20.6. Havelberg – Wittenberge
Havelbergin leirintäalue on Elben sivujoen Havelin saaressa. Olemme alkuiltapäivästä valmiita lähtemään liikkeelle, ja suuntaamme lounaan jälkeen kohti Elbeä ja Wittenbergen kaupunkia (se ei ole se Wittenberg, jonka kirkon ovea Luther tapiseerasi).
Ylitämme Elben taas lautalla, koska siltoja ei täällä pahemmin ole. Ajelemme pitkin tulvavallia muutaman pikku kylän ohi ja pidämme välillä sadetta puiden katveessa.
Pyörätie on välillä huonoa itäsaksalaista betonipintaa, mutta pikku hiljaa lähestymme Wittenbergeä. Matkalla kohtaamme villeinä elävien peurojen ja jänisten lisäksi tarhattuja strutseja.
Wittenbergen kohdalla on rautatiesilta, jonka sivussa on metrin levyinen pyörätie. Silta on sangen epäilyttävässä kunnossa; lankut kolisevat pyörien alla niin, että alamme epäillä niiden pitävyyttä. Myös lankkujen lahoamisaste on paikoin melko korkea.
Pääsemme kuitenkin joen yli Wittenbergeen, jossa väki on kerääntynyt vanhaan olutpanimoon kuuntelemaan heviä ja juomaan olutta. Saamme siis istua rauhassa lähes ainoina asiakkaina kylän keskustan oluttuvassa ja nauttia taukopalaa.
Alkaa jo olla alkuilta, kun lähdemme paluumatkalle joen toista rantaa. Suurin osa paluureitistä on hyvää pyörätietä ja hiljaista kylätietä, ja kun meillä on myötätuulikin apuna, palaamme parissa tunnissa takaisin campingiin. Runsaat 75 kilometriä tuli juhannusajelulle pituutta.
