvässä seurassa ja kehittää itseään. Pidemmällä aikavälillä
aikido tarjoaa myös itsepuolustustaitoja.
Aikidon tekniikat koostuvat erilaisista
heitto- ja lukkotekniikoista. Heitoista voidaan tulla pehmeästi alas
harjoittelemalla turvallista kaatumista (ukemi). Lisäksi
harjoitellaan aseilla: bokken (puumiekka), jo (keppi) ja tanto
(veitsi). Aseilla ja niitä vastaan harjoittelu tukee aseettomien
tekniikoiden osaamista kehittämällä etäisyyden ja ajoituksen
hallintaa.
Harjoittelu alkaa perustekniikoiden
opettelemisesta. Tekniikat eivät kuitenkaan ole päämäärä
sinänsä, vaan väline aikidon periaatteiden sisäistämiseen.
Taitava harjoittelija voi toteuttaa aikidoa vapaamuotoisesti ja
soveltaa oppimaansa erilaisiin tilanteisiin.
Aikidon ydin, Kisshomaru Ueshiban ajatuksia
Meillä on vaikeuksia
yrittää selittää aikidon perimmäinen sisältö, kun sitä kysyy aloittelija
tai ulkopuolinen. Yksinkertainen kielellinen selitys sanoin on
mahdoton. Perimmäinen sisältö on yksilöllinen, intuitiivinen kokemus,
ymmärrys, jonka hyvällä onnella voi saavuttaa vuosien harjoittelun ja
etsinnän jälkeen. Monimutkaisten tekijöiden yhdistelmänä se on osa sitä
viisautta, joka sisältyy Japanin taiteellisiin saavutuksiin. Sen luonne
on sellainen, että kunhan ihminen ponnistelee harjoittelun polulla
saavuttaakseen päämääränsä, niin oivaltaminen tulee ennemmin tai
myöhemmin. Tämänlaatuinen luottamus, yhdessä oivalluksen kanssa, avaa
aikidon sydämen ja toteuttaa sen.
Vaikkakin tämä ydin on
yleisesti saatavilla, se on yksilöllinen, ja siten se toteutuu eri
tavoin riippuen henkilöstä ja hänen saavutustensa tasosta. Tässä on syy
miksi yleistä määrittelyä ei voi tehdä aikaansaamatta jonkinlaista
väärinkäsitystä. Kuitenkin on selvää, että perimmäinen ydin on korkein
oivallus, jonka Perustaja saavutti säälimättöminä harjoitus- ja
etsimisvuosinaan. Sen vuoksi käännymme muutamien sanojen puoleen, jotka
ilmaisevat hänen käsityksensä ytimestä. Niitä pitää sulatella
huolellisesti, koska riippuen harjoituksen tasosta, ne voivat määrätylle
ihmiselle olla vain hapuilevia ilmaisuja lopullisesta oivalluksesta.
”Ryhdyin ruumiini
harjoittamiseen budon kautta, ja kun oivalsin sen perimmäisen ytimen,
saavutin vielä korkeamman totuuden. Kun oivalsin universaalin
todellisuuden sydämen, näin selvästi, että ihmisolentojen on
yhdistettävä mielensä ja ruumiinsa ja se ki, joka yhdistää nämä kaksi,
ja että henkilön on saatettava toimintansa sopusointuun kaikkien
asioiden kanssa maailmankaikkeudessa. Ki’n hienovaraisen (subtle)
toiminnan kautta mieli ja ruumis tulevat sopusointuun, ja suhde yksilön
ja maailmankaikkeuden välillä tulee sopusointuun.”
Aikidon harjoittelussa
perimmäinen tavoite on ki'n, mielen ja ruumiin yhdistäminen, mutta sen
ainutlaatuisuus on siinä, että alun alkaen korostetaan liikkeitä, joissa
ki'n virta on mukana. Erityinen huomio kiinnitetään ki'n kokemiseen ja
hallitsemiseen niin, että kaikille liikkeille on luonteenomaista pyöreä
kiertoliike. Oppilaille opetetaan ki-mieli-ruumis yhdistämistä ei vain
liikkeissä vaan myös ennen minkään tekniikan harjoittelua. Heille
opetetaan esimerkiksi että ki keskittyy vakaaseen ja vahvaan keskustaan,
siihen pisteeseen missä on luonnollinen painopiste (viisi senttiä navan
alapuolella) kun henkilö seisoo rennossa asennossa. Kun ki virtaa
käsivarsien, käsien ja sormenpäiden kautta, käsistä tulee aseettomat
aseet, te-gatana, sananmukaisesti "käsi-miekka". Ennen minkään liikkeen
harjoittelua on tapana kehittää hengitysvoimaa harjoituksella, joka
tunnetaan nimellä kokyu-ho (sananmukaisesti hengitys-menetelmä) sekä
istuen että seisten, ja opetella muodostamaan oikea etäisyys (ma-ai)
itsensä ja parin välille.
Ydinkohta on siinä että
toisin kuin muut taistelutaitojen muodot, mukaan lukien kaiken klassisen
ja modernin budon, jotka opettavat yhdistymistä mieli-tekniikka-ruumis,
aikido korostaa ki'tä eikä tekniikkaa ja harjoittaa
ki'tä-mieltä-ruumista. Tietenkin wazaa (tekniikkaa) koko ajan
harjoitellaan, mutta osaamisen taso riippuu siitä millä asteella
ki-mieli-ruumis yhdistyminen on; ja tämä on ainoa peruste, jolla taitoa
aikidossa arvioidaan.
Kisshomaru Ueshiba
Lue lisää liitteistä
Toshikazu Ichimuran kirjat "Aikido" ja "Aikido ja rauha". Tekijän luvalla suomentanut Taisto Haavisto.