3.7. Krems - Melk
Päivä on kuuma taas heti aamusta alkaen, kun lähdemme polkemaan Tonavan vartta yläjuoksulle, eli länttä kohti. Ajamme pitkin pohjoisrantaa ensin Dürnsteinin kylään, joka on säilynyt samannäköisenä keskiajalta asti. Kylänraitti on nähnyt niin ristiretkiltä palaavan Rikhard Leijonamielen (joka vietti vuoden myös kylän linnan vankityrmässä) kuin Ruotsi-Suomen sotaväen marssilla suurvaltaa tekemään vuonna 1645 kolmikymmenvuotisen sodan manöövereissä.
Viinitarhojen viinimyymälät ja hedelmätarhojen liköörikioskit reunustavat kylien katuja, kun pyöräreitti on ohjattu läpi viini- ja hedelmätarhojen. Maisema muistuttaa vähän Moselin laaksoa. Joki kulkee vuorten välissä, ja jyrkillä rantatörmillä on viinitarhoja ja kyliä aina kun on sen verran loivaa rinnettä, että maata pystyy hyödyntämään.
Ylitämme joen Melkin kohdalla, jossa on ensimmäinen silta Kremsistä lähdettyämme. Pari kolme lauttaylityspaikkaa oli matkan varrella, mutta ei siltoja. Kremsin keskusaukiolta valitsemme ravintolan, jonka schnitzeli on vähän kuivakasta, mutta iso olut on iso olut. Ateria on siis onnistunut arvosanalla tyydyttävä+.
Paluumatkaa teemme pitkin vastarantaa, jossa asutusta on paljon vähemmän kuin menomatkalla. Täällä ei ole paljonkaan viinitarhoja, eikä niin ollen kyliäkään. Vasta melkein perillä löytyy Rossatzista rantakioski, joka pystyy toteuttamaan sekä olut- että jäätelötilauksen. Paahtavassa iltapäivässä on paljon väkeä nauttimassa uimarannan palveluista, ja paikalta pääsisi myös pikku lautalla joen yli.
Jatkamme eteläistä rantaa Mauterniin ja tulemme takaisin joen yli pitkin samaa siltaa kuin eilenkin. Päivälle tuli matkaa 15 kilometriä vähemmän kuin eilen, mutta jotenkin tänään tuntui raskaammalta. Liekö syynä ollut paluumatkan lievä vastatuuli, joka söi sen hyödyn, joka alavirtaan ajamisen lievästä myötämäestä tuli.
