29.6. Wien - Greifenstein
Lähdemme aamulla kohti Tonavan vartta, ja viidentoista kilometrin päästä ja parin tunnin kuluttua olemmekin polkeneet keskustan toiselle puolelle Donaukanalin rannalle. Siitä on enää lyhyt matka itse Tonavalle, joka niinkin isoksi joeksi näyttää virtaavan sangen vuolaana. Donaukanalin suulla on kaksi isoa säännöstelypatoa, jotka ilmeiseti pitävät huolen siitä, että vesi ei pääse nousemaan kaduille ja että sitä toisaalta riittää turistien kanavaristeilyille.
Reitti vie Tonavan rantapenkkaa pitkin kylien läpi, joissa rannalle rakennettujen talojen omistajat näkyvät varatuneen tulviin, koskapa monessa talossa alakerta on pieni, ja yläkerta tolppien päälle rakennettuna moninverroin laajempi.
Pidämme ruokatauon Klosterneuburgissa ja jatkamme vielä vähän matkaa ylävirtaan Greifensteinin kylän kohdalle, jossa ylitämme joen pitkin voimalaitoksen padon harjaa. Korkeuseroa ei ole paljon, mutta vesimäärä näyttää olevan melkoinen, joten kaipa siitä sähköä syntyy. Padon sivussa on sulkuportit laivaliikennettä varten, ja vaikka emme nyt näe yhtään laivaa menossa tai tulossa padon ohi, liikennettä taitaa joskus olla paljonkin, koska padon alapuolella on pitkä möljä pollareineen sulkuun pääsyä odottavia laivoja varten.
Paluureitti kulkee pitkin joen pohjoisrantaa läpi rantametsien valtavan linnunlaulukonsertin säestämänä, kunnes tulemme Korneuburgiin, jossa pidämme nesteytystauon. Puolen litran pullo Gösseriä (olut) 2,80.
Wieniin on rakennettu muutama pilvenpiirtäjäkin, joitten silhuetti näkyy mukavasti joelle. Ne tosin eivät ole kaupungin keskustassa, vaan joen toisella puolella. Liekö uusi liikekeskusta syntymässä sinne...
Loppumatka kaupungin läpi tullaan pitkin katuja ja puistoja jo vanhastaan tuttua reittiä ilman, että joka kadunkulmassa täytyy pysähtyä päivättämään sijaintia kartasta.
Olutpullo on minun... Elina kuorii jäätelöpaperia.
