Bretagnessa sataa ja tuulee. Dinardin läpi ajetaan pitkin sivukatuja vailla tienviittoja tai muutakaan osviittaa siitä,mihin suuntaan pitäisi risteyksistä kääntyä. Aikomus on ajaa St. Maloon, mutta matkan keskeyttää autotien totaalinen soveltumattomuus pyöräilyyn. Muutama kilometri pitäisi ajaa moottoritietasoista tietä, jolla on kova liikenne, eikä minkäänlaista piennaraluetta. Käännymme siis takaisin ja poljemme leiriin, joka on tosi hienolla paikalla ison meren rannalla.
Illalla jatketaan keskeytynyttä pyöräilyä Lancieuxin suuntaan, johon on kartalla merkitty pyöräreittejä rauhallisia kyläteitä pitkin. Kartta pettää heti alkuunsa, koska risteyksissä ei ole mitään tienviittoja. Pyöräilyreittejä ei muutenkaan ole merkitty maastoon mitenkään.
Arpomalla päästään eteenpäin, kunnes kello käskee kääntyä takaisin. Vesisateellakin on osuutensa. Paluumatka tullaan suorempaa reittiä pitkin maantietä, jolla perjantai-iltana on hiljainen liikenne.